Kootut selitykset- Antti Aarnion blogi

Espoossakin on köyhiä!

2012-01-30T09:47:00.000-08:00

Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.1.2012 käsiteltiinvaltuustokysymystä lapsiperheiden köyhyydestä. Espoossa, kuten muuallakinSuomessa, pienituloisiin lapsiperheisiin kuuluvien lasten määrä on kasvanut.Suomessa määrä on lähes kolminkertaistunut, Espoossa heidän osuutensa onnoussut neljästä prosentista lähes kymmeneen prosenttiin. Köyhissä perheissä elävien lasten osuus onEspoossa kuitenkin pienempi kuin Vantaalla ja Helsingissä. Valtuustonvastaukseen voi tutustua täällä..

Kävin puhumassa asiasta seuraavaa:

Köyhyydellä ja huono-osaisuudella on kielteisiä kerrannaisvaikutuksiakoko kaupungin toimintaan. Huono-osaisuus seuraa samoja ihmisiä koko elämänajan. Espoossa pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota kaupungin sisäiseensegregaation, asuinalueiden eriytymiseen.

Kaupunginsuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi siihenmillaisiksi alueet muodostuvat. Kuten viime kokouksessa kuulimme, köyhyys ja syrjäytyminenalkavat kasaantuessaan luomaan itseään. Silloin palveluilla on erittäin vaikeapuuttua tai vähentää sitä. Sen takiakaupungin asuntopolitiikan, kohtuuhintaisten asuntojen, erityisesti vuokra-asuntojen,saaminen tasapuolisesti eri kaupungin osiin on tehokasta köyhyyspolitiikkaa.

Ehkä rikkaat haluavat elääomissa oloissaan, mutta yhteiskunnan kannalta ei voi olla järkevää, ettäsamassa kaupungissa eletään eri kaupunginosissa aivan eri todellisuudessa. Esimerkki presidentinvaalien ensimmäiseltääänestyskierrokselta: Espoon Westendissä äänestysprosentti oli 90,5, EspoonSokinvuori-Kirstinmäessä se oli 60,5 %. 30 prosentin ero saman kaupungin sisällä!

Osaltaan esimerkki äänestysaktiivisudesta kertoo siitä, ettäerityisesti matalamman tulotason alueilla tarvitaan paljon osallisuudenvahvistamista. Sitä että erityisesti köyhemmät ihmiset kokevat, että heillä onmahdollisuutta vaikuttaa oman elämäntilanteensa parantumiseen, mutta myöslaajemmin esimerkiksi Espoon asioihin. Jokaisella pitää olla oikeus tulla kuulluksija nähdyksi omassa asiassaan!

Sinänsä hyvässä vastauksessa todetaan, että Espoossa on käytypaljon keskustelua ehkäisevän työn vahvistamisesta, mutta vähemmän keskusteluasiitä, millaisten ongelmien syntyyn pitäisi vaikuttaa tai miten sitä pitäisikäytännössä tehdä. Juuri tähänajattelutapaan pitää pyrkiä. Asiat monimutkaistuvat koko ajan, eikä yksinkertaisiaratkaisuja välttämättä ole.

Kaupungin pitää lisäksi rohkaista köyhiä lapsiperheitä hakemaanapua ja käyttämään heille tarkoitettuja palvelua. Osa lapsiperheistä näyttäätarvitsevan normaalia suurempaa tukea kuin keskiverto lapsiperhe.Silloin palveluita pitää tarjota heille.

Uhrataan puoluesihteeri

2012-01-26T00:32:00.000-08:00

SDP:n puoluesihteeri MikaelJungner ilmoitti eilen, ettei hae jatkokautta puoluesihteerin tehtävään keväänpuoluekokouksessa. Todella harmi, sillä saamastaan arvostelustaan huolimattaolen pitänyt Mikaelia raikkaana tuulahduksena demareissa. Ja sitä tuulahdustatodella välillä tarvitaan.

Ihmettelen kuitenkin, miksipuoluesihteeri Jungner meni maalaamaan itsensä niin nurkkaan ilmoittaessaanjoulukuussa jättävänsä puoluesihteerin tehtävän, jollei Paavo Lipposen huonogallup-kannatus nouse. Kokeneena politiikan pelikettuna hän tiesi varmasti, jääkiekkotermeintodettuna: nyt tuli noutaja Jungnerin pojalle. Ihmeen tekeminen on vaikeaa, mutta ehkä hän uskoi siihen vilpittömästi. Hänon näyttänyt kulkevan omia polkujaan ennenkin.

Itse pidin Lipposen mukaan lähtöäerinomaisena asiana, ajattelin hänen olevan todellinen vastavoima SauliNiinistön ylivoimalle. Ei ollut. Paavo Lipposen vaalitulos oli erittäin huono.Mutta se ei minusta ollut puoluesihteerin, kampanjan, ay-liikkeen (hei come on,ei vaalimenestystä enää voi laittaa ay-liikkeen varaan), äänestäjien tai Paavoniän vika.

Esa Suominen kiteytti blogissaan hyvinsen mistä huono vaalimenestys johtui. SDP:n perustukset eivät ole kunnossa.Paavo Lipponen tunnetaan Eurooppa myönteisenä poliitikkona, Euron ystävänä.Minä olen muuten myös. Mutta nykyisen SDP:n Eurooppa-politiikka on ollut vähintäänhieman erilaista kuin Paavon reilut kymmenen vuotta sitten ajama politiikka.NykySDP:n linjalla Suomi ei ole enää mallioppilas, vaan jotain muuta. Joidenkinmielestä häirikkö, toisten mielestä tiukasti tulevaisuutta rakentavataistelija. Joka tapauksessa Paavon linja oli paljon Eurooppa-myönteisempikuin SDP:n linja. Äänestäjät ovatsekaisin, kun SDP:n presidenttiehdokkaan kannat eivät ihan vaikuttaneetsamoilta kuin SDP:n. Takkia ei voi käännellä miten sattuu.

Paavo tekivirhearvion kun lähti mukaan. Ehkä hän otti kovan riskin, mutta jonkun olisipitänyt tajuta, että hän ei ole päässyt irti"oikeistolaisesta"-talouspolitiikan ajaja-mielikuva. Nyt kuntuloeroista keskustellaan, niin Paavon on ollut vaikea myöntää, että hänenpääministerinä ajamansa politiikka lisäsi tuloeroja ja eriarvoisuutta. Muttatoi paljon muuta hyvää. Siitä leimasta hän ei vain pääse nyt irti, eikä kansaostanut oikein oikeudenmukaisuus-teemalla markkinoitua Paavoa.

Kiekkoa maaliin demarit!

Iästä onpaljon puhuttu. Kansalaiset kokivat Paavon liian vanhaksi. Eihän hän vanha ole.En kuitenkaan voinut olla miettimättä, kun katsoin Paavon kulkua Sellonviimeisessä tilaisuudessa, että on hän jo vähän vanhentunut. Kyllä sen huomasi,että ikä painaa. Varsinkin kun puheenparsi ei oikein ole tälle vuosikymmenellesopiva.

Kampanja ei päässyt oikeinsellaiseen lentoon kun olisi tarvittu. Kun henki ei ole päällä, niin tulosta eisynny. Alhaiset gallup-luvut loivat epäuskoa ja latistivat tunnelmaa ja vaikuttivatmielialoihin. Jaoin Paavon mainoksia,päivystin kerran vaalikontilla ja tein vähän työtä sosiaalisessa mediassa. Mutta palo ja henki puuttui, minäkin olisinvoinut tehdä enemmän.

En osaa kampanjaa kovinarvostella. Ehkä se oli liian perinteisellä tavalla tehty tähän aikaan. Kunkävi ilmi, etteivät omatkaan joukot ole Paavon takana, koko puolueen johtoasettui Paavon tueksi. Mainoksissa olivat Paavon lisäksi puoluesihteeri Jungnerja puheenjohtaja Urpilainen. Ay-johtajat liputtivat avoimesti Lipposenpuolesta. Demari-lehti morkkasi muita ehdokkaita ja kehui Paavoa, itse enjaksanut edes lukea sitä propagandaa. Minusta tuntuu, että propagandasta aivotomistavalla ihmisellä nousee esiin vain myötähäpeän tunne.

Se minua ihmetyttää oman puolueenipiirissä, että demarit näyttävät yhä vähä naivisti uskovan siihen ettäkansalaiset äänestävät niin kuin johtajat (puolueen tai ay-liikkeen) esittävät. Ehkä näin oli ennen, mutta nyt kansalaisethaluavat päättää asiasta itse ja vain ärsyyntyvät liiallisesta johtajiensuostuttelusta. Minkään muun puolueen johtajat eivät näyttäneen liputtavansamalla tavalla oman puolueensa ehdokkaan puolesta.

Vaikka sinänsä kyse on yksityiskohdasta,niin mainoksissa Paavon takana olisi puoluesihteerin ja puheenjohtajan sijastapitänyt olla tavallisten ihmisten meri. Kuka ihminen samaistuu puoluejohtajaantai puoluesihteeriin? Ihmiset samaistuvat kaltaisiinsa. Tämä unohdettiin.

Presidentinvaali onhenkilövaali, eikä vaalin lopputulos kerro totuutta puolueen kannatuksentasosta, mutta olen huolestunut SDP:n tulevaisuudesta. Aion ainakin itse ylläpitää keskustelua siitämitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä. Seon jokaisen jäsenen oikeus ja velvollisuus.

Ryhtiä terveysaseminen kehittämiseen!

2012-01-11T05:44:00.000-08:00

Espoon terveyskeskuksen lääkärit ry (Ryhdistys) lähestyiminua ja muita sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä kirjeellään. Kirje oliniin hyvä, että toivoisin sen olleen minun kirjoittama. Olen samaa mieltä läheskaikesta. Kopioin osan kirjeestä jamuokkasin sitä hieman, koska aihe on on niin tärkeä.

”Kenttätyöntekijöidenkuva nykytilanteesta on jokseenkin lohduton:

varsinkin lääkärinvastaanottoaikoja on huonosti saatavilla ja monesti työntekijät ja potilaatjoutuvat tyytymään puolittaisiin ratkaisuihin. Tähän vaikuttavat hyvin monet seikat, kuten alati lisääntyvä toimistotyösekä runsaasti työaikaa syövät neuvola- ja koululääkärin tehtävät.Terveyskeskuksessa tarjotaan laadukasta ja monipuolista hoitoa ja tukeaerilaisiin elämäntilanteisiin ja terveysongelmiin.

Tätä on vaikeamitata. Perusterveydenhuollon monet tehtävät eivät yleensä välity suurelleyleisölle vaan ainoana mittarina usein pidetään lääkärin sairausvastaanotollepääsyä. Saatavuus on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa, laadun merkki. Väestönlisääntyvään palvelutarpeeseen esimerkiksi terveydenhuollossa javanhuspalveluissa on varauduttava ajoissa.

Olemme huolissammeeriarvoistumisesta. Suomessa, myös Espoossa, on selvästi nähtävissäjakautuminen kahden kerroksen väkeen – ja kahden kerroksen palveluihin.Terveyskeskukset ovat kovaa vauhtia profiloitumassa työelämän ulkopuolellaolevien palveluksi. Tutkimuksen mukaan alimmassa tuloviidenneksessäelinajanodote ei enää nouse. Ylimmän ja alimman tuloluokan välinen kuilu on venynytvauhdikkaasti. Meidän on siis ennen kaikkea panostettava tähän väestöryhmään. Tämäväestöryhmä mitä suurimmassa määrin tarvitsee palvelunsa, mutta ns. raskaspotilasmateriaali uhkaa yksipuolistaa henkilöstön työnkuvaa, joka myösmuodostuu monelle liian työlääksi.

Resurssien oltua jopitkään niukat on varsinainen terveysetua ja laadukkaita elinvuosia tuovaennaltaehkäisevä työ jäänyt käytännössä pois palvelupaletista.Työterveyshuollon tapaan emme pysty tarjoamaan säännöllisiä terveystarkastuksiamuille kuin alaikäisille, mikä on lakisääteistä toimintaa.

Suurin vaikutus onkuitenkin kaikella sillä, mitä tapahtuu ennen ja jälkeen lääkärin tai hoitajanvastaanoton. Parasta olisi, jos kuntalaisilla olisi mahdollisuus elää niinterveellisesti etteivät he tarvitsisi terveydenhuollon palveluja. Tämä taasvaatii erittäin monialaista ja pitkäjänteistä työtä kaikilla tasoilla jaaloilla:

sosiaalipalveluissa,liikuntapalveluissa, asumisessa, liikennejärjestelyissä jne. Palkintoa ei oleodotettavissa muutamassa vuodessa. Vahvalla perusterveydenhuollolla onodotettavissa säästöjä myös erikoissairaanhoidon kuluissa.”

Kirjeessä näkyy lääkäreiden huoli, mutta myös ongelmienlaaja-alaisuus. Kaikki vannovat ennaltaehkäisyn merkityksen nimiin, muttakäytännössä tämän työ jää jonnekin nurkan taakse. Toisaalta ennaltaehkäiseväätyötä pitäisi tehdä paljon muuallakin kuin terveysasemilla: kouluissa,neuvoloissa ja työpaikoilla.

Suomen lääkärilehdessä (2.12.2011) julkaistiinartikkeleita terveyserojen kasvusta, tähän lääkärien yhdistys viittaa kirjeessään.Niin Suomessa ja muissakin maissa pätee se, että mitä alempi asema, sitähuonompi terveys. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, jossa köyhät olisivat rikkaitaterveimpiä.

Espoon lääkäreiden yhdistyksen kirjeessä todetaan, ettämeidän pitäisi panostaa Espoossa alimman tuloluokan ihmisiin tai heidänpalveluihinsa. Tiedetään, että he ovat vaativa asiakasryhmä, jonka hoitaminenvie resursseja, eikä ole henkilökunnasta aina niin palkitsevaa. Muttapitäisiköhän Espoossa kokeilla jotain uutta ja panostaa oikein kunnolla kaikkeinhuonoimmassa asemassa olevien palveluihin? Täysin ilmaiset lääkärikäynnit,kunnon iltavastaanottoajat ja erikoislääkäripalvelut terveysasemilla! Jotain uutta on keksittävä tai asiat menevät todella surkeaan jamaan.

Vuoden 2011 tilinpäätös

2011-12-19T05:59:00.000-08:00

Poliittiset luottamustehtävät ovat tältä vuodelta ohitse,viime viikolla minulla oli viimeiset kokoukset, kaupunginvaltuuston kokousmaanantaina ja keskiviikkona yksilöasiainjaoston kokous. Torstaina olisi ollut vielä mielenkiintoinen sosiaali-ja terveyslautakunnan kokous, mutta minulla oli este ja varamies tuurasi minuakokouksessa.

Tämä syksy on ollut muutenkin aika raskas, sillä suoritin saaristolaivuritutkinnon työväenopistossa ja olen vaimoni kanssa osallistunut myös raskaaseen, mutta myösantoisaan perheemme tulevaisuuteen mahdollisesti vaikuttavaan koulutukseen. Mutta niistäkin selvittiin ja olen täysissäsielun ja ruumiin voimissa ensi vuoden poliittisia haasteita varten.

Tulin valituksi Keski-Espoon sosialidemokraattienpuheenjohtajaksi ensi vuodeksi. Tarkoitukseni on yhdessä johtokunnan kanssasaada yhdistyksen toiminta hieman paremmin toimivaksi. Ensi vuonna onlokakuussa kuntavaalit ja tavoitteena on että yhdistyksemme tekee hyväävaalityötä syksyllä. Aion itse asettuamyös ehdolle ja vaaleissa pitää saada sen verran ääniä, että varamiehen paikkavaihtuu varsinaiseksi valtuutetun asemaksi.

Olen vuoden mittaan välillä pohtinut millainen on hyväpoliitikko. Pitääkö hänen ajaa jonkin tietyn väestöryhmän aseman parantamista?Espoon etuja? Yhteiskunnallista tasa-arvoa? Pitääkö hänen seisoa päätöstensätakana ja puolustaa niitä vai poimia mahdollisimman paljon irtopisteitävastustamalla vähänkin vaikeita asioita?

Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia. Välillä vaikuttaa, että Espoonpaikallispolitiikassa, varsinkin lautakuntatasolla, energiaa kuluusuunnattomasti eri intressien yhteensovittamiseen, ei aina niinluottamuksellisessa ilmapirissä. Olen siitä tyytyväinen, että sain (ehkä) tälläkirjoituksellani edes vähän eteenpäin sitä kehitystä, että Espoossa on pohdittuyhteistuumin mitä terveysasemien toiminnan parantamiseksi pitää tehdä. Uskon yhä, että vain yhteistyölläterveysasemat saadaan toimimaan.

Ikävintä kuluvan vuoden Espoon sosiaali- ja terveystoimenasioissa ovat olleet Espoon ”Orkidea” sairaalan kohtalo ja Ruusukodinlakkauttaminen. Olen pettynyt siihen, että hienot suunnitelmat, jotka Orkideaanliittyivät, näyttävät valuvan hiekkaan ja tuloksena on perinteinenlaatikkosairaala Jorvin laatikkosairaalan viereen. Toivottavasti olen väärässä ja Jorvin rakennettavasta tulevasta sairaalasta tulee yhtä hieno kuinsuunnitellusta Orkideasta. Niintoiminnallisesti kuin rakenteellisestikin. Puolarmetsän kohtalo jää silti yhä auki.

Ruusukodin lakkauttaminen oli erittäin vaikea päätös. Vastustinlakkauttamista ensimmäisessä kokouksessa, mutta harkitsin silloin myös vakavastitoisenlaista kantaa. Ruusukodin asukkaiden kannalta lakkauttaminen on ikäväasia, siirrot aiheuttavat aina kärsimystä ja ylimääräistä huoltamuistisairaille ihmisille. Mutta tulevaisuuden kannalta lakkauttaminen saattaatuoda myös parannuksia esimerkiksi turvallisuuden kannalta. Ruusukoti on roikkunut löysässä hirressä jo montavuotta, joten lopullinen päätös asian suhteen oli tehtävä. Jos olisinosallistunut viime viikon kokoukseen, päätöksen tekeminen olisi ollut erittäinvaikeaa. Järjen ja tunteen erottaminenon joskus mahdotonta.

Ennustetaan vielä hieman ensi vuoden asioista. Ensi vuonna tullaan Espoossakin keskustelemaan nykyistäenemmän Espoon asemasta itsenäisenä kuntana, kun maan hallitus tuleeesittelemään kuntauudistuksensa periaatteet ja toimenpiteet. Valtuuston puhujapöntössä tullaan vielämoneen kertaan julistamaan Espoon pyhää itsenäisyyttä. Silloin on pohdittava sitä, missä roolissakuntapoliitikko toimii, espoolaisten etujen ajajana vai laajempienväestöryhmien etujen ajajana. Vai ovatkone roolit edes ristiriidassa?

Se on selvää, että ihan entiseen malliin ei tulevaisuudessavoida mennä. Mutta ennen sitä:

rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Valtuutettu valittaa

2011-12-01T06:50:00.001-08:00

Puhe Espoon kaupunginvaltuuuston kokouksessa 2.12.12011

Euroopan talouskriisi on heittänyt ikävän varjon tulevaisuudenuskon päälle. Talouden näkymät ovat synkentyneet syksyn kaamoksessa. Euro-alueen kriisi muodostaa suurimman riskin maailmantaloudelle ja siten myös espoolaisten hyvinvoinnille.

Me espoolaiset olemme kuin lastu valtameren laineilla myrskyn pauhatessa. Tulevaisuus ei ole täysin omissa käsissämme. Mutta meidän on huolehdittava omissa käsissämme olevista asioista. Espoon hyvästä taloudellisesta tilasta on pidettävä kiinni.

En kannata kuitenkaan äkillisiä ja rajuja toimenpiteitä kesken ensi vuotta.

Mutta kannatan sen sijaan voimakkaasti vuonna 2009 hyväksytyn tuottavuusohjelman voimakasta jatkamista. Sillä tuottavuusohjelman johdonmukainen jatkaminen ja kehittäminen on edellytyksenä sille, että kaupunki kykenee pitkällä aikavälillä järjestämään ja rahoittamaan kuntalaisten tarvitsemat peruspalvelut. On hyvin epätodennäköistä, että saamme verotulojen kasvulla pidettyä talouden riittävässä tasapainossa.

Tuottavuus ei ole vain sitä, että asiat tehdään vähemmillä resursseilla, vaan myös sitä että asiat tehdään entistä paremmin ja fiksummin. Espoon täytyy olla etukenossa uutta teknologiaa hyödyntävissä kokeilussa. Sähköisessä asioinnissa ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden omahoitomalleja kehittämällä pystytään tuottamaan palveluita paljon nykyistä tehokkaammin ja vaikuttavammin. Verkon kautta asiat tullaan joka tapauksessa hoitamaan tulevaisuudessa.

Myös palveluverkon kehittäminen on entistä tärkeämpää. Palveluverkon kehittämisessä tai järjestämisessä on menty eteenpäin ainakin sosiaali- ja terveystoimessa, eivätkä kaikki päätökset ole olleet helppoja. Mutta palveluverkon kehittämisessä pitäisi päästä liikkumaan yli sektorirajojen. Vaikuttaa siltä, että yhä liian harvoin eri hallinnonalat miettivät yhdessä miten tilojen käyttöä voisi yhdistää tai miten palveluja voisi yhdessä tarjota yhteisesti omista tiloista. Tähän on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Viime viikkoina on mediassa keskusteltu köyhyyden lisääntymisestä, myös Espoossa. Leikkaukset palveluista ja erilaisista avustuksista kohdistuvat rajuimmin jo ennestään vaikeimmassa tilanteessa oleviin vähäosaisiin. Sitä pitää välttää viimeiseen saakka. Sen sijaan pitää kehittää tuottavuutta ja palveluverkkoa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

2011-11-19T11:38:00.001-08:00

Rötösherrajahti on tärkeä osa demokratiaamme. Päättäjillä ja ylimmillä virkamiehillä pitää olla moraalista selkärantaa toimia oikein, sillä he toimivat julkisissa tehtävissä, veronmaksajien varoin. Lauantain 18.11 Länsiväylä-lehdessä Kari Valtonen kirjoitti mustien autojen matkassa-palstallaan Espoon kaupunginjohtajan uudesta virka-autosta.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä saa kyydit uudella Audi A8-autolla, kustannuksiltaan 135 000 euroa. Ei siinä mitään, vaikka vähempikin olisi varmaan riittänyt. Vertailun vuoksi eduskunnan puhemiesten Audit ovat 70 000 euron hintaluokassa. Mutta se mistä mieleni niin pahoitin oli se, että auton rekisterikilveksi hankittiin tuhannen euron kustannuksella ESP-72, joka kuulemma ilmoittaa, että Espoo ei ole ollut kauppala enää neljään vuosikymmeneen.

Siis voiko tämä olla totta? Onko tämä joku vitsi vai onko Espoon edustusautoon oikeasti hankittu joku saamarin ESP-72 rekkarit (joka ei kyllä avaudu yhtään kenellekään)? Ymmärrän, että joku nousukas tai puolihullu autoharrastaja hankkiin omat nimikkokilpensä, mutta että Espoon ykkösautoon hankitaan tuhannella eurolla jokin pellerekisterikilpi? En voi ymmärtää. Oksettavaa ökyilyä espoolaisten rahoilla.

Joku voi aiheellisesti kysyä, että mitä väliä on jollain tuhannen euron summalla satojen miljoonien joukossa. Mutta kysyppä siltä vanhukselta, toimeentuloasiakkaalta tai vammaiselta jonka 100 euron avustushakemus hylätään, koska määrärahat ovat tältä vuodelta lopussa tai koska Espoon toimintaohjeet eivät tälläista avustusta suosittele. Niihin ei ole rahaa, mutta saamarin rekisterikilpiin kyllä voidaan pistää tonni jos toinenkin. Minä olen itse lähes kolme vuotta ollut yksilöaisian jaoston puheenjohtajan vetämässä linjaa, jossa kuntalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti ja toimintaohjeita noudatetaan. Tiedän mistä kirjoitan.

Se on moraalisesti niin penteleen väärin. En yhtään ihmettele, että kuntalaiset tuntevät välillä olevansa todella kaukana oman kuntansa asioista.

Miksi demarien kannatus laahaa?

2011-11-08T03:27:00.000-08:00

Viime kuukausien puoluekannatusgallupit eivät ole olleet kovin rohkaisevia demareiden kannalta. Uusimmassa YLE:n puoluekannatusmittarissa demareiden kannatus oli 17,1 prosenttia. Siis aivan surkea.

Toisen suuren hallituspuolueen eli kokoomuksen kannatus sen sijaan on nousussa. Kun demareiden kannatus kääntyi laskuun heinäkuussa, kokoomuksen kannatus kääntyi taas nousuun. Miksi?

Vaikuttaa siltä, että kokoomus on jatkanut selkeästi sillä samalla linjalla mitä se on tehnyt jo vuosia. Linja on pysynyt samana ja se näyttää uppoavan ihmisiin. Ollaan kova, mutta pehmeä. Korostetaan vastuullisuutta, mutta kuitenkin hymyssä suin. Lisäksi pääministeri Katainen on onnistunut alkutaipalellaan varsin hyvin. Kuten myös valtiovarainministeri Urpilainen.

Meidän demareiden pääsy hallitukseen onnistui ainoastaan Jutta Urpilaisen hyvien tv-esiintymisten takia. Ilman hänen onnistumisiaan uskon vaalituloksen olleen huomattavasti huonompi. Kirjoitin syksyllä 2010 oheisen tekstin, jossa toivoin sosiaalidemokraateille sellaista visiota, johon kansalaiset voisivat menneiden vuosikymmenien tapaa uskoa. Olen yhä aikalailla samaa mieltä kirjoitukseni kanssa (öh, öh mitä omakehua), sillä hallitusvastuusta huolimatta meidän demareiden visiot ovat vähän hukassa. Mikä se meidän visio on tulevaisuuden Suomesta? Ja mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään?

Nyt kun perussuomalaisten kannatus on viime vuosina kasvanut jatkuvasti, on vaikuttanut, että demarit ovat muuttaneet politiikkaansa koko ajan hiukan perussuomalaisempaan suuntaan. Maassa maan tavalla-linjaus, ei eläkeikän nostolle, vakuusvaatimukset, jne. Politiikan spin doctorit ovat varmasti miettineet näitä linjauksia ja koettaneet saada näin kannatusta nousemaan, mutta eivät ne ole kannatukseen vaikuttaneet. Ainakaan positiivisesti.

Minä kun en ole mikään populisti, niin toivon todella, että demareiden linja ei muutu enää yhtään populistisemmaksi. Maahanmuuttajalinjauksissa ei pidä kosiskella perussuomalaisia yhtään ja kipeistäkin asioista, kuten eläkeikän nostosta, pitää olla valmis keskustelemaan. Poliittisen linjan pitää olla vastuullinen ja tulevaisuuteen suuntautuva.

Minulla on tietenkin oma lehmä ojassa, koska olen ihan älyttömän huolestunut perussuomalaisten noususta ja kotikunnassani Espoossa tullaan käymään todella kova kamppailu toiseksi suurimman puolueen aseman (kokoomusta ei kukaan pysty Espoossa haastamaan) demareiden, vihreiden ja perussuomalaisten kanssa. Espoossa meidän demareiden pitäisi pystyä laatimaan vaaleja varten ohjelma, joka ei olisi viimeksi tehdyn kopio (sama koskee kyllä koko puoluetta) ja jossa meidän katseemme olisi enemmän tulevaisuudessa kuin menneessä.

Minulla on vaikutelma, että ihmiset ajattelevat demarien jotenkin roikkuvan menneisyydessä, mutta kokoomus katsoo tulevaisuuteen. Menneisyydessä on paljon asioita joista pitää kiinni (kuten julkiset palvelut), mutta mitä me olemme valmiit tekemään niiden puolesta ja niiden kehittämiseksi? Siis muutakin kun nostamaan rikkaiden verotusta?

Puoluesihteeri Mikael Jungner sanoi Liiketalous-lehdessä, että " Fakta on yliarvostettu ja tunne aliarvostettu. Jos haluat että ihmiset (vrt. äänestäjät) ovat motivoituneita työhönsä, heillä on oltava jokin tunnereaktio siihen". Ihan sama koskee minusta sosiaalidemokratiaa.

Sillä jos entisellä linjalla jatketaan, niin kuten Mauno Koivisto sanoi: ""Vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin".

Nuorena kuolleita sankareita ei ole

2011-10-31T00:53:00.001-07:00

Menneellä viikolla oli päivä, jona kiinnitettiin huomiota naisten ja miesten samapalkkaisuuteen. Kun viidesosa vuodesta on jäljellä, naisten palkanmaksu leikillisesti päättyy, sillä kuten slogan kuuluu, naisen euro on 80 senttiä.

Tasa-arvoasioita voi katsella myös laajemmin, yli työmarkkinakysymysten. Tilastokeskus julkaisi syksyllä Marjut Pietiläisen toimittaman teoksen Nuori ja tasa-arvo. Siinä tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja nuorten keskuudessa, esimerkiksi koulutuksessa, harrastuksissa ja kuolemansyissä.

Juuri kuolemansyiden kohdalla sukupuolten epätasa-arvo tulee karulla tavalla ilmi. Nuorilla miehillä on Suomessa kolminkertainen kuolleisuus nuoriin naisin verrattuna. Vuonna 2009 kuoli yhteensä 602 iältään 15–29-vuotiasta henkilöä, joista naisten osuus oli 26 prosenttia. Sama suuntaus on ollut koko 2000-luvun. Nuoret miehet kuolevat yleisemmin tapaturmaisesti, itsemurhiin on kuollut keskimäärin 150 nuorta miestä vuodessa.

Muissa Pohjoismaissa sukupuolten väliset erot kuolleisuudessa ovat lähes yhtä suuret, nuorten miesten kuolleisuus on naisia suurempaa. Suomen nuorten miesten kuolleisuus on kuitenkin korkeampaa kuin muiden pohjoismaalaisten nuorten miesten. Suomen korkeisiin lukuihin vaikuttaa se, että Suomessa 20–24-vuotiaiden miesten itsemurhakuolleisuus näyttää olevan Pohjoismaiden korkeinta. Kukapa meistä ei olisi kuullut jostain nuoresta miehestä joka on ottanut itseltään hengen.

Miehinen äijä- ja sähellyskulttuuri on osasyyllinen siihen, että nuorten miesten keskuudessa tapaturmaisesti kuolleita oli suhteessa muihin kuolemansyihin kuusi kertaa enemmän kuin kaikkien miesten keskuudessa. Nuoria miehiä kuoli tapaturmaisesti lähes viisi kertaa enemmän kuin naisia vuonna 2009. Esimerkiksi ikäryhmän kaikki hukkuneet olivat miehiä. Aivan liian usein vielä hymistellään poikien koheltelulle, poikien olevan vain poikia

Tasa-arvotyö kehotetaan aloittamaan jo kotona, tukien lasten tasa-arvoista kasvatusta ja opettamaan lapsille, että sukupuoli ei ole elämässä este tai rajoite omien unelmien toteuttamiseen. Ehkä perimmäisenä ajatuksena on yhä kuitenkin tukea enemmän tyttöjen tietä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Mutta aivan yhtä tärkeää olisi, että vanhemmat ja varsinkin isät yrittäisivät vaikuttaa esimerkillään ja kasvatuksellaan siten, että nuorten miesten hölmöilyt vähenisivät. Joukossa tyhmyys tiivistyy-toimintatavasta pitää päästä eroon ja se edellyttää rohkeita, itseensä luottavia nuoria miehiä, jotka eivät mene kaikkiin hölmöilyihin mukaan ja uskaltavat pitää oman päänsä houkutuksista huolimatta.

Sillä todelliset sankarit eivät hölmöile.

Todellista draamaa

2011-10-18T02:50:00.000-07:00

Espoon kaupunginvaltuuston kokous maanantaina 18.10 oli dramaattisuudessaan ehkä minun lyhyen poliitikkourani merkittävin. Ministeri Guzenina-Richardsson ei päässyt paikalle, joten minä varavaltuutettuna olin kutsuttu kokoukseen.

Pyöräillessäni kauniissa syyssäässä kohti valtuustotaloa en osannut arvata mitä tuleman pitää. Kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Saija Äikäs-Idänpää-Heikkilä oli ilmoittanut eroavansa tehtävästä. Lehtitietojen ja valtuustopuheiden mukaan hän ei ollut vaivautunut informoimaan omaa ryhmäänsä kovinkaan hyvin päätöksensä jälkeen.

Kokoomuksen valtuustoryhmä oli äänestyksen jälkeen päättänyt esittää kaupunginhallituksen uudeksi jäseneksi ja myös puheenjohtajaksi valtuustoryhmänsä puheenjohtajaa Tommi Laaksoa. Samaan pakettiin kuului se, että Nina Pelkonen (kok) on jättämässä kaupunginhallituksen ja Tommi Laakso olisi valittu hänen tilanneen kaupunginhallitukseen ja sitten suoraan hallituksen puheenjohtajaksi.

Odotin siis, että valtuuston kokouksessa valtuusto valitsee Tommin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Ennen kokousta kuulin supinaa, että kokoomus on repeämässä ja esittää Tommille kilpailevan ehdokkaan eli Martti Merran. Näin kävi kokouksessa kun kokouksessa valtuutettu Heikki Seppä marssi puhujapönttöön ja ehdotti Martti Merraa tehtävään.

Kokoomuksen ryhmä oli pahasti hajallaan ja oli suorastaan noloa, että valtuusto joutui todistamaan kokoomuksen ryhmän hajaannuksen. Käydyssä keskustelussa muut puolueet pitivät suunsa supussa, eivätkä ottaneet puheenvuoroissaan kantaa Laakson tai Merran ehdokkuuteen. Näin toimimme korrektisti kokoomusta kohtaan.

Kokoomuksen toiminta oli merkillisen huonosti hoidettu. Kokoomuksen ryhmä on niin iso, että sen koossa pitäminen on vaikeaa ja siinä ei kokoomuksen ryhmän johto ole onnistunut. Muuten ryhmällä ei olisi ollut kahta ehdokasta.

Merraa kannattaneissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että heidän mielestään myös kokoomuksen pitäisi pitää kiinni tasa-arvoperiaatteistaan, siitä, että kokoomuksen kaupunginhallitusedustajien sukupuolijakauma on tasainen eli kuudesta edustajasta kolme on naista ja kolme miestä. Kun kokoomuksen kaupunginhallituksen jäsen Nina Pelkonen on myös eroamassa, hänen korvaamisensa Tommi Laaksolla olisi johtanut miesenemmistöön kokoomuksen kaupunginhallitusryhmässä. Tämä oli seikka minkä takia äänestin Martti Merraa valtuuston kokouksessa. Minusta tasa-arvoperiaatteen vaaliminen on tärkeä seikka ja ihmettelin suuresti miksi kokoomuksen enemmistö halusi pyyhkiä tällä periaatteella lattiaa. Voi tietenkin olla, että taustalla on jotain aivan muuta, mutta näin päätös saatiin verhottua kauniiden tasa-arvoasioiden taustalle.

Valtuusto valitsi selvin numeroin Martti Merran kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Oikeastaan yllättävän selvin numeroin, mutta se oli odotettavaa. On politiikan raadollinen lainalaisuus, että isointa puoluetta vähän näpäytetään, kun siihen on tilaisuus. Uskon, että näin kävi eilen ja kokoomuksen sähläyksen takia näpäyttäminen kohdistui nyt Tommi Laaksoon. Mutta takana on ilmeisesti vähän muutakin, osa valtuustoryhmistä on ilmeisen pettynyt Tommi Laakson toimintaa, syystä tai toisesta. Minulla itselläni on hänestä vain positiivisia kokemuksia.

Sotkun seurauksena Tommi Laakso ilmoitti jättävänsä poliittiset luottamustehtävänsä – kaikki kerralla. Toivon todella, että Tommi vielä harkitsee päätöstään. Voin rehellisesti sanoa, että ilman Tommi Laakson ja Jaana Leppäkorven vuosia kestänyttä työtä Espoon keskuksen puolesta, oma kotialueeni olisi paljon huonommassa jamassa. Siitä työstä Tommikin ansaitsee kiitoksen. Siksi toivon, että kölin alta vedetty Tommi tulee vielä takaisin hieman nöyrempänä.

Mielestäni eilinen tapahtuma osoitti jälleen kerran, kuinka ihmisillä karkaa välillä mopo käsistä ja terve suhteellisuudentaju katoaa. Tommi Laakso ja Saija Äikäs-Idänpää-Heikkilä pelasivat korttinsa väärin ja eivätkä ehkä tajunneet, että heidän suunnitelmansa ei ollut kaikkien mieleen. Vallanhimo sokaisi terveen järjen käytön ja nöyryys jäi taustalle.

Nyt jäljellä ovat vain savuavat rauniot, mutta talo voidaan rakentaa vielä uudelleen.

Kuihtunut Orkidea

2011-10-11T02:03:00.000-07:00

Muutama vuosi sitten Espoossa oltiin täpinöissä, kaupunkiin aiottiin rakentaa uusi, moderni ja Suomessa ainutlaatuinen vanhusten sairaala ja seniokeskus. Kuten Espoossa on tapana, sairaalasta järjestettiin kansainvälinen suunnittelukilpailu. Kilpailun voitti Arkkitehtitoimisto K2S Oy:n ehdotus Orkidea. Monipuolisen sairaalakampuksen sijaintipaikaksi päätettiin nykyisen Puolarmetsän sairaalan tontti osoitteessa Puolarinportti 1. (kirjoitin aiheesta esim. vuosi sitten )

Sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja kaupunginvaltuustossa oltiin innoissaan. Suunnitelmat näyttivät hienolta ja vaikutti, että nyt Espoo saa kehitettyä aivan uudenlaisen vanhuksia palvelevan sairaalan ja kuntouttamiskeskuksen. Ajattelin itsekin, että tuosta sairaalasta hyötyvät varmasti omatkin vanhempani. Valtuustossa kehuttiin puheenvuoroissa kuinka espoolaiset vanhukset ansaitsevat tämän sairaalakokonaisuuden.

Hankkeen toteutttamisvaihtoehdoista väännettiin pitkään kättä. Kokoomus ja virkamiehet halusivat väkisin että hanke toteutetaan elinkaarimallilla, siten että rakennuttajat ja huolto ynnä muut palvelut toteutettaisiin kaupungin ulkopuolisten tahojen toimesta. Kaiken piti tulla halvemmaksi ja mahdollistaa niin kutsuttuja synenergiaetuja. Demarit olisivat halunneet toteuttaa hankkeen kaupungin taseen alla.

Kuinka kävikään? Kas kummaa, hanke osoittautui niin hankalasti toteutettavaksi, että yksityisiä yhtiöitä ei saatu kiinnostumaan hankkeesta. Vielä vuosia sitten puhutttiin virkamiesten toimesta, että jopa kansainväliset sijoittajat ovat kiinnostuneita Orkidea-hankkeesta. Todellisuudessa kiinnostusta ei tainnut paljoa olla.

Ja kuten Espoossa on myös tapana, päättäjien ja virkamiesten keskuuteen on levinnyt ajatus, että suunnittelukilpailun tuloksilla voi pyyhkiä takapuolta. Kustannukset kuulemma meinaavat karata käsistä. (Jotenkin tämä sama väite tulee eteen jokaisen julkisen rakennushankkeen yhteydessä).

Nyt Espoon sosiaali- ja terveystoimi esittää selvitettäväksi vaihtoehtoa, jossa Espoon sairaala sijoitettaisiin Jorvin sairaalan läheisyyteen, sillä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille halutaan rakentaa entistä tiiviimpää yhteistyötä. Orkidean innovatiivinen toimintamalli aiotaan säilyttää, vaikka sijaintipaikka vaihtuisikin.

Minä en ainakaan ole vielä kuoppaamassa alkuperäisiä Orkidea-suunnitelmaa. Vanhukset ansaitset alkuperäisen orkidea-idean mukaisen keskuksen, joka on arkkitehtoonisesti hieno. Laatua ei tule halvalla, enkä halua rakentaa mitään koppisairaalaa Jorvin muiden koppirakennusten viereen. Minua risoo, että Espoossa on tapana järjestää suunnittelukilpailuita, jotka sitten vähin äänin haudataan roskakoriin. Jonkin mielestä se kertoo järkevästä ajattelusta ja kyvystä ajatella asioita uudelleen. Minusta se kertoo sähläämisestä ja poliittisen johdon puutteesta.

Kohta meillä on käsissämme vain kuihtunut orkidea.

Mistä toivoa paremmasta?

2011-09-22T04:28:00.000-07:00

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta päättää tänään sosiaali- ja terveystoimen talousarvioehdotuksesta. Tällä alalla painitaan jatkuvasti resurssikysymysten äärellä. Päättäjät puoluekannasta riippumatta yrittävät tehdä hyviä päätöksiä kuntalaisia auttaakseen.

Välillä tuntuu, ettei mikään palvelu toimi riittävän hyvin, eikä rahallisia panostuksia tunnu olevan tarpeeksi. Mutta toisaalta sosiaali- ja terveyspoliittisessa päätöksenteossa joutuu koko ajan pohtimaan yksilön ja julkisen vallan (kunnan) vastuuta. Johtaako jonkun etuuden tai palvelun parantuminen kokonaisuuden kannalta hyvään lopputulokseen? Ainakin minä pohdin.

Riensin menneellä viikolla erääseen tilaisuuteen Pelastakaa Lapset ry:n tiloihin. Juostessani metroasemalla näin raskaana olevan naisen juovan siideriä, hyvässä humalatilassa. Saatoin kiireessä nähdä väärin, mutta näkymästä tuli jotenkin toivoton olo. Vaikka kuinka yritämme parantaa lasten olosuhteita, niin ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän yksittäisten ihmisten omien ratkaisujen johdosta. Hiekka tiimalasista tuntuu valuvan reiän läpi nopeammin ja nopeammin.

Helsingissä lastensuojelun asiakkaina on jo lähes joka kymmenes lapsi. Tämä on uskomattoman korkea luku. Joka kymmenettä lasta joudutaan jotenkin auttamaan viranomaisten taholta. Espoossa vastaava osuus lienee noin kuusi prosenttia. Mutta myös meillä Espoossa lastensuojelutarpeen arvioidaan edelleen kasvavan väestönkasvun ja erilaisten kasaantuvien tekijöiden seurauksena (lue: päihteiden ja työttömyyden seurauksena). Ensi vuonna yli 4000 lasta on lastensuojelupalveluiden asiakkaina Espoossa. Pääosa on avohuollon asiakkaita, jolloin varhaisella puuttumisella yritetään tietenkin auttaa perheitä ja lapsia niin että vältyttäisiin huostaanotoilta.

Mutta samaan aikaan kuulee viestejä, että huostaan otettavat lapset ovat entistä vaikeampia ja haastavampia. Lisäksi huostaan otettavat lapset ovat koko ajan vanhempia. Murrosikäisten lasten määrä huostaan otettavien joukossa on kasvanut jatkuvasti. Avohuollon toimenpiteitä on lisätty, mutta huostaanottojen määrä ei ole käsittääkseni vähentynyt.

Lasten kokemukset näkyvät myöhäisemmällä iällä. Kauhistuttava esimerkki on se, että Espoon jälkihuollon piiristä olevista lapsista 2/3 ei opiskele tai käy töissä. Jälkihuolto on tarkoitettu 18–21-vuotiaille nuorille, jotka ovat ennen täysi-ikäisyyttään olleet sijaishuollossa huostaan otettuina tai ovat olleet sijoitettuna avohuollon tukitoimena vähintään puoli vuotta. Tässä puhutaan noin muutamasta sadasta nuoresta.

Mitä pitäisi sitten tehdä? On hyvä, että Espoon kaupunki kampanjoi vanhemmuuden vahvistamisen ja sitä kautta lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Olen aina uskonut yhteistyöhön ja tämäkin projekti voi pieneltä osiltaan olla lisäämässä yhteistyötä vanhemmuuden kanssa tekemisessä olevien kanssa.

Mutta kukaan ei voi väittää että yksi projekti tekee kesän. Jotain muuta pitää keksiä.

Aamun virkku, illan torkku, se tapa talouden pitää - Espoon talous

2011-09-12T10:32:00.000-07:00

Kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin Espoon kaupungin taloutta vuoden 2012 talousarvion sekä vuosien 2012-2014 taloussuunnitelman yhteydessä. Keskustelu oli aika laimeata, ehkäpä siksi että varsinainen vääntö asiasta käydään valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa. Siellä vääntöä ja keskustelua on enemmän.

Talouskeskustelua käytiin kuitenkin hieman. Kärjistäen valtuustossa on ainakin kolmenlaista talouslinjaa. ”Kyllä se vaan maksaa”- linja tarkoittaa sitä, että kaupungin kasvaminen vaatii rahaa ja sille ei voi mitään. Menoja on ja niistä on huolehdittava. Tämän linjan kannattajat ovat ainakin vähän sitä mieltä, että rahaa myös löytyy, eikä turhaa säästämistä tarvitse tehdä.

”EI ole rahaa mihinkään” – linjalaiset ovat sitä mieltä, että rahat ovat loppua tai ainakin loppumassa. Uutiset maailmalta ovat niin synkkiä, että kukkaron nyörit on pistettävä kunnolla kiinni. Eikä niitä saa avata sitten kun taloudessa menee taas paremmin.

Kolmatta linjaa edustaa maltillisen varovainen linja, jonka edustajat ymmärtävät talouden realismin ja ovat sen takia varovaisia talouspuheissaan. Voisin lukea itseni tämän mv-linjan mieheksi. Olen erittäin huolestunut Euroopan talouskehityksestä ja mielestäni nyt on oltava varovainen menolisäysten kanssa. Vaikka Espoon taloustilanne on hyvä, varovaisuus tässä tilanteessa on mielestäni erittäin tärkeää. Kovin suuriin menolisäyksiin ei minusta nyt kannata nyt mennä.

Espoon ensi vuoden talousarviota on rakennettu siltä pohjalta, että menot kasvavat 4,3 prosenttia. Tälläkään menolisäyksellä espoolaisten palvelutasoa ei pystytä merkittävästi parantamaan, mutta tavoitteena tulee olla edes nykyisenkaltaisen tason säilyttäminen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä tekee mieleni huutaa lisäresursseja omalle toimialalle. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa neuvoloiden merkitys on tärkeä. Nykyisellä terveydenhoitajien määrällä emme pysty toteuttamaan sellaista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa kuin lait ja asetukset vaativat. Lisäisin siis budjettiesitykseen hieman resursseja lisätoimien muodossa kouluterveydenhuoltoon ja neuvoloihin. On häpeällistä, ettei Espoossa pystytä tekemään esimerkiksi kotikäyntejä ensimmäisen lapsensa synnyttäneiden luokse, toisin kuin esimerkiksi Helsingissä. Toinen kohde, mihin tarvitsemme lisäsatsauksia, ovat terveysasemat. Jos haluamme saada terveysasemat toimivaksi, henkilöstöresursseja on lisättävä.

Mistä sitten otetaan pois? Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa, mutta sanoppa ensin sinä!

Pullon korkki kiinni

2011-09-05T03:17:00.000-07:00

Suomalaiset juovat aivan liikaa alkoholia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusten mukaan alkoholiriippuvuus on 6,5 prosentilla miehistä ja 1,4 prosentilla naisista. Alkoholin kokonaiskulutus on lisääntynyt yli 15 prosentilla 2000-luvulla.

Vuosittain kuolee alkoholiin liittyviin sairauksiin, myrkytyksiin, tapaturmiin tai väkivaltaan lähes 3000 suomalaista. Alkoholin käytön seurauksena syntyneet sairaukset ovat työikäisen väestön yleisimpiä kuolemansyitä. Jokainen meistä tuntee jonkun jonka viina on vienyt hautaan.

Samaan aikaan Suomessa yritetään toden teolla pidentää työuria. Tikunnokkaan on nostettu mielenterveyden ongelmat ja masennus. On ihmetelty, miksi suomalaisia poistuu ennenaikaisille eläkkeille niin paljon mielenterveyden ongelmien takia. Se on kyllä kummallista, sillä suomalaisten mielenterveys ei eroa merkittävästi muista läntisistä väestöistä kuin korkeintaan alkoholiongelmien yleisyyden osalta. Väestön mielenterveys on pysynyt hämmästyttävän vakaana vuosikymmenien ajan. Myöskään lasten tai nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä ei ole mitään näyttöä, pikemminkin päinvastoin.

Ehkä olisikin syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota alkoholipolitiikkaan työurien pidentämisessä. Alkoholin käyttö on Suomessa yhä julkisempaa. Runsaasta käytöstä seuraa väestötasolla vääjäämättä myös alkoholiongelmia, jotka näkyvät työelämässä. Alkoholiongelmia salaillaan ja vähätellään yhä työelämässä, vaikka tilanne on varmasti parempi kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kaikkein suurimman uhkan alkoholi aiheuttaa nuorille miehille. Joidenkin tutkimusten mukaan joka viidennellä suomalaisella nuorella miehellä on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia.. Nuorten päihteiden käyttö näyttää polarisoituneen ja johtaneen päihteitä runsaasti käyttävien nuorten syrjäytymiskehityksen syvenemiseen. Viinan vetäminen johtaa heikkoon työelämässä pärjäämiseen, jos sinne ylipäätänsä sattuu pääsemään. Syrjäytyminen on askeleen lähempänä.

Vastuu alkoholipolitiikasta kuuluu tietenkin poliittisille päättäjille, mutta myös työelämässä voidaan tehdä paljon alkoholin kulutuksen vähentämiseksi. Niin työpaikoilla, liitoissa ja keskusjärjestöissä. Nyt tarvitaan aktiivista otetta, jotta pullon korkki saadaan kiinni.

Koulun ja vanhempien rooli

2011-08-30T03:09:00.000-07:00

Oma lapseni asteli tänä syksynä ensimmäistä kertaa kouluun. Ensimmäisen vanhempainillan jälkeen mietin vanhempien vastuuta lastensa koulunkäynnin tukemisessa. On päivänselvää, että lasten koulunkäyntiä pitää vanhempien tukea parhaansa mukaan. Kannustamalla, olemalla kiinnostunut ja esimerkiksi läksyjen lukemisella yhdessä. En todellakaan väitä olevani mallivanhempi tässä, mutta aion yrittää parhaani, sillä kukapa meistä ei halua oman lapsensa pärjäävän koulussa hyvin. Tunnustan kuitenkin, että olen tässä alkutaipaleella aivan pihalla tyttäreni koulunkäynnistä.

Vanhempainillan jälkeen pohdin juuri vanhempien roolia. Tuntematta aivan kaikkia lapseni luokkatovereiden vanhempia, vaikutelmaksi jäi, että joukko on aika keskiluokkaista. Normisakkia, joka vaikutti olevan kiinnostunut lasten koulunkäynnistä. Mutta entäpä jos koululaisen vanhempi on kyvytön tukemaan lapsensa koulunkäyntiä? Alkoholismin, mielenterveysongelmien tai jonkin muun syyn takia. Entä jos vanhempaa ei yksinkertaisesti kiinnosta oman lapsensa koulunkäynti, eikä hän siten laita tikkuakaan ristiin tukeakseen lapsen koulunkäyntiä. Kuka silloin tukee lasta hänen koulutiellään?

Tällöin koulun rooli kasvaa ja sitä varten on tietenkin olemassa erityis- ja tukiopetusta, läksyryhmiä ja muuta tukea. Mutta sitä tukea tuskin on riittävästi ja pahoin pelkään, ettei se tuki ole niin tehokasta ja hyvää kuin omien vanhempien tuki. Siksi kouluissakin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vanhempien ja lasten vuorovaikutusta koulunkäynnin tukemisessa. Sitä tehdään jo nyt, mutta ehkä tässä toiminnassa on vielä kehitettävää.

Vanhempien ja koulun yhteistyötä edistää omalta osaltaan vanhempaintoimikunta. Aion omien kiireitteni lisäksi ängetä mukaan tyttäreni luokan vanhempaintoimikuntaan. Ehkä silmäni avautuvat ja opin uutta, mutta itselläni on ainakin yksi tavoite. Nimittäin se, että tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävän luokkaretken hinta säilyy kaikille osallistujille kohtuullisena. Kaikille pitää olla taloudellisesti mahdollista osallistua retkelle. Katsotaan viiden vuoden kuluttua miten kävi.

Valtuutettu valittaa

2011-08-15T10:47:00.000-07:00

Puoluetoverini Maria Guzenina-Richarsson valittiin peruspalveluministeriksi. Onnittelut Marialle! Ministeri ei ymmärrettävistä syistä ehdi valtuuston kokouksiin, eikä minusta pidäkään ehtiä. (Paitsi, että oikeasti tuurasin Maria Jungneria).

Maanantai-iltana 15.8 Espoon valtuustossa käsiteltiin esimerkiksi Espoon uutta turvallisuusohjelmaa ja valtuustokysymystä Espoon rahastojen hoidosta. Hyppäsin pönttöön kertomaan näkemyksiäni:

Espoon turvallisuusohjelma

On erittäin hyvä, että tämä ohjelma tehty. Turvallisuutta pitää tarkastelle moniulotteisesti eri toimijoiden kanssa yhteistyössä, aivan kuten tässä ohjelmassa on tehty.

Muutama huomio ohjelmasta. Espoo on epäonnistunut perustehtävässään, koska eri väestöryhmien ja alueiden väliset sosioekonomiset ja hyvinvointi sekä terveyserot ovat kasvaneet. Hyvinvointipolitiikalla, siis kunnan politiikalla, pitäisi päinvastoin pyrkiä pienentämään näitä eroja. Espoon onnelassakin tarvitaan vaikuttavampaa hyvinvointipolitiikkaa.

Tulevaisuudessa Espoon väkiluku tulee nousemaan entisestään. Kun kaupunki kasvaa, se aiheuttaa turvattomuutta osassa kaupunkilaisista, vaikka tilastot eivät tätä oletusta tukisikaan. Tulevaisuudessa pitää pyrkiä siihen, että Espoo todella koetaan omaksi kotikunnaksi, jossa niin uudet ja vanhat asukkaat viihtyvät.

Ikävin turvallisuuohjelman osa liittyy siihen, että tutkimustuloksissa korostuivat erisuuralueitten erot. Oma suuralueeni Espoon keskus erottui selvästi muista kaupunginosista. On järkyttävää, suorastaan tyrmistyttävää, että vain 37 prosenttia Espoon keskuksen vastaajista koki, että oman asuinalueen turvallisuusasiat on hoidettu hyvin. Vastaava luku esimerkiksi Tapiolassa oli 85 %. Espoon keskuksen kehittäminen aloitettiin aivan liian myöhään ja se näkyy vastauksissa. Olkoon tämä opiksi tulevaisuuden päättäjille.

Lopuksi, vaikken ole absolutisti, en voi olla miettimättä, että mitä hyötyä on alkoholista ja muista päihteistä. Päihteet ja rikollisuus ja muu häiriökäyttäytyminen on suurin uhka espoolaisten turvallisuudelle. Kuntalaisten turvallisuutta parantaisi kaikkein parhaiten, se että me todella vaikuttaisimme siihen, että toimenpide-esitykset päihdeongelmien välttämiseksi todella toteutetaan. Siis selvin päin kohti tulevaisuutta!

ja sitten vähän rahastoihin liittyvää asiaa:

Tarvitaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä

Espoon kaupungin rahastojen varat ovat kaupunkilaisten omaisuutta, joita heidän pitäisi pystyä seuraamaan ajan tasalla olevan tiedon avulla. Nyt tietoa on todella hankala saada ja jos sitä onnistuu löytämään, on se vanhaa. Kuvaavaa on se, että valtuustolle esitetään tietoja rahastojen sijoitusten arvosta 31.3.2011, siis lähes kahdeksan kuukautta sitten!

Sen jälkeen osakemarkkinat ovat tehneet reipasta laskua, joten rahastojen arvo on aivan eri tasolla kuin valtuutetuille kerrotaan. Ei näin pidä toimia. Kaikki julkinen toiminta pitää olla läpinäkyvää ja avointa. Myös kaupungin omaisuuden hoitaminen. Kuntalaisilla pitää olla mahdollisuus seurata ja jopa analysoida rahastojen hoitamista, palkkiota ja tuottoja. Tällä hetkellä se on liian vaiketa.

Jokainen voi seurata netissä valtionomistuksen arvoa pörssiyhtiöistä. Valtiomistuksen omistajaohjauksen sivuilla näkyy paljon erilaista, ajantasaista tietoa omistuksen jakautumisesta, omistusosuuksista ja omistuksen arvoista. Tieto on ajan tasalla ja kaikkien saatavilla. Tähän suuntaan pitää myös Espoossa mennä.

Espoon rahastot hyvässä hoidossà?

2011-08-12T05:04:00.001-07:00

Espoo on rahastoinut Espoon sähköyhtiön myynnistä saatuja varoja. Rahastoja on kaksi: peruspalvelujen kehittämisrahasto ja peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto.

Peruspalvelujen kehittämisrahasto perustettiin vuoden 2001 lokakuussa. varoista, jotka saatiin kun kaupunki möi E.ON:lle 67 % omistamistaan Espoon Sähkö Oyj:n osakkeista. Rahaston alkupääoma oli 176,6 miljoonaa euroa. Vuosien varrella rahastosta on otettu 119 milj.euroa. Viime maaliskuussa rahastojen sijoitusten arvo oli 111,1 miljoonaa euroa. Sen jälkeen osakemarkkinoiden kehitys on ollut hyvin laskusuuntaista, joten sijoitusten reaalinen arvo lienee paljon vähemmän kuin yllä esitetty.

Toisen rahaston, peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston, alkupääoma oli 365, 8 milj.€. Viime maaliskuun lopussa sijoitusten arvo oli 411,7 milj.euroa. Yhteensä molemmissa rahastoissa oli reilut puoli miljardia meidän kuntalaisten varoja. Näiden varojen hoitaminen ei ole siis mikään mitätön juttu.

Peruspalvelujen kehittämisrahaston sekä Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston varainhoidosta pääosa on aikoinaan päätetty ulkoistaa, koska varainhoito ei ole kaupungin perustehtävä. En yhtään ihmettele, sillä puolen miljardin euron varojen sijoittaminen ei ole mikään pikkujuttu. Ei aivan kaupungin perustehtäviä.

Kaupunki on hajauttanut rahastojen varoja eri varainhoitoyhtiöille, vuosien varrella muutamia sopimuksia on irtisanottu ja yhtiöitä vaihdettu. Varainhoitoyhtiön taas sijoittavat varat kaupungin määräämien rajoitusten vallitessa. Espoon rahastojen varojen varainhoito toteutetaan osake- ja korkorahastojen sekä vaihtoehtoisten sijoitusten (kiinteistörahastot, hedge-rahastot sekä private equity –sijoitukset) kautta. Espoon rahastojen varoja on noin sadassa eri rahastossa ympäri maailmaa. Kaupungin tilintarkastajilla ja tarkastuslautakunnalla on todella tärkeä työ seurata missä kaikkialla kaupungin varoja on sijoitettuna.

On sinänsä kummallista, että kun aikoinaan sähköyhtiön hankinnasta saatujen varojen sijoittamisesta vuosia sitten päätettiin, varoista edes osaa ei sijoitettu maaperään, vaan koko rahastopotti sijoitettiin rahoitusmarkkinoille. Miksei kaupunki olisi voinut ostaa aktiivisesti maata itselleen jo vuosia sitten? Arvonnousu olisi varmasti ollut vähintään yhtä merkittävän kuin rahoitusmarkkinoilla. Kun nyt rahastojen arvo nousee osakekurssien noustessa, kaikki ovat tyytyväisiä rahastojen tuottoon, mutta kurssilaskun aikana alkaa keskustelu rahastojen purkamisesta.

Kun kerran on lähdetty sijoittamaan kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, joissa riskit tuottoineen ja laskuineen ovat suuria, on takapuolen kestettävä merivettä. En siis kannata rahastojen purkamisia kesken kaiken. Ihmettelen silti, miksi 2000-luvun alkupuolella Espoolaiset päättäjät eivät päättäneet hankkia sähköyhtiön myyntivaroilla perinteistä espoolaista maata. Eipä tarvitsisi silloin olla niin huolissaan osakekurssien nousuista ja laskuista.

Koskaan et muuttua saa

2011-07-01T00:22:00.001-07:00

Olen pessimisti. En yleensä, mutta tässä tapauksessa kyllä. Olen nimittäin huolestunut puolueeni SDP:n tilanteesta seuraavina vuosina. Hallitusvastuusta tulee raskas neljän (toivottavasti!) vuoden urakka, opposition moukaroidessa hallitusta kuin nyrkkeilymatsissa ikään. Aseet oppositiolle ovat käsissä: Kreikan kriisi ei ole vielä ratkennut ja valtiontalouden tasapainottaminen ei onnistu ilman kovia päätöksiä. Nyt mitataan hallituspuolueiden kyvyt ja opposition taidot.

Tässä tilanteessa itse puolueen ei pidä jäädä tulee makaamaan, vaan sen pitäisi jaksaa myös kehittää itseään. Raskaan vaalitaistelun ja hallitusneuvottelijoiden puolueen kehittäminen ei varmasti kiinnosta ketään, mutta siihen on palattava. Elämää on hallituskaudenkin jälkeen. SDP:n jäsenten ikärakenne on pahasti vääristynyt. Omassa puolueosastossani, joissa aktiiveista osa on sentään alle 40-kymppisiä, maksavien jäsenten määrä on vähäinen. Jäsenmaksusta vapautettuja on paljon. Uusien jäsenten rekrytoiminen on, kuten kaikissa yhdistyksissä, vaikeaa. Tulijoita ei ole tulvaksi asti.

Uusien jäsenten saaminen on kuitenkin kaiken toiminnan elinehto, sillä uudet ihmiset ja ajatukset tuovat aina raikkaan tuulahduksen kaikkeen toimintaan. Niin työelämässä kuin järjestöelämässäkin. Tulevina vuosina SDP:ssä pitäisi jaksaa kehittää järjestöjä sillä samalla vimmalla kuin aikaisemminkin. Tai oikeastaan paljon suuremmalla vimmalla.

Kaikista vaarallisinta on se, että SDP:n piirissä ollaan niin tyytyväisiä hallitusvastuuseen, että unohdetaan oma tulevaisuuteen tähtäävä ohjelmatoiminta, sillä silloin käy SDP:lle kalpaten.

Nyt optimisti kuitenkin koputtaa olkapäätäni ja huomauttaa, että älä sinä poika huoli, kyllä tämä tästä. Pitkän historia velvoittaa ja ennenkin on toimintaa kehitetty hallituskauden aikana. Toivotaan, että näin käy.

Saaret kuuluvat kaikille

2011-06-21T03:57:00.000-07:00

Bloggailuni on ollut todella vähäistä. Oma mielenkiintoni kohdistui niin voimakkaasti eduskuntavaaleihin ja hallituksen muodostamiseen, että motivaatiota kirjoittamiseen ei oikein löytynyt.

Näin minä uskottelen itselleni. Oikeasti kevään suurin henkilökohtainen mielenkiintoni on ollut aivan muualla kuin politiikassa. Nimittäin veneilyssä. Huhtikuussa, sattumalta, heräsi ajatus kimppapurjeveneen ostamisesta. Mutkien kautta päädyin pienen avoveneen omistajaksi. Viimeisen kuukauden aikana olen sitten harjoitellut pienimuotoista veneilyharrastusta. Eikä kaduta tippaakaan! Minulle taitaa käydä kuten venepaikkanaapurilleni, joka totesi, että kun kerran pääsee veneilyn lumoon, ei siitä voi enää luopua koskaan.

Eräs puoluetoverini totesi pilke silmäkulmassa, että minusta tuli veneen oston myötä porvari. Helpolla se näyttää käyvän, jos muutaman tonnin veneellä porvariksi pääsee. Marxin mukainen jatkuva luokkataistelu porvariston ja proletariaatin välillä on ainakin Suomessa hiljentynyt, sillä siellähän ne istuvat sulassa sovussa (ainakin toistaiseksi) samassa hallituksessa.

Minulle veneilyssä hienointa on luonto ja retket saarille. Espoon edustalla on monia hyviä retkikohteita, joihin voi mennä nauttimaan kauniista merimaisemista hyvien eväiden kanssa. Kaltaiselleni ulkoihmiselle, jolle pienet seikkailut ovat elinehto, saaret mahdollistavat mahtavia retkiä. Tästä on kiittäminen hienoa suomalaista jokamiehenoikeutta, jonka ansiosta voimme, muita häiritsemättä, liikkua luonnossa myös yksityisten omistamilla mailla. Jokamiehenoikeus on yksi hienoimmista jokaisen kansalaisen oikeuksista Suomessa ja sitä tulee puolustaa ikuisesti.

Kiitokseni kohdistuvat myös Espoon kaupungille. Espoo omistaa useita saaria Espoon edustalla. Monet niistä toimivat virkistysalueina, joihin kaupunki on järjestänyt erilaisia palveluita tulipaikoista veneen kiinnityslenkkeihin. Osa saarista on enemmän luonnontilaisia, mutta silti avoinna kulkijoille. Saariin pääsee myös ilman omaa venettä, sillä kaupunki järjestää reittiliikennettä saariin. Tutustukaa ja nauttikaa, sillä se on meidän kaikkien omaisuutta!

Espoolla on kuitenkin selkeästi vähemmän virkistysalueita kaupunkilaisten käytössä verrattuna esimerkiksi Helsinkiin. Siksi olen huolestuneena seurannut yksityisen tahon tekemiä suunnitelmia Tvijälpin saaren osalta. Yksityinen yhtiö haluaa rakentaa saareen vierasvenesataman, asuntoja, kappelin ja luontopolun muun muassa. Saarelle halutaan siis asuinkäyttöön. Paikka olisi kieltämättä upea ja mahdollisuuden valtavat. Mutta tämän jälkeen meillä on jälleen yksi kaikille kaupunkilaisille tarkoitettu saari vähemmän. Minusta kaupungin omistamat saaret ovat sellainen kruununjalokivi, joista ei saisi mistään hinnasta luopua. Espoon väestömäärän kasvaessa tulemme tarvitsemaan lisää virkistysalueita kaupunkilaisille ja silloin Tvijälpin saari voi tarjota yhden vaihtoehdon uudeksi nykyistä laajemmaksi virkistysalueeksi.

Porvari tai ei, virkistyssaarten ja jokamiehenoikeuksien puolustaminen olkoon pyhä tehtäväni täst edes….

Tämä kuva on kesältä 2010, helteisen päivän jälkeen vesi oli alhaalla. Soutuvene on Lohi-merkkinen, saman merkkinen kuin pieni avoveneeni.

Positiivisia tunnelmia?

2011-05-14T09:26:00.000-07:00

Vaalit on käyty, mutta maan suunta on vähintääkin epäselvä. Tiedä häntä, mihin tässä vielä päädytään. Onneksi minun kunnallispolitiikkona tarvitseen keskittyä vain Espoota koskeviin asioihin (vaikka tekisi mieli kyllä puuttua vähän muuhunkin). Mutta keväisenä toukokuun päivänä, kesäpuuhien jo pyöriessä mielessä, ei jaksa olla negatiivinen. Annetaan jonkin muun olla negatiivinen tällä kertaa.

Ensin kuitenkin tarina typeryydestä. Istuskelin tuossa lounaalla terassilla, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Vieressä istui kaksi siinä neljäkymmppistä jätkää. Toinen jätkistä oli roudannut ulkomailta jonkin kohtuu hienon auton ja oli tympääntynyt saamaansa tulliviranomaisen kohteluun. Ilmeisesti tullivirkamiehen sähköpostivastaus oli ollut tylyhkö tai kömpelö, ihan miten vain, mutta sen vastaanottanutta jätkää se oli ärsyttänyt. Ei siinä mitään, virkamiehen pitää olla vastauksissaan kohtelias ja korrekti. Mutta lounaspöydän kaksi jätkää alkoivat keskenään morkata virkamiestä: "tuollainen kaveri joka ei mistään muualta saa mitään muuta työtä, kuin se kehtaa. Se oli vaan kateellinen siitä (ilmeisen) hienosta autosta, jos auto olisi ollut Toyota, niin mitään ongelmia ei olisi ollut". Särähti niin maan perkuleesti korvaani, sillä jos jotain inhoan, niin ylimielisyyttä ja itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ja minusta jätkien käytös edusti juuri sitä.

Mutta takaisin Espooseen, kotikaupunkiimme. Torstaina sos. ja terveyslautakunnassa ei käsitellä kovin kummoisia asioita. Mielenkiintoisin on sosiaali- ja terveystoimen asiakaspalautekatsaus. Espoon kaupunki kerää yllättävän paljon erilaista tietoa kaupunkilaisten suhtautumisesta kaupunkin palveluihin.

On kohdennettuja asiakaskyselyjä, kuntapalvelut Espoossa-tutkimus, dokumentoitua spontaania palautetta, asiakkaan osallisuutta tukevia palautemenetelmiä ja niin edelleen. Tietoa tuntuu olevan.

Kuntapalvelut Espoossa- tutkimuksen mukaan (708 espoolaista vastaajaa), on muutama mielenkiintoinen kohta. Vastaajilta kysyttiin että ”Jos ajattelette elämistä Espoossa yleensä, miten hyvin seuraavat asiat on hoidettu?”. Terveysasemien lääkärivastaanottoihin ja hammaslääkäriasemien palveluihin on erittäin tai hyvin tyytyväisiä noin 40 prosenttia. Terveysasemien lääkärivastaantottoihin kohdistuu myös paljon tyytymättömyyttä, sillä 41 prosenttia pitää niiden toimivuutta erittäin tai melko huonona.

On siis selvää, että terveysasemien toiminnan pistäminen on erittäin tärkeää ja kiireellistä. Omat teesinin olen esittänyt edellisessä blogikirjoituksessani. Lautakunnan kokouksessa torstaina 12.5 ilmassa oli kuitenkin muutoksen tuulia. Tuntui, että yhä useamman puolueen edustaja haluaa yhteistuumin pistää palvelut kuntoon. Sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaja Juha Metso lupasi harkita erillisen terveysasemien "talkoo"ryhmän kokoon kutsumista. Minusta se olisi erittäin tärkeä asia, sillä terveysasemat pelastetaan vain laajalla yhteistyöllä ja yli puoluerajojen menevällä sitoutumisella.

Ajattelen positiivisesti, muutoksen tuulia on ilmassa.

Espoon terveysasemat pelastetaan vain yhteistyöllä

2011-04-25T23:47:00.000-07:00

Lähetin alla olevan tekstin Länsiväylä-lehteen. En tiedä julkaisevatko. Olen erittäin huolestunut Espoon terveysasemien tilanteesta ja siitä, että poliittiset päättäjät eivät kykene yhteistuumin ratkaisemaan ongelmia. Olen aina yhteistyön kannattaja, uskon että yhteistyöllä vaikeatkin asiat voidaan ratkaista. Niin myös Espoon terveysasemien ongelmat. Tästä lähtee:

Terveysasemien tilanne on vakava. Pula osaavasta henkilökunnasta, erityisesti lääkäreistä, on johtanut siihen, että osassa terveysasemista ihmisille ei pystytä antamaan lääkäriaikoja. Lääkäripulan takia esimerkiksi Viherlaakson terveysaseman toimintaa on jouduttu supistamaan. Käytännössä Espoo ei toteuta sille lain mukaan kuuluvia tehtävää eli tarjoa asukkaille riittäviä terveyspalveluita. Palvelun tasossa ei yleensä ole ongelmaa, vaan siinä että palvelua ei tahdo saada.

Espoon terveyspalvelut ovat joutuneet negatiiviseen syöksykierteeseen, jonka lopputuloksena on julkisten terveyspalveluiden täydellinen romahtaminen, ellei kierrettä saada oikaistua. Nyt on viimeinen hetki saada terveysasemat toimiviksi ennen kuin väestön ikääntyminen alkaa toden teolla vaikuttaa Espoossa, ja pula osaavasta henkilökunnasta lisääntyy. Vaarana on, että kuntalaiset menettävät luottamuksensa terveysasemien toimintaan. Kun luottamus menee, sen palauttaminen on erittäin hankalaa.

Aivan ensimmäiseksi meidän on saatava Espoon kaupungin työnantajakuva paremmaksi, jotta työ Espoon terveysasemilla houkuttelee niin lääkäreitä kuin hoitajakin. Työtä yritetään kehittää jatkuvasti mielekkäämmäksi, mutta uudistuksia on mietittävä rohkeammin. Palkkatasoa on nostettava, jos se houkuttelee ammattilaisia terveysasematyöhön.! Henkilökunnan keskuuteen on saatava lisää tulevaisuudenuskoa, jotta he jaksavat vaativassa työssään nykyistä paremmin. Resurssikysymyksiä on tarkasteltava kriittisesti, onko nykyisillä resursseilla edes mahdollista saavuttaa inhimillistä palveluntasoa?

On käsittämätöntä, että vaikka kaikki Espoon valtuustoryhmät haluavat saada terveysasemapalvelut kuntoon, ne eivät tee yhdessä mitään konkreettista sen suhteen. Espoossa on vihdoin ymmärrettävä, että terveysasemat saadaan toimimaan vain virkamiesten ja poliittisten päättäjien yhteistyöllä. Ongelmavyyhtiä ei ratkaise kukaan virkamies tai poliitikko yksin. Tarvitaan selkeä viesti henkilöstölle ja kuntalaisille, että tilanne on vakava, mutta terveysasemapalvelut tullaan pistämään yhteistoimin kuntoon. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista. Nyt tarvitaan poliittista johtajuutta!

Antti Aarnio
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

Kurjuutta jakamaan

2011-04-14T05:31:00.000-07:00

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa oleminen tuo eteen vaikeita asioita. Lautakuntatyössä ovat ilonaiheet vähissä, kun usein päätökset koskevat supistamisia, keskittämisiä ja määrärahojen riittävyyttä. Niukkuutta tuntuu olevan aina, oli kyse sitten henkilökunnan määrästä tai kuntalaisten palvelutasosta. Budjettimäärärahat ovat niukat, eikä niiden kasvattaminen ole helppoa. Ja kaiken lisäksi tekemämme päätökset eivät ole matematiikkaa, lopputulosta ei voi laskea. Epäonnistumisten riski on suuri.

Torstain 14.4 kokouksessa ollaan taas tärkeiden asioiden edessä. Sosiaali- ja potilasasiamiehen ja varsinkaan vammaisasiamiehen vuoden 2010 toimintakertomukset eivät ole mitään hoosianna-tason ylistyskertomuksia kaupungin toiminnasta. Ongelmat liittyvät tiivistetysti siihen, että sosiaalityöntekijöitä puuttuu kaupungin palveluksesta sen verran, että vammaisille ei ehditä tehdä lain mukaista palvelusuunnitelmaa, eivätkä köyhät saa heille kuuluvaa toimeentulotukipäätöstä. Tyhmemmänkin päättäjän luulisi tajuavan, että sosiaalityöntekijöitä olisi saatava kaupunkiin lisää. Siitä päästäänkin siihen ongelmaan, ettei heitä ole tarjolla niin kovin paljoa auki oleviin tehtäviin. Suo siellä, vetelä täällä. Koska olen aina arvostanut politiikkoja, jotka esittävät ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin, esitän ratkaisuvaihtoehdon: virkoja on saatava lisään. Olipa helppoa!

Tähän väliin täytyy todeta (ennen vakavia asioita), että yksi tuttuni oli keskustellut vaaleista ja demariehdokkaista erään toisen henkilön kanssa. Tämä toinen henkilö oli sanonut, että hän ei voi äänestää ketään espoolaista demariehdokasta, mutta Antti Aarniota hän voisi äänestää. Kiitos vain, seuraavissa vaaleissa tavataan! Näillä äänimäärillä voi vielä päätellä mistä äänet tulevat.

Itsekehun jälkeen takaisin kuntalaisten asioihin. Torstain kokouksessa käsittelemme myös Espoota koskevan toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia talousarviokehykseen. Itse kiinnitin asiaa koskevaa materiaalia lukiessani siihen, että Espoon pitäisi panostaa enemmän kaupungin sisäisten erojen tasoittamiseen. Meillä Espoossa monet asiat keskittyvät muutamalle alueelle. Maahanmuuttajat Espoon keskukseen ja Leppävaaraan, sairastavuus Pohjois- ja Keski-Espooseen, ilman peruskoulutusta olevat Espoon keskukseen ja Espoonlahteen ja pisteeksi iin päälle: työttömyys Espoon keskukseen.

Tähän kehityksen murtamiseen pitäisi puutua voimakkaammin. Se edellyttäisi panostamista varsinkin ”huonojen” alueiden kouluihin, jotta kaikilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet ponnistaa elämässä eteenpäin. Tähän aiheeseen palaan myöhemmin, sillä nyt on aika siirtyä tunteita herättävään kohtaan esityslistalla.

Kilon päiväkodissa on järjestetty ensin kokeiluna ja sittemmin vakiintuneena toimintana yhteisöllistä kuntoutusta yhdeksälle vammaiselle lapselle. Päiväkodin henkilökuntaan on kuulunut kaupungin palkkaamat fysio-, puhekuntoutusta varten. Espoon kaupunki on tähän saakka järjestänyt Kilon päiväkotiin sijoitettujen vammaisten lasten kuntoutuksen, vaikka valtaosa lasten kuntoutuksesta olisi kuulunut Kelan järjestämisvastuulle sovitun työnjaon mukaisesti.

Nyt kaupunki on päättänyt, että tuohon Kilon päiväkodin erityisryhmään sijoitettujen lasten terapiapalvelut järjestetään Kelan toimesta ja kaupungin vastuulle kuuluvien lasten terapiat kaupungin toimesta. Helsingin Sanomissa on ollut viikon kuluessa kaksi juttua aiheesta ja vanhemmat ovat olleet aktiivisesti yhteydessä päättäjiin. Kun itse luin Hesarin ensimmäisen jutun, totesin vaimolleni, että eihän kukaan sydämen omaava ihminen voi lopettaa vammaisten lasten erityispalvelua luettuaan sen jutun.

Kyse on siis tiivistetysti siitä, että siirretäänkö nyt kaupungin toimesta järjestettävä terapiapalvelu sille taholle jolle se valtakunnallisen linjauksen mukaisesti kuuluu. Eli Kelalle.

Asiaa voi tarkastella monilta näkökulmilta. Virkamiehet katsovat aivan perustellusti, että kaikkien espoolaistan pitää olla samassa asemassa, ja vastuu on siirrettävä sille jolle se valtakunnallisten ohjeiden mukaan kuuluu eli Kelalle. Jos Espoon kaikkien 200 vaikeavammaisen lapsen terapiat järjestettäisiin samoin kuten Kilossa, tarvitsisimme Espooseen 60 terapeuttia toteuttamaan terapioita. Se ei liene mahdollista ainakaan nopealla aikavälillä.

Vammaisen lapsen (ja hänen vanhempansa) näkökulmasta tilanne on tietenkin erilainen. Siirtyminen Kelan terapiapalveluiden piiriin on heidän näkökulmastaan heikennys. Lisäksi terapeuttien muutokset eivät liene vaikeavammaisten kohdalla hyvä asia. Miksi heidän pitää luopua jostain?

Minä olen aina pitänyt tasa-arvoisuuden periaatetta erittäin tärkeänä. Palveluiden kohdalla se on minusta yksi tärkeimmistä periaatteista. Sosiaali- ja terveyspalveluissa eletään aina niukkuutta ja niitä pitää jakaa ohjeiden perusteella, jotka kohtelevat asukkaita samalla tavalla. Niin rikasta kuin köyhää. Tai vammaista lasta Kilossa ja Espoonlahdessa.

Mutta tässä Kilon tapauksessa taidan kuitenkin luottaa enemmän sydämen ääneen.

Mistä on eduskuntavaalit 2011 tehty?

2011-04-08T05:14:00.000-07:00

Nämä vaalit on tehty äänestäjille vieraista asioista. Katsoin torstaina YLE:n vaalitenttiä, jossa haastateltavina olivat Vihreät sekä Perussuomalaiset. Keskustelua käytiin pääasiassa Portugalin päätöksestä pyytää rahoitustukea väliaikaiselta EU:n vakausrahastolta. Mietin ohjelmaa katsoessani, että jaksavatko kansalaiset todella seurata vaalikeskustelua, jossa aihepiiri on todella kaukana ihmisten arjesta.

Työnantajani toimihenkilökeskusjärjestö STTK teetti syksyllä 2010 tutkimuksen suomalaisten suhtautumista yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja keinoihin turvata julkisen sektorin talous ja palvelut. Laajalla kysymyspatterilla selvitettiin eri keinojen tehokkuutta ja hyväksyttävyyttä kansalaisten mielissä.

Tulokset ovat samanlaisia kuten monissa muissakin tutkimuksissa. Kansalaisten mielestä monista sinällään tärkeistä yhteiskunnallisista tavoitteista tärkeimmäksi nousi työttömyyden vähentäminen. Kolme neljästä (76 %) suomalaisesta valitsi tämän viiden tärkeimmän tavoitteen joukkoon. Kaikki muut asiat jäävät tuntuvasti tämän jälkeen. Listalla kakkoseksi kohosi valtion talouden tasapainottaminen ja velan vähentäminen. Muut keskeisimmät tavoitteet ovat kansalaisten mielestä hintojen nousun hillintä sekä kuntien talouden ja palveluiden turvaaminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Onko työttömyyden vähentämisestä keskustelu median vetämässä vaalikeskustelussa ollenkaan?

Itse toivoin iltarukouksissani ennen vaaleja, että näissä vaaleissa puolueet löisivät korttinsa pöytään ja kertoisivat erityisesti miten kansalaisille turvataan heidän lakisääteiset palvelunsa 2010-luvulla. Millaisia uudistuksia tarvitaan?

Yhteyteni yläkertaan on ilmeisesti katkennut, sillä keskustelu toivomastani aiheesta on puuttunut täysin. Saman on huomannut Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola, jonka mielestä vaalikeskustelussa pitäisi keskustella enemmän sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tulevaisuudessa. Hän toteaa tiedotteessaan, että ”Äänestäjät ovat kautta aikojen kokeneet tärkeiksi sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden toimivuuden. Esimerkiksi vanhusten hoito on aihe, jota tällä hetkellä pidetään hyvin tärkeänä.” Eipä näy vaalikeskustelussa.

Ennen vaaleja ennustettiin, että näissä vaaleissa maahanmuutto on keskeinen puheenaine. Näin ei ole käynyt, vaan maahanmuutolle varatun paikan on ottanut EU:n vakausrahastot ja Suomen suhtautuminen niihin liittyviin velvoitteisiin. Ilmeisesti kansaan uppoaa vain yksi asia kerrallaan. Olen pettynyt.

Vedä punainen viiva

2011-04-01T01:11:00.000-07:00

Näissä vaaleissa on kysymys suomalaisen hyvinvointivaltion pelastamisesta. Näin totesi SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner Uudenmaan ehdokkaiden maikkarin tv-tentissä, kun häneltä kysyttiin seuraavan vaalikauden tärkeintä asiaa.

Olen samaa mieltä. Ensi vaalikauden loppupuolella väestön ikääntyminen alkaa toden teolla tuntumaan, kun yli 65-vuotiaiden väestönosuus kääntyy todelliseen nousuun. Samaan aikaan julkinen talous, erityisesti valtiontalous, pitää pystyä kääntämään pois jatkuvan velanoton tieltä. Eläketurvajärjestelmän kestävyys on ratkaistava päättämällä eläkemaksujen tasosta niin työnantajille kuin palkansaajillekin. Pisteeksi iin päälle, työurien pidentämisessä on löydettävä ne yhteiset toimet, joihin kaikki osapuolet voivat sitoutua, jotta myös pienille ikäluokille voidaan turvata edes säällinen eläketaso.

Haasteet ovat valtavat. Eivätkä lopu tähän. Ensi hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalvelut pitää uudistaa niin, että jo nyt osittain surkeasti toimivat palvelut pystytään turvaamaan entistä haastavammassa tilanteessa. Ongelmissa ovat erityisesti terveysasemapalvelut, joiden toimimattomuudesta kärsivät erityisesti kaikkein köyhimmät ja sairaimmat. Ja niiden uudistaminen ei onnistu hokkuspokkustoimilla, vaan vaatii määrätietoisia ja osittain vaikeitakin päätöksiä. Jos mitään ei tehdä, matkaamme yhä kiihtyvällä vauhdilla kohti järjestelmää, jossa saadakseen terveyspalveluita on hankittava oma vakuutus yksityisiltä markkinoilta. Kansalaisen näkökulmasta onkin ollut kummallista, että kun vaaleihin on enää kolme viikkoa, keskustelua sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta on käyty tuskin ollenkaan. Olen välillä tuskaillut, miksi tämä minusta niin itsestään selvä ja välttämätön uudistus, ei tunnu nousevan esille. Kyse on kuitenkin yhdestä meidän hyvinvointivaltiomme peruspilarista.

Yksi yhteiskuntamme synkistä puolista on köyhyyden ja syrjäytymisen kasvu. Leipäjonot ovat arkipäivää kaikissa suurimmissa kaupungeissamme. Omalla alueellani Espoon keskuksessa ruoka-avun jono on jakopäivänä sadan metrin mittainen. Toimeentulotuesta on tullut pysyvä toimeentulon lähde yhä useammalle. Suunnan pitäisi olla aivan toinen. Vähimmäisturvaa on nostettava, jotta pystyisimme edes pysäyttämään köyhyyden kasvun. Köyhyysongelmaa se ei ratkaise, sitä ei rahalla ratkaista, mutta meidän on tunnustettava, että säällinen elämä edellyttää perusturvan nostamista. Suomi on yhä pienten tuloerojen ja köyhyyden maa, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että elämme maassa jossa köyhyys ja eriarvoisuus ovat kasvaneet muita maita nopeammin. Tämä kehitys on pysäytettävä.

Kaikki perustuu vakaalle taloudenpidolle ja sille, että veropohja on riittävän suuri. Minusta verokeskustelun olennainen osa on se se miten pystymme keräämään riittävän verokertymän. Tämän takia veropohjan on oltava riittävän laaja. Mutta samalla ei saa unohtaa oikeudenmukaisuutta, joka on jäänyt viime vuosien veropäätöksissä sivuun.

En ole poliittisessa uskossani niin vahva, että voisin kirkassilmäisesti todeta demareiden ratkaisevan kaikki edellä mainitut haasteet ja ongelmat. Enkä ole tyytyväinen kaikkiin demareiden linjauksiin. Mutta SDP on kuitenkin vasemmistopuolue, jonka perusarvoissa on oikeudenmukaisuuden ja heikoista huolehtimisen edistäminen. Niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Virheitä on vuosien varrella tehty, mutta uskon että niistä on otettu oppia. Vedä siis punainen viiva äänestyslappuun huhtikuun kolmantena sunnuntaina.

Kohtuutaloutta vai talouskasvua?

2011-03-14T08:37:00.000-07:00

Pidin viime viikolla kommenttipuheenvuoron Sorsa-säätiön tilaisuudessa, jonka aiheena oli tärkeä teema ”Onko talouskasvu vakaan yhteiskuntakehityksen edellytys?”. Omassa puheenvuorossani kommentoin kansalaisaktivisti Jarna Pasasen ajatuksia kohtuutaloudesta ja työajan lyhentämisestä ja työn jakamisesta.

Kohtuutalous on suomennos degrowth-sanasta eli siitä että talouskasvua pitäisi pyrkiä hillitsemään, jottemme tuhoaisi maapalloa lopullisesti, ja jotta ihmisille jäisi enemmän vapaa-aikaa. Liiallisesta työn ikeestä pitäisi siis päästä irti.

Tilaisuudessa käytetyt puheenvuorot osoittivat kuinka vaikeasta ja samalla mielenkiintoisesta ilmiöstä on kyse. Kohtuutalouden puolestapuhujat haluavat rajoittaa talouskasvua (tai lopettaa pyrkimisen jatkuvaan talouskasvuun), koska he katsovat, että nykymeno johtaa suoraan helvettiin: luonnonvarojen kuluttaminen ja saastuttaminen johtavat katastrofiin jollei mitään tehdä. Maapallo ei yksinkertaisesti kestä nykymenoa. Toisaalta he myös uskovat, ettei talouskasvu tee ihmisiä onnelliseksi, vaan pikemminkin päinvastoin: ihmiset pyörivät jatkuvassa kuluttamisen oravanpyörässä, eivätkä huomioi riittävästi elämälle tärkeitä asioita kuten ihmissuhteita.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Pidän itseäni luonnonystävänä, joka pyrkii välttämään turhaa kulutusta. Olen huolissani siitä, millaiseen tilaan jätämme maapallon tuleville sukupolville. Luonnonvarojen käyttö on kasvanut jatkuvasti, esimerkiksi Suomessa luonnonvarojen kokonaiskäyttö oli 520 miljoonaa tonnia (Mt) vuonna 2005, mikä oli yli puolitoista kertaa suurempi kuin vuonna 1970. Kuten kuviosta voi todeta luonnonvarojen käyttöä kuvaava sininen viiva on noussut lähes yhdensuuntaisesti talouskasvua (BKT) kuvaavan punaisen käyrän kanssa. Talouskasvua ei olisi menneinä vuosikymmeninä syntynyt ilman luonnonvaroja.

Suomen väestön, BKT:n volyymin ja TMR:n kehitys 1970-2005
Lähde: Motiva (Mäenpää & Härmä 2007, Thule Instituutti, Oulun yliopisto).

Mutta olen myös talouskasvun ystävä. Olen enemmän pragmaatikko kuin idealisti. Uskon siihen, että talouskasvun avulla saadaan parannettua ihmisten hyvinvointia enemmän kuin ilman talouskasvua. Luopumalla talouskasvusta (ja siten myös luonnonvarojen käytöstä) sanoisimme myös hyvästi meidän hyvinvointivaltiollemme (sikäli kun sitä vielä enää on jäljellä). Miten turvaisimme kansalaisille koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelut? Miten rahoittaisimme eläkkeet ja muun sosiaaliturvan? Emme mitenkään ilman talouskasvua. Olisiko tämän heikommassa asemassa olevien kannalta hyvä asia? Kohtuutalous-liikkeen puolestapuhujat kyllä korostavat, että talouskasvun vähentämisen rinnalla täytyy rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa kasvu ei ole hyvinvoinnin edellytys. Siis utopistista yhteiskuntaa, anteeksi vain.

Uskon silti, että kohtuutalouden kannattajien vaatimuksia on kuunneltava. Ihmiset arvostavat vapaa-aikaansa yhä enemmän ja enemmän. Ay-liikkeen omissa tutkimuksissa on huomattu, että ihmiset olisivat valmiit lyhentämään työaikaansa palkankorotusten kustannuksella. Tarvetta erilaisille joustaville työaikajärjestelyille on yhä enemmän (yleensä vain työnantajat eivät ole valmiita erilaisiin työaikajoustoihin). Myös vaatimukset entistä sosiaalisemmasta yhteiskunnasta, joissa ihmisillä on mielekästä tekemistä ja mahdollisuus osallistua myös työelämän ulkopuolella, ovat kannatettavia. Mutta edellyttääkö se talouskasvusta luopumista?

Tehdään kompromissi: kohtuullinen talouskasvu kunniaan!

Tutustu degrowth-blogiin

Vahvan talouden kaupunki

2011-02-28T10:27:00.000-08:00

Kamreerit ovat jo virkansa puolensa pessimistejä. ”Ei ole rahaa”. ”Menokehitys on tuloihin nähden liiallista”. Tuttuja lauseita kautta vuosikymmenien. Usein käykin niin, että kas kummaa, tulokehitys onkin ennakoitua suurempaa. Miljoonia ropisee pussiin.

Näin kävi Espoossakin. Osallistuin 28.2 valtuuston kokoukseen. Valtuuston esityslistassa todetaan, että kaupungin tulos vuodelta 2010 oli tyydyttävä ja ylitti talousarvion. Edelliseen vuoteen vertailukelpoinen vuosikate oli noin 120 miljoonaa euroa. Verotulokertymä ylitti talousarvion 48,5 miljoonalla eurolla. Yhteensä verotuloja kirjattiin 1 183,8 miljoonalla eurolla. Verotulojen kasvu oli edellisestä vuodesta 5,1 prosenttia. Taloudellinen tulos oli kyllä mielestäni hyvä, ei tyydyttävä.

Mutta eihän ne tulot ole tärkeintä vaan ne menot? Kulukurin ansiosta ulkoisten kulujen kasvu jäi maltilliseen 3,1 prosenttiin ja oli lähes 19 miljoonaa alle talousarvion.

Näin ollen Espoon kaupunki tulee tekemään hyvän taloudellisen tuloksen vuonna 2010. Osittain sen takia, että Espoon aloitti kaksi vuotta sitten tuottavuusohjelman, jolla menokehitystä hillittiin. Mutta hyvä tulos johtuu myös Espoosta riippumattomista syistä: maan hallituksen muutokset yhteisöveron jakoperusteissa hyödyttivät erityisesti ison yhteisöveropotin saavaa Espoota. Yritysten maksamia yhteisöveroja ropisi kassaan ennakoitua enemmän. Toisaalta Espoo hyötyi myös siitä positiivisesta seikasta, että palkoista maksettavat verotulot eivät vähentyneet ennakoidusti. Työttömyyden lisääntyminen ei vaikuttanut merkittävästi verotulojen vähenemiseen.

Espoon kaupunki lähtee siis hyvässä taloudellisessa kunnossa vuoteen 2011. Mutta se ei ole tullut helpolla. Espoossa henkilöstön työtyytyväisyys on heikentynyt eri toimialueilla. Espoo on mukana Kunta 10-vertailututkimuksessa, jonka mukaan kaikki keskeiset henkilöstön tyytyväisyyttä mittaavat tunnusluvut ovat heikentyneet vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2008.

Se ei voi olla oikea suunta tulevina vuosina kaupungissa, joka joutuu kamppailemaan henkilöstön riittävyydestä tulevina vuosina. Jos kaupungin maine hyvänä työnantajan heikkenee, korjaaminen on vaikeaa.

Terveyttä kioskista?

2011-02-21T06:04:00.000-08:00

Olin vähän aikaa sitten tilaisuudessa, jossa esiteltiin innovatiivisia hankkeita sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yhtenä esiintyjänä oli Laastari lähiklinikan toimitusjohtaja.
Hänen yrityksensä on ilman ajanvarausta toimiva sairaanhoitajan vastaanotto, joka toimii Keravalla marketin kyljessä. Ilman erilistä ajanvarausta asiakas voi astella hoitajan vastaanotolle ja saada apua äkillisiin tulehdussairauksiin. Siis vain tiettyihin tulehdussairauksiin, jotka ovat hoidettavissa ilman lääkärin tapaamista, sillä sellaista ei vastaanotolla ole. Lääkäri on kuulemma puhelimella tavoitettavissa. Yritystä esitellyt kaveri tuntui asiansa osaavalta ja liikeidea hyvältä. Mikäs tässä?

Minun mielestäni palvelu on täyttä rahastusta ja osoitus taas kerran siitä mihin suuntaan sosiaali- ja terveyspalvelumme ovat kehittymässä, ellei julkisia palveluita pistetä kuntoon. Asiakkaalle vastaanoton hinta (45 €) voi tuntua edulliselta, mutta se on aika paljon palvelusta ilman lääkärinvastaanottoa. Tasan tarkkaan kehitys johtaa siihen, että asiakkaalle tullaan lääkärinpalveluita tarvittaessa ehdottamaan jotain tiettyä yksityistä kumppania palvelun tarjoajaksi. Ja potilas maksaa, kun yhteyttä julkisiin terveyspalveluihin ei ole.

Kyseessä on ensimmäinen yksityinen terveyskioski Suomessa. Siis palvelu, jossa keskitytään vain muutamien palvelujen tuottamiseen tietylle rajatulle kohderyhmälle. Aukioloajat pidetään joustavina, jotta palvelujen piiriin saadaan paljon asiakkaita. Tämän takia sijainnin on oltava hyvä, keskittyen kauppakeskuksiin tai muihin paikkoihin, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Tämäkin terveyspalvelumallin idea on tuotu sieltä missä markkinatalous ja terveyspalvelut on yhdistetty maailma parhaiten eli Yhdysvalloista. Siellä vastaavanlaisia kioskeja on tuhansia. Täytyisi vain muistaa se, että se mikä toimii jenkeissä, ei välttämättä istu Suomeen!

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA toi idean terveyskioskista Suomeen muutama vuosi sitten. Sitra on ottanut tehtäväkseen lisätä parempaa palvelua, valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia suomalaisissa hyvinvointipalveluissa. Sitran selvitysten perusteella esimerkiksi Ylöjärven kunta käynnisti terveyskioskitoiminnan oman toimintanaan Elon kauppakeskuksessa Ylojärvellä kesällä 2009. Toiminta on käynnistynyt hyvin ja kunta sekä käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä.

Julkisesti tuotettuna palveluna terveyskioskimalli voi olla toimiva ja hyvä malli tavoittaa kohtuukustannuksin laajoja kansanjoukkoja. Minäkin toivoisin että saisimme Espooseen muutamia kioskeja, jotta paine terveyskeskuksia kohti vähenisi.

Mutta terveyskioskin on oltava osa kunnan organisaatiota, jotta palvelulla edistetään kuntalaisten terveyttä ja tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Muuten käy niin kun Laastari lähiklinikkatapauksessa: tarkoituksena on vain saada mahdollisimman asiakaskäyntejä potilaiden (tai heidän vakuutusyhtiöiden) maksamina, ilman yhteyttä kokonaisuuteen. Kansalaisten terveyspalveluista jo nykyisillään korkeat asiakasmaksut kasvatat ilman mainittavia terveysvaikutuksia.

Ja se ei ole kenenkään muun etu kuin terveyspalveluyrittäjän.

Pientä pintaremonttia - makuuhuoneen ehostus

2011-02-10T07:56:00.000-08:00

Vaihdoimme huonejärjestystä, lapset ja vanhemmat vaihtoivat makuuhuoneita. Palasimme huoneeseen, johon viisi vuotta asuntoon muuttaessamme asetuimme. Teimme silloin huoneessa perusremontin: lattiaan laitettiin parketti, ikkunat maalattiin, listat uusittiin, seinät tapetoitiin ja katto maalattiin. Itse asiassa teimme näin jälkikäteen tarkasteltuna aika ison remontin. Silloin opin sen, että remonttiprojekteissa on oleellista tehdä realistiset suunnitelmat, liian tiukkoja aikatauluja ei kannata yrittää laatia.

Huoneessa on päätyseinässä lastulevypinnoitus, levyjen välissä on tai oli muutaman sentin rako. Se näytti ihan hirveältä, joten päätin viisi vuotta sitten laittaa raot umpeen, jotta tapettiin ei tulisi katkoksia. Etsin netistä ja kirjoista neuvoja, joissa useissa varoiteltiin sitä, että rako tulee elämään, jolloin tapetti lopulta repeää. Vedin silti raot umpeen, muistaakseni laittamalla osaan raoista puuriman ja jotain silikoonimassaa rakoihin. Sen jälkeen tasoitin kohdat tasoitteella. Mutta koska kiire oli kova (ja olen joskus huolimaton) tasoitus onnistui huonosti. Tapetin alta kohosivat ei niin kauniit kummut. Tapetti sen sijaan ei ole viiden vuoden aikana pahemmin repeillyt. Eli voin suositella rakojen täyttämistä.

Päätimme nyt tehdä pienen remontin huoneeseen eli tapetoida seinät uudelleen. Revin tapetin pois ja onneksi ne lähtivät helposti. Tasoitin viisi vuotta sitten peittämäni levyjen väliset raot uudelleen ja hioin seinän. Ostimme aika räväkän tapetin (minun valintani) ja aloitimme tapetoinnin.

Kun edellisellä kerralla tapetoin, käytin tapettia, jossa tapettiliisteri vedetään suoraan seinään ja sen jälkeen tapettirullasta vedetään suoraan vuotia suoraan seinään ilman niiden liisteröintiä. Se on helppoa ja nopeaa tapetointia. Nyt ostamme tapetti oli perinteistä tapettia, joka liisteröidään ja annetaan vettyä, ennen seinään laittamista. Tämän tapetin laittaminen oli hidasta. Kahden seinän laittamiseen meni puoli päivää, eikä pieniltä virheiltä vältytty.

Lopputulos oli mielestäni kuitenkin upea. Sopivan värikäs tapetti tasapainottuu muuten vaaleilla kalusteilla ja tekstiileillä (kuvia myöhemmin).

Kun kannoimme huonekalut huoneeseen, totesimme että vanha sänky ei sovi ruman päätynsä kanssa yhtään tapetin värin kanssa. Tee se itse-mies keksii kuitenkin ratkaisun, joten päätin sahata käsisahalla sängynpäädyn pois. Ja niin iltasella sahasin ulkona pakkasessa sängynpäädyn pois. Naapurit – jos he ylipäätänsä enää ihmettelevät remonttitempauksiani – miettivät varmasti mielessään Aarnion pojan aivoituksia. Sängystä tuli kuitenkin hyvä ja toistaiseksi se on pysynyt kasassa.

Pienellä muutoksella saimme viihtyisän huoneen ja mikä parasta – itse tekemällä ja suunnittelemalla.

Erilaistuva Suomi

2011-02-03T13:30:00.000-08:00

Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy? Tuloerojen kasvu on puhuttanut viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa. Oma puolueeni kritisoi hallituspuolueita tuloerojen kasvattamisesta ja kansalaisten eriarvoistumisesta. Syytä onkin. Olen menneellä viikolla pohtinut elävätkö erilaiset ihmiset jo nyt niin erilaista elämää omassa elinpiirissään, että ymmärrys toisia ihmisiä (ja varsinkin vähempiosaisia) kohtaan katoaa?

Pohdintani alkoi yksinkertaisesta esimerkistä: lapsisynttäreistä. Joillain alueilla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsen syntymäpäiväjuhlat vietetään kodin ulkopuolella yksityisessä sisäliikuntapuistossa, keilahallissa tai vastaavassa. Kustannukset ovat helposti yli 20 euroa lasta kohden. Kun yhden lapsen synttärit vietetään kodin ulkopuolella, seuraavana vuorossa oleva haluaa luonnollisesti vähintään samanlaiset synttärit. Varustelukierre on valmis, eikä kukaan vihellä peliä poikki. Vanhemmilla tuntuu ainakin olevan halua käyttää yli sata euroa lastensa synttäreihin. Mutta entä jos vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa kuin järjestää perinteiset kotisynttärit (joita minä kannatan)? Kokeeko synttärisankari alemmuudentunnetta viedessään kutsut kotijuhliinsa kun muiden juhlat vietettiin jossain hienommassa paikassa? Miten vanhemmat kokevat tilanteen? Ajattelevatko kalliimpia juhlia järjestävät vanhemmat, että muut vanhemmat eivät ehkä pysty järjestämään samanlaisia juhlia, mutta matalamman tason juhlat riittävät varsin hyvin. Vai käykö niin, että muidenkin vanhempien odotetaan järjestävän kalliimmat juhlat , koska omallekin lapselle järjestettiin tasokkaammat juhlat? Kuka on leikkiin ryhtynyt, se leikin kestäköön? Tällöin sosiaalinen paine pakottaa myös huonommin toimeentulevat vanhemmat pinnistelevät pystyäkseen pitämään paremmin toimeentulevien, tässä tapauksessa typerän, ”elintason”.

Toisen kerran havahduin pohtimaan erilaistuvaa Suomea, kun vaimoni kävi sattumoisin kaupassa Espoon Mankkaalla Vexi-marketissa ja kommentoi kuinka erilainen kauppa se on kuin meidän vakiokauppamme Espoon keskuksen S-Market. Valikoima on selkeästi laajempi ja kalliimpi kuin meidän perinteisessä kaupassamme. Asukaspohja on aivan erilainen Mankkaan kaupan ympäristössä kuin Espoon keskuksessa. Koulutetumpi ja varakkaampi. Meillä myydään peruselintarvikkeita tavallisille pulliaisille, Mankkaalla hummereita vähän eri tason ihmisille. Kärjistäen. Jos pelkkä mankkaalaisen ostoskori on täysin erilainen kuin Espoon keskuksessa asuvan, niin on varmasti muukin elämä. Kukin elää kuplassaan?

Väestön tulo- ja koulutustasoissa on isoja eroja eri alueiden välillä. Espoon Westendin alueella on korkeimmat tulot, lähinaapurissani Suvelassa pienimmät. En ole koskaan kuvitellut, että Westendin alueen asukkaat suuremmin ymmärtäisivät köyhimpien ihmisten elämää, vaikkapa Suvelalaisten, mutta jotenkin minulla on tunne, että yhteiskunnassamme ymmärrys itseään huonommassa tilanteessa olevia kohtaan on heikkenemässä. Tuloeroista ollaan huolissaan, mutta käytännön teot ovat ristiriidassa: huonompimaineisilta asuinalueilta pyritään muuttamaan pois, omia lapsia ollaan valmiita siirtelemään pitkin kaupunkia hyvämaineiseen kouluun ja terveyspalveluita ostetaan vakuutusten avulla yksityiseltä sektorilta. Jokin tässä ei nyt natsaa.

Lopettakaa nyt edes ne kalliiden lapsisynttäreiden kustantaminen.

Palvelusetelit rules?

2011-01-28T02:42:00.000-08:00

Torstaina 27.1.2011 sosiaali- ja terveyslautakunnassa käsiteltiin tärkeitä asioita. Listalla oli terveysasemien palvelua kehittämishanke Hyvä vastaanotto-hanke, Espoon laboratoriopalveluiden rakenne ja vanhusten palvelusetelikokeilu vanhusten ympärivuorokautisessa hoiva-asumisessa. Kokous oli sekava, tunteita herättävä ja liian pitkä, mutta sitähän politiikka on?
Laboratoriopalveluiden kohdalla lautakunta päätti palauttaa esityksen uudelleen valmisteltavaksi, siten, että kiinteät HUSLAB-laboratoriot toimivat kaikilla terveysasemilla. Perusturvajohtaja ja esittelijä jättivät eriävän mielipiteen, joten kaupunginhallitus saattaa ottaa asian käsittelyyn. Vaikka itse äänestin palautuksen puolesta (pidän tosin yhä alkuperäisiä uudistamissuunnitelmia melko hyvinä), asian sekavuus harmittaa. Laboratoriouudistusta lähdettiin ehkä viemään liian nopeasti, eikä lautakunnalle tai kuntalaisille kerrottu tarpeeksi hyvin mitä uudistus tarkoittaa ja millaisia palveluita poistuvien palveluiden tilalle synnytetään. Nyt asiasta on syntynyt melkoinen soppa ja lopputuloskaan ei ole vielä selvillä. Minä en ainakaan usko sen olevan tällä päätöksellä selvä.

Kiinnitin kokoukseen valmistautuessa eniten huomiota palvelusetelikokeiluun, josta kirjoin jo aiemmin. Kyseessä on kokeilu, jossa asiakkaalle eli vanhukselle tarjotaan palveluseteliä kaupungin oman hoiva-paikan tai ostopalvelupaikan sijasta. Asiakas voi sitten saamansa setelin, jonka arvo vaihtelee 0-2 500 euron välillä, nettotulojen mukaan, valita yksityisiltä markkinoilta kaupungin kriteerin täyttävän hoitopaikan.

Kokeilun avulla palvelusetelin saaneiden ihmisten valinnanvapaus kasvaa. Samalla saattaa syntyä uusia markkinoita, kun uusia toimijoita tulee tarjoamaan palvelupaikkoja vanhuksille. Lisäksi kaupungille rankat kilpailutusmenettelyt poistuvat, kun palvelutarjoajat valinta suoritetaan hyväksymismenettelyllä.

Kaupungin omassa hoivakodissa tai kaupungin yksityiseltä toimijalta ostamassa hoivakodissa asiakasmaksut ovat tulosidonnaisia. Asukas maksaa nettotuloistaan 85 % korvauksen asumisesta ja hoivasta, kuitenkin siten että asukkaalle jää käyttöön vähintään 212,90 euroa kuukaudessa.

Negatiivista palvelusetelikokeilussa on se, että asukkaiden omavastuu tulee mielestäni lisääntymään. Hoiva-asumisen kuukausihinnat vaihtelevat 3 167 ja 4 522 euron välillä. Asukkaan nettotulot ja sen perusteella muodostuva palveluseteli Kelan hoitotuen kanssa tähtäävät siihen että asukkaalle jää käytettäväksi 3 543 €. Tällä summalla asukkaan on maksettava ostamansa hoiva-asumispaikka hoitoineen. Jos asukas onnistuu löytämään halvemman tason paikan, hänelle käteen jäävä summa vastannee samaa tasoa kuin minimikäyttövara kaupungin hoivakodissa tai ostopalvelupaikassa. Koska olen kyyninen ja epäluuloinen ihminen, uskon että hoiva-asumispaikkojen kuukausihinnat nousevat, eikä matalamman hintatason paikkoja enää löydy, jolloin asiakkaiden omavastuu kasvaa entisestään. Mitä suuremmat omavastuut palveluista syntyvät, sitä huonommat mahdollisuudet pienituloisilla on valinnanvapauteen.

Kokouksessa yritin korostaa sitä, että uskon palvelusetelikokeilun kuitenkin hyödyttävän enemmän hyvätuloisia, joilla on jo nykyisinkin paremmat mahdollisuudet valita palvelunsa ja hoitopaikkansa. Onko oikeudenmukaista vahvistaa niiden valinnanvapauksia, joilla on jo nyt paremmat mahdollisuudet valinnanvapauteen? Minusta olemme palvelusetelikokeilulla vahvistamassa tätä kehitystä, eikä sen pitäisi olla sosiaali- ja terveyspolitiikan suunta. Espoon palvelusetelikokeilu on tosin valmisteltu sikäli hyvin, että palvelusetelin arvo riippuu asiakkaan nettotuloista, jolloin alle 1000 euron nettotuloilla saa 2 500 euron setelin ja yli 3 000 euron nettotuloilla seteliä ei enää saa. Toivottavasti olen epäilyjäni kanssa väärässä ja palveluseteliä pystyvät käyttämään myös pienituloisemmat eläkeläiset.

Punnittuani plussia ja miinuksia, äänestin lautakunnassa kokeilun aloittamista vastaan, mutta lautakunnan enemmistö hyväksyi kokeilun aloittamisen. Kokouksen jälkeen tunsin oloni vasemmistojääräksi, joka ideologista syistä jarruttaa kehitystä.

Mutta Hesarin pääkirjoituksen jälkeen tuntui, että en minä ihan väärässä ole.

Kunnat yhteen vai?

2011-01-25T00:20:00.000-08:00

Helsingin ja Vantaan yhdistymissuunnitelmat ovat vastatuulessa, kun vantaalaiset päättäjät ovat selvitysten jälkeen kääntämässä peukkunsa alaspäin liitospuheille. Tosin ainakin jonkin selvityksen mukaan kuntalaisten enemmistö kannattaisi kaupunkien yhdistymistä. Helsinkiläisten usko yhdistymisen etuihin ei näytä heikenneen vaan he haluavat yhä yhdistää kaupungit.

Espoossa valtaosa päättäjistä haluaa säilyttää kaupungin itsenäisenä. Puoluetaustasta riippumatta. Oma suhtautumiseni on vuosien varrella vaihdellut, Helsingissä asuessani olin kolmen suuren kaupungin yhdistämisen kannalla, mutta muutto Espooseen viisi vuotta sitten on vähän muuttanut mielipiteitä. Silti minusta ei ikinä saa nurkkapatrioottia, joka vastustaa yhdistymistä vain espoolaisidentiteetin takia.

Omaan suhtautumiseeni kaupunkien yhdistämiseen vaikuttaa se, että kun on muualta Espooseen muuttanut, asunut ja syntynyt Helsingissä, liikkuu päivittäin työn ja harrastusten takia Espoon ja Helsingin väliä, niin kaupunkien väliset rajat tuntuvat välillä todella keinotekoisilta.

Jos kolme suurta kaupunkia yhdistettäisiin, syntyisi yli miljoonan asukkaan metropoli. Mammuttiorganisaatio. Olisiko se alueen asukkaiden kannalta hyvä vai huono asia? Asukkaille tärkeimpiä ovat palvelut, se että koulut ovat hyviä ja lääkäriin pääsee. Päättäjien korostama kilpailukykynäkökulma ei merkitse asukkaille mitään. Perstuntumalta kaupunkien palvelutaso vaihtelee. Helsingillä on esimerkiksi Espoota laajemmat kulttuuri ja liikuntapalvelut. Opetustoimen palvelut ovat Espoossa ehkä hieman Helsinkiä laajemmat. Sosiaali- ja terveyspalveluissa suurin ero liittyy siihen, että Helsinki tuottaa palvelut eritavalla kuin Espoo tai Vantaa. Kaupungin ulkopuolelta ostettujen palveluiden osuus on Helsingissä muita kaupunkeja pienempi.

Kaupunkien toiminnoissa on varmasti jonkin verran päällekkäisyyttä, joiden purkaminen toisi säästöjä kaupunkilaisille. Päällekkäisistä toiminnoista voitaisiin luopua yhdistymisen avulla luopua, mutta kuinka paljon päällekkäisiä toimintoja ylipäätänsä on? Yhteistyötä on palvelujen järjestämisessä syvennetty paljonkin viime vuosina ja uskon että sillä tiellä kaikki alueen kunnat haluavat jatkaa. Yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa tehdään jo nyt paljon luultua enemmän. On selvää, että kaikkea ei ole järkevää tehdä yksin. Toisaalta olisiko kokonaisuuden kannalta järkevää, että nykyisen kolmen kaupungin hieman erilaisen palvelutuotannon sijasta tilalle tulisi yksi yhteinen malli? Argumentteja voi varmasti esittää niin sekä puolesta että vastaan.

Minusta keskeisin asia, joka tukee kaupunkien yhdistymistä, on asumisen, maankäytön ja liikenteen suunnittelu. Pääkaupungin keskeisin ongelma on vuosikymmenien ajan ollut surkea rakentamisen suunnittelu. Kaupungit ja kunnat ovat toteuttaneet kaavoituspolitiikkaa oman etunsa optimoiden. Muiden kaupunkien suunnitelmista ei ole juuri välitetty, puhumattakaan kehyskuntien suunnitelmista. Asutus on hajonnut pitkin peltoja, eikä asuntoja ole rakennettu tarpeeksi. Seurauksena on ollut liikenteen puuroutuminen, asuntopula ja asumisen kalleus. Vasta viime vuosina alueen kunnat ovat alkaneet tehdä tiivistyvää yhteistyötä, valtion pakottamana, rakennettavien asuntojen määrää suunniteltaessa. Mutta vieläkään alueen kehitystä ei ohjaa mikään yhteinen suunnitelma, joka sitoisi kuntien suunnitelmat yhteen. Maakuntakaava ei vielä ole sellainen.

Pääkaupunkiseudun päättäjien (en osaa käyttää sanaa metropolialue) pitää ymmärtää, että asioita on pakko katsoa omaa kuntaa laajemmasta näkökulmasta. Helsingin seudun (14 kuntaa) osuus koko maan väestönkasvusta oli 62 % koko maan väestönkasvusta vuonna 2008. Alueelle muuttaa jatkuvasti tuhansia uusia asukkaita. Heille asunnon tarjoaminen – kohtuuhintaan – edellyttää laajaa suunnittelua ja sitoutumista päätöksentekoon.

Nyt pääkaupunkiseudun kunnat ovat sopineet, että seudullisena tuotantotavoitteena on keskimäärin 12 000 – 13 000 vuosina 2008 – 2017 asunnon rakentaminen vuosittain. Tavoitteena on, että alueen kunnissa uustuotannossa on valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa 20 %. Tämä sopimus on voimassa vuoden 2011 loppuun saakka ja se on tarkoitus uudistaa tämän vuoden aikana. Osassa kunnista asuntorakentaminen on ollut sopimuksen mukaista, mutta ei kaikissa. Eikä siitä ole seurannut millekään kunnalla minkäänlaista sanktiota, ei edes julkisia moitteita.

Karu fakta on, että asuntotuotanto on oltava riittävää erityisesti kolmessa suuressa kaupungissa, koska niiden on rakennettava noin 9 000-10 000 asuntoa vuosittain, jotta seudullinen tuotantotavoite 12 000-13 000 asunnosta täyttyisi. Tätä ei ole syytä unohtaa.

Nykyään sopimukset eivät velvoita kuntia mitenkään. Juhlapuheissa on luvattu kehittää koordinaatiota, mutta juhlapuheet ovat juhlapuheita. Jaana Leppäkorpi kirjoitti blogissaan, että ”Asumisen lisäämisen ja liikenteen parantamisen osalta yhteistyötä ja sopimusten velvoittavuutta pitäisi parantaa. Metropolikaavan mahdollisuutta pitäisi selvittää. Sen valmistelisi uudistunut maakuntaliitto (+ HSL + HSY osin) ja sen hyväksyisi maakuntavaltuuston tapaan koottu elin. Metropolikaava korvaisi sekä kuntien yleiskaavat että maakuntakaavan ja sisältäisi sopimuksen asuntotuotannosta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä. Ja se sitoisi myös valtiota!”

Olen muuten Jaanan kanssa samoilla linjoilla, mutta minusta metropolikaava pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian. Käytännön ongelma on se, että 14 kunnan yhteisen kaavan laatiminen ei ole mikään pikkujuttu. Se tuntuu melkein mahdottomalta. Olisiko sittenkin pyrittävä ensiksi kolmen suuren kaupungin yhteiseen päkaupunkiseutukaavaan? Muuten asumisen ongelmat jatkuvat pääkaupunkiseudulla (metropolialueella) aivan samanlaisia kuin ennenkin. Ja se ei ole pienen ihmisen etu.

Johtajat vaihtoon?

2011-01-13T06:13:00.000-08:00

Espoon terveysasemien tilanne on taas nostattanut otsikoita. Länsiväylä-lehden keskiviikon 12.1.2011 numerossa sosiaali- ja terveyslautakuntatoverini Leo Hiltunen (persu) ilmoittaa aikovansa aloittaa adressin keräämisen. Hänen tavoitteinaan on kerätä niin paljon nimiä adressiin, että päättäjät lopulta uskovat ihmisten mitan täyttyneen. Hän näyttää lehtijutun perusteella haluavan vaihtaa kaksi terveysasemien keskeistä virkamiestä, sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajan Juha Metson ja terveyspalvelujen johtajan Tuula Heinäsen.

Vastenmielistä puuhastelua. Itse aion toimia samoin kuten lautakunnan puheenjohtaja Johanna Värmälä fiksusti lehdessä totesi: ”En aio osallistua minkäänlaiseen ajojahtiin”.

Siinä Leo Hiltunen on oikeassa, että terveyspalvelut eivät Espoossa toimi niin kuin niiden pitäisi toimia. Kyse on erityisesti siitä, että kaupunkiamme vaivaa lääkäripula, jonka seurauksena on alkanut kierre. Puuttuvat lääkärit aiheuttavat painetta muille lääkäreille ja hoitajille sekä muulle henkilöstölle. Henkilöstö väsyy ja turhautuu ja Espoon maine työpaikkana heikkenee.

Terveyspalveluita kehitetään jatkuvasti ja positiivisia tuloksia on myös saatu. Työ jatkuu yhä.

Osa politiikoista, kuten tässä tapauksessa Leo Hiltunen, ovat mestareita syyttämään virkamiehiä kun palvelut eivät pelaa. Omassa toiminnassa ei tietenkään nähdä mitään vikaa. Leo Hiltunen on istunut 10 vuotta lautakunnassa, nyt hänen pitäisi esittää ratkaisuvaihtoehtoja eikä kerätä adresseja. Sillä terveysasemien toiminnasta ovat vastuussa poliitikot. He päättävät resursseista esimerkiksi terveyspalveluihin. Voi olla, että resurssit ovat olleet viime vuosina liian vähäiset, joka on johtanut terveysasemien toiminnan heikkenemiseen. Silloin politiikkojen pitäisi vaikuttaa resurssien lisäämiseen, eikä vaatia virkamiesten päitä vadille.

Resurssikysymyksen lisäksi on erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveyslautakunta ohjaa terveyspalveluiden kehitystä. Sosiaali- ja terveyslautakunnan johtosäännössä todetaan, että sosiaali- ja terveyslautakunnan tulee ohjata ja valvoa tehtäväalueensa toimintaa valtuuston ja hallituksen päätösten mukaisesti. Ohjaaminen ei toimi tällä hetkellä. Emme saa emme saa riittävästi informaatiota terveyspalveluiden tilanteesta.

Sen takia lautakunnan pitäisi pystyä yhdessä virkamiesten kanssa luomaan luottamuksellinen kulttuuri, jossa toimintaa viedään yhdessä eteenpäin. Se edellyttäisi sitä, että ylin virkamiesjohto ja sosiaali- ja terveydenhuoltolautakunta sopisivat seuraaviksi vuosiksi toimintatavat, jolla terveyspalveluiden toimintaa viedään eteenpäin, ja ennen kaikkea: miten lautakunta seuraa kehitystä ja reagoi jos ongelmia ilmenee.

Tällainen lautakunnan toiminnan ohjaajan roolia eteenpäin vievä toiminta olisi paljon järkevämpää kuin adressien kerääminen. Mutta eihän yhteistoiminnan tiellä ole ennenkään päästy otsikoihin.

Palveluseteleistä apua vanhusten hoiva-asumiseen?

2010-12-21T05:26:00.000-08:00

Viime viikolla Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan piti päättää palvelusetelikokeilusta ajalle 1.3.2011–31.12.2012. Valmistelu oli kuitenkin ollut puutteellista, virkamiehet olivat unohtaneet tehdä lautakunnan edellyttämän IVA-arvioinnin (ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi), joten esitys vedettiin esityslistalta pois. Asiaan palataan uudelleen tammikuussa 2011.

Palvelusetelijärjestelmä on yksi palvelujen vaihtoehtoinen järjestämistapa muiden järjestämistapojen joukossa, jossa kunta sitoutuu maksamaan asiakkaan eli palvelun käyttäjän yksityiseltä palveluntuottajalta palvelusetelillä ostaman palvelun palvelusetelin arvoon asti.

Espoossa käyttöön otettavaksi aiotussa järjestelmässä kaupunki määrittää palvelusetelillä ostettavan palvelun, vahvistaa palvelusetelin arvon ja hyväksyy ne yksityiset palveluntuottajat, joilta asiakas voi ostaa palveluja palvelusetelillä. Palveluntuottajat ovat yksityisiä vanhusten ympärivuorokautista hoiva-asumista tuottavia organisaatioita. Asiakas valitsee itse palveluntuottajan ja tekee tuottajan kanssa sopimuksen tarvitsemistaan palveluista.

Vanhukselle eli asiakkaalle palveluseteli on vapaavalintainen, sitä ei ole pakko ottaa vastaan. Ostokykyiselle vanhukselle palvelusetelimahdollisuus lisää valinnanvapautta.

Henkilökohtaisesti en ole suoraan tyrmännyt palvelusetelikokeilua, mutta muutama asia Espoon mallissa epäilyttää minua. Palvelusetelin arvo riippuu asiakkaan nettotuloista, alle 1000 euron nettotuloilla palvelusetelin arvo on 2 500 euroa. 3 300 euron nettotuloilla setelin arvo on taas 100 euroa. Näiden ääripäiden välillä setelin arvo vaihtelee.

Vantaalla ja Helsingissä palvelusetelien arvo on hieman erilainen. Esimerkiksi Vantaalla palvelusetelin arvo on noin 200 euroa korkeampi kuin saman tulotason espoolaiselle. Miksi?

Toinen asia joka mietityttää on asiakkaan omavastuuosuuden katon puuttuminen. Ehdotetussa Espoon järjestelmässä ei ole mitään rajoitetta sillä kuinka paljon asiakkaan omavastuuosuudeksi muodostuu. Espoon mallissa omavastuuden suuruus riippuu siitä millaisia palveluita asiakas ostaa. Kaupungin itse tuottamissa pitkäaikaisissa asumispalveluissa asiakkaalle on jäätävä aina käyttövara, joka on kuukautta kohti 15 % nettotuloista kuitenkin vähintään toimeentulotuen yksinasuvan perusosa vähennettynä ruokaosuudella (212,90 euroa vuonna 2010). Palvelusetelimallissa asiakkaalle jäävää käyttövaraa ei ole määritelty. Eikä sitä ole helppo määritellä, koska asiakkaat ostavat eri tavalla palveluita. Joku ostaa kynsienhoidosta ruokailuun kaiken, toinen vain minimin.

Demareille palvelusetelien käyttöönotto on perinteisesti ollut vaikea paikka. Lautakunnan puheenjohtaja otti kantaa palveluseteleihin ennen kokousta. Suurin kysymys on liittynyt siihen luodaanko palvelusetelimallilla varakkaammille paremmat mahdollisuudet palveluihin, tässä tapauksessa vanhusten hoiva-asumiseen. Varsinkin oikeisto puolustaa palveluseteleitä sillä, että palvelusetelien avulla saadaan vanhuksia hoitoon yksityiselle sektorille, jolloin kunnallisiin palveluihin jää enemmän tilaa. Itse en ole oikein vakuuttunut kummastakaan väitteestä, enkä näe palveluseteleitä ihan näin mustavalkoisesti.

Minusta tärkeämpää on pohtia sitä, olemmeko valmiita ottamaan sen askeleen, että asiakkaan omavastuuosuus tullee kasvamaan nykyisestä. Samalla asiakkaan valinnanvapaus ja mahdollisuus valita palvelunsa nykyistä enemmän lisääntyy.

Espoon valtuustossa demareita (ja vasemmistoa) on monta kertaa moitittu siitä, että me katsomme asioita usein uhkakuvien kautta. Voi olla, mutta asioita on katsottava myös uhkakuvien kautta, jotta kokonaisuudesta tulisi onnistunut.Miettimistä ja pohtimista on siis edessä myös armon vuonna 2011.

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Kaupunginvaltuuston maratonkokous 13.12.2010

2010-12-14T02:18:00.000-08:00

Käytin alla olevan puheenvuoron Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.12.2010, kokous kesti kohtuullisen pitkään. Olin kotona 0.40, joten kokouspalkkion edestä tuli todella istuttua.

Käsittelyssä oli palveluverkkosuunnitelma. Ihan sanasta sanaan ei puheeni alla olevan mukaan mennyt. Puheeni loppuviittaus ruotsin- ja suomenkielisten koululaisten pitämisestä sai aikaan jopa vähän keskustelua. Osasin kyllä odottaa, että RKP asiaan puuttuu. Ehkä palaan siihen vielä joskus...

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat
Olen suhtautunut palvelujen järjestämisen ja palveluverkon tavoitetila 2020- suunnitelmiin hyvin positiivisesti. Ehkä liiankin positiivisesti. Siitä huolimatta pidän suunnitelman periaatteita hyvinä. Espoon on otettava entistä paremmin huomioon asukkaiden yksilöllistyminen, sähköisten palveluiden potentiaali ja kuntalaisten ikääntyminen. Palveluiden uudistamistiellä on jatkettava.

Kuntalaisille pitäisi kuitenkin pystyä paremmin viestimään, että tarkoituksena on toteuttaa asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, jossa lähtökohtana on asiakkaan, kuntalaisen muuttuvat palvelutarpeet ja palvelukäyttäytyminen. Kovin harva kuntalainen kokee, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa tehtyjen muutosten taustalla on ollut kuntalaisen etu, vaikka me päätöksentekijät olemme näin ajatelleet tehdessämme päätöksiä.

Valtuuston on päätettävä etenemistahdista ja – laajuudesta ja ohjattava kehitystä. Siksi olisi järkevää, että valtuustolle laadittaisiin investointisuunnitelman yhteyteen toimenpideohjelma, mistä selviäisi viiden vuoden palveluverkon kehittämiseen liittyvät investoinnit, tilahankinnat ja tiloista luopumiset sekä näiden muutosten yhteydet joukkoliikenteen kehittämiseen. Näin valtuusto näkisi konkreettisesti mitä tulevina vuosina tulee tapahtumaan.

Lautakuntien roolina tulee olla johtosääntöjen mukaan yksityiskohtien päättäminen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä minulle jäi kuluvasta vuodesta vaikutelma, että ainoastaan sosiaali- ja terveyslautakunta aloitti palveluverkon uudistamisen. Muilla toimialoilla muutoksia tai päätöksiä ei näytä tehtäneen samassa mitassa. Ainakin mediapalautteen näkökulmasta nopeahko toiminta oli lautakunnan tyhmyyttä, ei viisautta. Mutta vakavasti ottaen, esimerkiksi kaupungin tilojen ja kiinteistöomaisuuden kehittäminen edellyttää myös päätöksiä korulauseiden sijasta.

Tulevina vuosina valtuuston on paremmin ohjattava palveluverkon kehittämistä siten, että kokonaisuus pysyy hallinnassa. Siinä on valtuustolle tehtävää.

Tavoitetila-paperissa linjataan, että palveluiden järjestäminen siirtyy jatkossa yhä enemmän julkisten ja yksityisten toimijoiden verkostoon, jossa kumppanuussuhteilla on entistä korostuneempi merkitys. Kumppanuus on hyvä ajatus. Mutta samaan aikaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla on menossa markkinatalouteen liittyvä kehitys, jossa isot yritykset valtaavat markkinoita pieniltä yrityksiltä. Pelkään pahoin, että mitä enemmän Espoo hankkii palveluita tarjouskilpailuiden kautta, sitä enemmän isot yritykset voittavat kilpailuita ja pääsevät tuottamaan palveluita. Silloin ollaan siirrytty ojasta allikkoon: kumppanina onkin mahdollisesti kansainvälinen yritys, jonka kanssa yhteistyö ei olekaan niin helppoa. Valtuuston on tarkasti seurattava ostopalveluiden määrän, hinnan ja laadun kehitystä tulevaisuudessa.

Yhden asian otan lopuksi esille. Kaupunginhallituksessa palveluverkon tavoitetilaan lisättiin kappale, jossa todetaan, että ”Kouluverkko jakautuu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen palveluverkostoon. Lasten ja nuorten palveluita järjestetään heidän omassa kieliympäristössään, joko suomenkielisessä tai ruotsinkielisessä koulussa.”

Tämä on aika vahva linjaus. En halua aloittaa mitään kielisotaa herkästä asiasta, mutta minusta olisi tärkeää lisätä suomen- ja ruotsinkielisten lasten ja nuorten kanssakäymistä. Parhaiten tämä tapahtuisi kouluissa. Toivottavasti tämä lisätty kappale ei estä edes jotain kokeilua tulevaisuudessa.

Kiitos.

Ovatko Espoon terveyspalvelut kriisissä?

2010-12-09T05:37:00.000-08:00

Säännöllisen väliajoin nousee esille terveyspalvelujen toiminta Espoossa. Viimeksi noin kuukausi sitten Helsingin sanomat uutisoi, että Espoon terveyspalvelut ovat kriisissä, koska terveysasemilta puuttuu lääkäreitä. Myös kansalaisilta saatu palaute, kuten myös omien sukulaisten kokemukset, vahvistivat mielikuvaa, että jokin on vialla. Mistä on kyse ja mitä pitää tehdä?

Espoon terveysasemien toiminta perustuu budjetin mukaan tänä vuonna siihen arvioon, että terveysasemilla käy 122 000 ihmistä vuonna 2010. Käyntejä on yhteensä 410 000, joista lääkärikäyntejä 240 000 ja hoitajakäyntejä 161 000. Jo alkusyksyllä kävi ilmi, että tavoitteen toteutuminen on erittäin hankalaa.

Espoossa on yhteensä 127 lääkärivakanssia. Marraskuun 2010 lopulla 92 % vakansseista oli täytetty. Vakituisessa työsuhteessa oli 50 %, mutta vakituisten lääkäreiden määrä vaihtelee huomattavasti, 30-75 prosentin välillä. Paikatakseen lääkärivajetta Espoo joutuu käyttämään vuokralääkäreitä, joita Espoossa oli marraskuussa noin seitsemän-kahdeksan. Loppuvuosi ei näytä lääkäritilanteen kannalta hyvältä, sillä monen lääkärisijaisen pesti päättyy joulukuussa, jolloin myös moni lääkäri on lomalla.

On perin kummallista, että Espoo varakkaana kaupunkina, ei saa palkattua riittävästi lääkäreitä. Syitä on monia. Lääkäreille on runsaasti työmahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Yksityinen sektori ja erikoissairaanhoito houkuttelevat enemmän kuin terveysasemilla työskentely. Vakituiset lääkärit väsyvät kovassa paineessa ja siirtyvät muualle. Tilalle palkataan kokemattomimpia lääkäreitä, joista kaikki eivät selviä itsenäisesti vaativasta terveyskeskustyöstä samalla nopeudella kuin kokeneemmat lääkärit. Kehä on valmis.

Vastaanottoaikojen vähetessä ihmiset purkavat kiukkuansa mediassa. Jo ennestään huonon terveysasemien julkisuuskuva heikkenee. Puhutaan arvauskeskuksista ja suolakaivoksista, vaikka terveysasemat antavat hyvää ja asiantuntevaa palvelua kuntalaisille, ongelmana on vain se, että vastaanotoille on liian vaikeaa päästä.

Espoon virkamiehet ja poliittiset päättäjät ovat yrittäneet kehittää järjestelmää toimivimmaksi. Omalääkärijärjestelmä koettiin jäykäksi, joten siitä on luovuttu. Tilalle on tulossa tiimimalli, jossa lääkärit ja myös hoitajat työskentelevät enemmän tiimimäisesti. Päivystystoimintaa kehitetään yhdessä Jorvin sairaalan ja HYKS alueen yhteistyössä. Yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä yritetään parantaa. On kehitetty takaisinsoittojärjestelmä ja nettiasiointiin perustuvaa omahoitomallia, joka muuten sai kansallisen vuoden tietotekopalkinnon.

Nuorille lääkäreille yritetään järjestää lisää koulutusmahdollisuuksia ja suunnitteilla on erikoislääkärien lisäämistä terveysasemilla. Espoon kaupungin palveluverkon kehittämisellä pyritään myös siihen, että kuntalaiset saisivat lain määräämät palvelunsa.

Paljon on siis tehty ja tekeillä, mutta silti ongelmia on. Myös kaupungin henkilökunnan puolelta, varsinkin lääkäreiltä, on kuulunut kommentteja, että muutokset ja kehittäminen turhauttavat. Päättäjän kannalta vaikeutena on, että viestit virkamiehiltä, henkilökunnalta ja kuntalaisilta ovat erilaisia. Kuka on oikeassa?

Nyt olisi erittäin tärkeää vahvistaa terveysasemien julkisuuskuvaa, jotta työ espoolaisilla terveysasemilla houkuttelisi taas lääkäreitä. Maineenpalauttaminen pelkästään julkisuustempuin ei tule onnistumaan, sillä maineen on oltava vakaalla kalliolla ja perustuttava todellisuuteen.

Kehittämistoimintaa on jatkettava, sillä terveysasemien toiminta tuskin paranee, jos jatkuvasta kehittämistoiminnasta luovutaan. Ensi vuoden budjettineuvotteluissa on syytä pohtia sitä, yritetäänkö Espoossa yksinkertaisesti tehdä liikaa liian vähillä resursseilla? Pitäisikö terveydenhuollon resursseja lisätä maltillisesti?

Kaiken ratkaisee se millaiseksi terveysasemien henkilöstö kokee työnsä ja vaikutusmahdollisuutensa siihen. Yksityisen sektorin vetovoimaa julkiseen sektoriin verrattuna perustellaan usein palkkauksella, mutta vielä useammin sillä, siellä työskentely on joustavampaa ja yksilölliset toiveet huomioidaan paremmin yksityisellä sektorilla. Tämä pitää huomioida Espoon kaupungin organisaatiossa. Jos lääkärit haluavat joustavuutta, sitä heille tarjottakoon.

Myös päätöksenteossa pitäisi tapahtua muutoksia. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pitäisi kehittää rooliaan toiminnan ohjaajana. Se edellyttäisi, että lautakunta saisi nykyistä enemmän väliaikatietoa terveysasemien toiminnasta ja kipukohteista, jotta se pystyisi myös reagoimaan ja ohjaamaan terveyspalveluiden toimintaa. Virkamiehet päättäköön yksityiskohdista, lautakunta suurista linjoista. Mutta ilman tietoa ei voi reagoida.

Pidän itse terveysasemien toimivuutta julkisen terveydenhuollon kannalta elintärkeänä. Jos ne toimivat, toimii myös julkinen terveydenhuolto. Siksi meillä päättäjillä on erityinen vastuu niiden toimivuudesta. Myös Espoossa.

Ei tällä kertaa

2010-11-16T03:49:00.000-08:00

Kiitoksia äänestäjilleni! Sain kirkkovaltuustoon 72 ääntä ja seurakuntaneuvostoon 73 ääntä. Varasijalle riittivät, mutteivat läpimenoon. Näin tällä kertaa.

Nyt palaan blogissani kunnallispolitiikkaan. Viime aikoina terveysasemientoiminta on herättänyt paljon keskustelua Espoossa, ne eivät toimi niin kuin pitäisi. Ihmiset eivät pääse riittävän nopeasti hoitoon.

Palaan tähän piakkoin.

Kirkko haluaa kantaa vastuuta ihmisistä

2010-11-11T12:33:00.000-08:00

Lainasin otsikon Espoon seurakuntien Esse-lehdestä. Uusimmassa (11.11.2010) numerossa oli hyvä artikkeli Kauniaisissa käydystä Usko ja järjestelmät-keskustelutilaisuudesta. Jutussa lainattiin monia hyviä puheenvuoroja, joita keskustelijat olivat esittäneet. Professori Aila Lauha totesi, että "Kirkko ei halua kadottaa vaikutustaan ihmisiin. Kyse ei ole vallasta tai veroäyristä, vaan uskosta, että kirkon sanomalla on hyvä vaikutus ihmisten elämään. Kirkolla on halu kantaa vastuuta ihmisistä".

Voiko sitä enää paremmin sanoa? Olen täsmälleen samaa mieltä. Lauha esitti myös toisen minusta hienosti sanotun ajatuksen pohtiessaan kirkon jäsenyyttä: "Kuulun kirkkoon, koska yhteisö vie tradiotiota eteenpäin. Haluan, että lapseni ja lastenlapseni saavat kokea samaa hyvää. Saan tuntea yhteenkuuluvuutta tietyn kokonaisuuden jäsenenä. Näin vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sukupolvien ketjua."

Naulan kantaan, minulla ei ole mitään lisättävää. Näin minäkin ajattelen.

Näillä pohjilla kohti sunnuntain vaaleja. Toivotaan ja uskotaan, että ääniä ropisee.

Kummat vaalit

2010-11-03T13:48:00.000-07:00

Kirkkovaalit ovat kummalliset vaalit. Jos jotain niin ne ovat henkilövaalit, vaikka me ehdokkaat olemmekin eri listoilla. Veikkaan, että äänestäjien on vaikea tietää mitä eri listat ajavat. Konservatiivejä ja edistyksellisiä ei listojen nimien perusteella erota.

Itse olen Ilon kirkko -listalla. Meidän yhteiset kirkkopoliittiset linjaukset löytyvät täältä. Tiivistettynä ajatuksemme voi kiteyttää näin:

Seurakuntatoiminnassa me sosialidemokraatit pyrimme arvopohjamme perustalta tukemaan lähimmäisvastuuta. Korostamme jokaisen ihmisen arvoa Jumalan luomana olentona, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, keskinäistä kunnioittamista, omastaan jakamista, erilaisuuden hyväksymistä, kaiken väkivallan, alistamisen ja syrjimisen tuomitsemista. Tämä on myös kirkon perimmäinen sanoma.

Jos jotain, me haluamme suvaitsevuutta kirkkoon. Itse uskon, että jos evankelisluterilainen kirkkomme haluaa olla koko kansa kirkko, sen on pakko tuoda omissa julistuksissaan ilmi enemmän suvaitsuvuuden teemaa. Ei sillä, etteikö kirkko olisi suvaitsevainen: kirkko ei pääosin piittaa ihmisten varallisuudesta, puoluekannasta tai ihonväristä. Mutta yhdessä sen kanta on häilyvä,nimittäin suhteessa seksuaalisuuteen. Muistaakseni arkkipiista Mikko Juva puolusti jo vuosikymmeniä sitten homoseksuaalien oikeuksia kirkossa. Paljon on näistä ajoista tultu eteenpäin, mutta paljon on vielä tultavaa

Näissä vaaleissa homokysymys on tietenkin ylikorostunut, koska eroamisaalto oli niin voimakas juuri ennnen vaaleja. Toivotaan, että se saa ihmiset käyttämään äänioikeuttaan.

Minne ovat kaikki kunnot miehet menneet?

2010-10-31T13:53:00.000-07:00

Luin Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasuunnitelmaa vuosille 2010-2015. Huomasin kaksi kiintoisaa asiaa. Kirkosta eroaminen on ollut vuoden ajan poikkeuksellisen voimakasta, Espoossa lähes prosentin verran vuodessa. Erityisesti seurakunnasta toiseen muuttavat nuoret aikuiset miehet jättävän kirkon huolestuttavan usein. Samaan aikaan Espoon tuomiokirkkoseurakunnan työntekijäkunnassa miesten osuus on laskenut 2000-luvun ajan. Nyt seurakunnan palveluksesta olevista vain yksi kuudesta on mies! Olen ollut käsityksessä, että teologiopiskelijoista on jo valtaosa naisia, mutta en tiennyt kotiseurakunnassani miesten olevan jo näin pieni vähemmistö

Kannatan vahvasti naispappeutta, mutta voiko kirkon naisistumisella ja nuorten miesten kirkosta eroamisella olla jotain yhteyttä? Eroamisten suurin syy on varmasti ollut se, ettei kirkon jäsenyys merkitys eroaville mitään, mutta seurakuntien henkilökunnan sukupuolijakauman pitää olla tasapainoisempi kuin esimerkiksi tuokirkkoseurakunnassa nykyään on. Jos kirkko oli ennen miesten kirkko, niin tulevaisuudessa sen pitää olla kaikkien kirkko.

Miksi olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa 2010?

2010-10-26T05:11:00.000-07:00

Olen ollut aina kirkon jäsen ja tulen luultavasti aina olemaan. Uskon kirkkoon enemmän kuin epäilen sitä.

Kirkko on tullut minulle tutuksi jo lapsuudesta, isäni toimi pappina Oulussa. Muistan seurakunnan jokaviikkoiset vanhustenkerhot, säännölliset myyjäiset, poikakerhot ja puuduttavan pitkät jumalanpalvelukset saarnoineen. Kirkon toiminta on minulle tuttua.

Minulle on kirkosta jäänyt pääosin lämpimiä muistoja: hyviä leirejä, isostoimintaa, oikean ja väärän pohdiskelemista ja ehkä jotain hengellistäkin. Toki olen kokenut myös ahdasmielisyyttä, liiallista synnintuntoa ja nurkkakuntaisuutta.

Nykyään edustan keskivertoseurakuntalaista. Käyn muutaman kerran vuodessa kirkossa. Tai ehkä olen hieman keskivertoa aktiivisempi seurakuntalainen, sillä lapseni osallistuvat seurakunnan kerhoihin ja pyrin itse seuraamaan aktiivisesti mitä Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa tapahtuu.

Olen ehdolla seurakuntavaaleissa, koska haluan olla päättämässä asioista. Sama motivaatio mikä on ajanut minut kunnallispolitiikkaan, ajaa minua seurakuntavaaleihin. Haluan vaikuttaa siihen millaiseksi Espoon tuomiokirkkoseurakunta tulevaisuudessa kehittyy.

Evankelisluterilainen kirkkomme on kansankirkko ja sellaisena haluan sen säilyttää. Kirkko kuuluu kaikille, niin rikkaalle kuin köyhälle,sairaalle tai terveelle. Tosiuskovalle ja vähän maallistuneemmallekin. Sinulle ja minulle.

Olen uudistusmielinen ehdokas. Viimeaikojen keskustelu kirkosta ja sen asemasta osoittavat, että meitä uudistusmielisiä tarvitaan kirkon päättäjien joukossa.

Vaalikonevastaukseni

Isä ja keskenmeno

2010-10-19T07:51:00.000-07:00

Miksi kirjoitan tästä? Käyn asiaa läpi kirjoittamalla. Tämä on kuin terapiaa. Keskenmenoista ei ole helppo keskustella varsinkaan miesten kanssa. Niitä voi olla vaikea toisen ymmärtää, eikä itselläkään ole helppo aloittaa keskustelua keskenmenoista aiheutuneista tunteista. Hiljaisuus on kiusallista. Jossain määrin meidän miesten oletetaan yhä kestävän kaiken kuin mies. Turhaa valittamatta kohti uusia haasteita. Minunkin periaatteeni on ollut, ettei turhia valiteta.

En ole ainoa, jota keskenmenot ovat kohdanneet. Vastaavanlaisia kokemuksia omanneita on paljon. Siksi kirjoitan avoimesti tilanteestani. Ehkä joku löytää kirjoitukseni, saa siitä lohtua tai innostuu kertomaan kokemuksistaan. Turha näistä kokemuksista on vaieta. Ja toisaalta mitä häpeämistä minulla on? En ole voinut tälle tilanteelle mitään, enkä häpeä sitä että vastoinkäymiset koskettavat. Miksi en uskaltaisi kertoa tuntemuksistani?

Olemme vaimoni kanssa kokeneet neljä keskenmenoa viimeisen kahden vuoden aikana. Ensimmäisellä kerralla raskaus keskeytyi alkuvaiheessa. Kahden onnistuneen raskauden jälkeen se ei silloin tuntunut kummalliselta, tuntui siltä, että nyt vain nakki napsahti kohdallamme. Totta kai se harmitti, mutta pääsin asiasta melko nopeasti ohi.

Kun vaimo seuraavan kerran tuli raskaaksi, tunnetila oli varovainen. Ensimmäinen keskenmeno oli jättänyt jälkensä. Kaikki näytti menevän hyvin, mutta sitten jouduimme ikävän tosiasian eteen, kyseessä oli tuulimunaraskaus. Dramaattisten vaiheiden jälkeen löysimme itsemme naistentautien päivystyksestä ja sitä kautta sairaalan osastolta.

Tämän tapauksen jälkeen olotila oli surkeampi. Pettymyksen tunne oli voimakas. Vaimoni fyysinen toipuminen vei jonkin verran aikaa, joten arjen pyöritys vei nopeasti ohi tilanteen. Epävarmuus siitä, että tuleekohan tästä mitään, kasvoi.

Kolmannella kerralla raskaus eteni hyvin. Jännitimme ensimmäistä ultraäänikuvausta kovasti, mutta kaikki oli kuvauksen perusteella hyvin. Näytti siltä, että tällä kertaa raskaus onnistuisi. Kunnes tuli ikävä uutinen, lääkärintarkastuksessa sikiön ääniä ei saatu kuuluviin. Matka työpaikalta sairaalan on yksi murheellisempia muistojani. Jo tutuksi tulleessa päivystyksessä varmistui, että sikiö oli kuollut kohtuun. Seuraavana päivänä kohtu tyhjennettiin lääkkein. Päivä oli pitkä ja karu.

Elämä jatkui, mutta suru tai pikemminkin murhe jäi mielenpohjaan.

Tämän jälkeen varovaisuus astui mieleen. Maalaisjärkikin sanoi, että raskauksien suhteen on otettava aikalisä. Kolmannen keskenmenon jälkeen HUS teki tutkimukset, joilla yritettiin selvittää toistuvien keskenmenojen syytä. Mysteeriksi jäi.

Tuli kesä ja hups, vaimoni oli raskaana. Kokemuksesta viisastuneena yritin pitää odotukset alhaalla. Ensimmäisessä ultrassa kaikki oli hyvin, toive onnistuneesta raskaudesta heräsi. Vaikka itselle yritti jatkuvasti vakuutella, ettei mikään ole varmaa, ajatuksissa ei voinut olla valmistautumatta tulevaan vauvaan. Pilvilinnat murentuivat soittoon. Sydänääniä ei kuulunut – taaskaan. Sillä hetkellä tiesin, että peli oli menetetty. En silti rohjennut katsoa lääkärin kasvoja hänen tutkiessaan ultraäänikuvaa. Kai ihminen sisimmässään odottaa aina ihmettä. Kun lääkäri lopulta totesi, että valitettavasti sikiö on kuollut, tuntui se raskaalta. Silti kysyin varmistusta lääkäriltä kahteen kertaan. Ettei vain synnytystä käynnistettäisi turhaan.

Kotimatkalla vaimo itki raskaasti. Minä yritin lohduttaa, vaikka sanottavaa ei ollut. Kirosanat pyörivät mielessä.

Seuraavan päivänä kohdun tyhjennys tuntui – ikävä kyllä – rutiinilta, koska tiesin mitä on odotettavissa. Kaikkeen näköjään tottuu

Nyt mielessä on eräänlainen tyhjyys. Vaikka ulkoisesti vaikutan lähes normaalilta, tuntuu kuin sisimmässä olisi jokin möykky. Tiedän, että möykky katoaa ajan myöten.

Katkeruus valtaa mielen. Miksi toisilla raskauden näyttävät menevän kuin tanssi? Miksi meillä tanssi päättyy mahalaskuun? Toisaalta onko minulla oikeus olla katkera? Minullahan on jo kaksi tervettä lasta, joista voin iloita joka päivä! Miten ne vanhemmat kestävät, joilla ei ole vielä lapsia ja jotka kohtaavat keskenmenojen pettymykset? Olen varma että tuska on hirvittävä. Sillä minä saan kuitenkin omista lapsistani voimaa, joka auttaa kantamaan vaikeiden asioiden yli.

Välillä olen epävarma siitä miten suhtautua viimeisempään keskenmenoon? Onko minulla oikeutta surra sitä? Sikiöhän se vain oli, vaikka jo ihmisen näköinen. Pitääkö sitä surra vai jatkaa niin kuin ennenkin? Vai olenko tunnevammainen mies, kun se ei välillä tunnu missään? Miten tässä oikein pitäisi olla? Aika hoitanee?

Pitääkö unelmat lisälapsista nyt haudata? Järki sanoo kyllä, vastoinkäymisiä on ollut liikaa muutaman vuoden sisään ja jokin on vialla, kun keskenmenot toistuvat joka kerralla. Surullista, mutta se taisi olla siinä.

Kirkkovaalit - ehdokkaana

2010-10-13T00:56:00.000-07:00

Olen mukana Espoon seurakuntavaaleissa, tuomiokirkkoseurakunnassa, sekä seurakuntaneuvostoon että kirkkovaltuustoon. Tulen kirjoittamaan piakkoin miksi lähdin ehdokkaaksi ja mitä tavoittelen.

Kannantan Tulkaa kaikki-liikkeen ohjelmaa. Olkoon se ensimmäinen teesini seurakuntavaaleihin liittyen.

■Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.

■Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:

■Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.

■Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.

■Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.

■Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.

■Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.

Mottomme: Kristuksen kirkko on kaikille.

SDP edistyksen tielle

2010-10-06T04:20:00.000-07:00

Sosiaalidemokratia oli 1900-luvun edistyksellinen voima, joka käynnisti hyvinvointivaltioon johtaneen kehityksen Pohjoismaissa. Suomessa puolue oli voimakkaasti kehittämässä yhteiskuntaa jopa radikaalien uudistuksien avulla, erillisverotuksesta peruskoulujärjestelmään. Kannatus pysyi korkeana kun ihmisille luvattiin parempaa tulevaisuutta. Ihmiset uskoivat edistykselliseen sosiaalidemokratiaan.

Nyt tilanne on toisin. 2000-luvun sosiaalidemokratian kannatus on rämpinyt vaaleista toisiin. Viimeisimpänä varoittavana esimerkkinä toimikoon Ruotsi, jossa demarien kannatus romahti historiallisen alhaiselle tasolle. Vaikka Ruotsin vaalien merkitystä Suomen eduskuntavaaleihin on vähätelty, on vaikea kuvitella, ettei Ruotsin kehitys osoittaisi suuntaa myös Suomen kehitykselle. Kannatuksen nostaminen Suomessa on äärimmäisen vaikeaa. Mielestäni suurin syy siihen on se, etteivät kansalaiset koe sosiaalidemokratiaa sellaiseksi edistyksellisyyden voimaksi kuin viime vuosisadalla koettiin.

Edistyksellisyys on erityisen tärkeä tulevina vuosikymmeninä kun väestö ikääntyy ja työvoiman määrä vähentyy. Julkisen talouden liikkumavara pienentyy, minkä takia hyvinvointipalveluiden tarjoaminen kaikille tulee olemaan hankalaa. Tämän tietävät kaikki puolueet. Julkinen sektori on ollut sosiaalidemokraattien lempilapsi, jonka synnyttämisestä demarit ovat ottaneet ansaittua kunniaa. Mutta se ei enää riitä.

Voittaakseen tulevia vaaleja sosiaalidemokraattien on otettava takaisin edistyksellisyyden viitta. Edistyksellisyys vaatii aina rohkeutta, sillä uudistukset voivat olla vaikeita ja kipeitä. Silti puolueen olisi oltava valmis ehdottamaan radikaaleja ehdotuksia, jotka eivät tyydytä kaikkia, mutta tähtäävät kokonaisuuden kannalta parempaan tulevaisuuteen.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja kirjoitti vastikään, että sosiaalidemokratialla täytyy olla visioita, jotka houkuttelevat ihmisiä sosiaalidemokratian taakse. Nyt näitä visioita ei oikein ole. Visioiden lisäksi kansalaisille pitää rehellisesti kertoa miten sosiaalidemokraatit toteuttavat vision. Kansalaiset eivät ole tyhmiä, eikä epärealistinen puhe uppoa kansaan.

Edistyksellisyyden haasteeseen vastatakseen sosiaalidemokraattien pitäisi ensimmäiseksi rohkeasti uudistaa rakas lempilapsensa eli julkinen sektori ja erityisesti terveyspalvelut. Osalle kansasta julkiset terveyspalvelut ovat suorastaan vitsi, joka ei enää jaksa naurattaa. Kansalaisten luottamuksen palauttaminen julkisiin terveyspalveluihin pitäisi olla sosiaalidemokraattien pyhä tehtävä edistyksellisyyden tiellä.

(Tarjosin tätä Uutispäivä Demariin, katsotaan julkaisevatko).

Saas nähä

2010-09-14T03:09:00.000-07:00

Espoon kaupunginvaltuusto jätti 13.9 kokouksessan palvelujen järjestämisen ja palveluverkon tavoitetila 2020 jätettiin yksimielisesti pöydälle. Saas nähä mitä tästä seuraa. Palautuvatko sosiaali- ja terveystoimen suunnitelmat lautakuntaan vai ottaako valtuusto ne uudelleen käsittelyyn?

Vaikeiden päätösten läpivieminen on erittäin hankalaa. Toivottavasti Haukikodin tapaisen soutaamisen ja huopaamisen tapainen päätös ei toteudu uudelleen uudessa mittakaavassa. Siitä ei ole hyötyä kenellekään: ei kuntalaisille, henkilökunnalle tai poliittsille päättäjille.

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

2010-09-12T09:18:00.000-07:00

Mielipidekirjoitukseni Länsiväylä-lehdessä 11-12.9. Alkuperäistä oli vähän lyhennetty, tässä lehdessä ollut versio:

Vaikeat päätökset tähtäävät parempaan tulevaisuuteen

Matinkylän laboratorion lakkauttaminen on herättänyt keskustelua ja ymmärrettävää arvostelua päättäjiä kohtaan. Palveluiden siirto kauemmas omalta alueelta tuskin herättää ilohuutoja kenessäkään, vaikka Matinkylän keskimääräinen asiakasmäärä on ollutkin suhteellisen vähäinen, 60 asiakasta vuorokaudessa.
Matinkylää laboratorion lopettaminen on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuudistusta, jonka tarkoituksena on turvata kuntalaisille lakien edellyttämät palvelut tulevaisuudessa. Kaupunginvaltuusto ylimpänä päätöksentekijänä päätti joulukuussa 2009 periaatteet ja linjaukset joiden pohjalta sosiaali- ja terveyslautakunta teki aluettaan koskevat vaikeat päätökset. Päätösten vaikeutta osoittaa sekin, että äänestettäessä päätöksistä eri puolueiden jäsenet saattoivat äänestää eri tavalla.

Miksi pitää tehdä uudistuksia? Ensinnäkin Ikäihmisten määrä kasva tulevaisuudessa suhteellisesti eniten kaikista ikäryhmistä. Se tuo kaupungille haasteita järjestää heille tarvittavat palvelut, mutta se tarkoittaa myös, että muita palveluita on tuotettava tehokkaammin. Rikkaassakin kaupungissa resurssit ovat rajalliset. Toiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme ei ole toimiva nykyään. Kuntalaiset eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Esimerkiksi jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, vaihdellen eri alueilla. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä pienten terveysasemien varaan rakentuvalla järjestelmällä se lyheneekään. Tarvitaan uudistuksia johon lautakunnan päätöksillä tähdätään. Kolmanneksi Espoon kaupunginrakenne muuttuu metron tulon myötä. Palveluverkkouudistuksella tähdätään siihen, että toisin kuin nyt, Espoossa palvelut jakautuvat tasapuolisesti eri kaupunginosien välillä.

Henkilökohtaisesti seison yhä lautakunnan päätösten takana. Julkisten palveluiden toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää myös vaikeita päätöksiä. Vaikutuksia on toki seurattava ja päätöksiä muutettava, jos ne osoittautuvat virheiksi. Silloin myös äänestäjät voivat tehdä johtopäätöksensä ja käyttää valtaansa seuraavissa vaaleissa.

Antti Aarnio
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

Perästä kuuluu

2010-09-09T22:46:00.000-07:00

Lähtiessäni politiikkaan päätin, että yritän noudattaa omassa toimissani muutamia periaatteita: suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä ja avoimuutta. Tällä viikolla olen joutunut pohtimaan noudatanko periaatteitani vai toiminko niitä vastaan.

Keskustelu sosiaali- ja terveystoimen palveluverkkouudistuksesta käy jossain määrin kiivaana ainakin omassa demariporukassa. Lautakunnan päätökset olivat osan mielestä vääriä.

Fiksuinta olisi varmasti nöyrtyä, tunnustaa virheensä ja olla hiljaa. Mutta silloin en toimisi periaatteini mukaisesti. Jos päättäjä äänestää jonkun asian puolesta, on hänen oltava valmis seisomaan asian takana. Se on suoraselkäisyyttä. Hänen on yritettävä perustella päätöksensä kuntalaisille. Se on avoimuutta.

Rehellisyyttä on se, että myöntää virheensä. Mutta eteen ei ole tullut mitään faktaa mikä osoittaisi päätöksen virheellisyyden. Epärehellisyys ei ole rehellisyyttä.

Näiden pohdintojen jälkeen päätin, että minun on uskallettava seisoa päätösteni takana suoraselkäisesti ja yrittää perustella avoimesti päätöksiäni, vaikka siitä seuraa vaikeuksia. Kirjoitin Länsiväylä-lehteen mielipidekirjoituksen, josta seuraa (jos se julkaistaan) taas porua.

Periaatteen mies on periaatteen mies.

Tuliko tehtyä hölmöyksiä?

2010-09-06T13:10:00.000-07:00

Maanantain valtuustoryhmän kokouksessa jouduin inkvisiton eteen. Jo toisen kerran. Ensimmäisen kerran jouduin selittelemään tätä kirjoitusta, enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi.
Tällä kertaa kokouksessa otettiin esille äänestyskäyttäytymiseni tässä asiassa

Kokouksessa sosiaali- ja terveyslautakunta päätti sosiaali- ja terveyspaveluiden palvelumallista ja -verkosta vuosille 2010-2020. Suunnitelmia oli valmisteltu vuoden verran. Terveysasemia koskevassa asiakohdassa nelj,ä lautakunta päätti suuntaviivoista. Yhtenä kohtana lautakunta päätti, että Espoossa tulee olemaan viisi HUSLAB:n laboratoriopistettä nykyisen yhdeksän sijasta. Yhtenä lakkautettavana laboratoriopisteenä tulee olemaan Matinkylän terveysaseman laboratoriopiste. Tästä on - ymmärrettävästi - noussut meteli Matinkylässä.

Olen nyt saanut moitteita, koska äänestin toisin kuin lautakunnan demaripuheenjohtaja Johanna Värmälä.
Lautakunnassa käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu labroista. Luotin virkamiesten esittämiin seikkoihin sen puolesta, että laboratoriopisteiden supistaminen voidaan toteuttaa ilman merkittäviä vaikutuksia kuntalaisten palveluiden saantiin. Isompien yksiköiden avulla aukioloaikoja voidaan pidentää, mikä ei välttämättä onnistuisi pienissä yksiköissä. Täytyy muistaa, että HUSLAB:ia on piinannut pula osaavasta henkilöstöstö jo vuosia, ja jokainen ymmärtää, ettei henkilöstöpulaan ole tulossa helpotusta tulevina vuosina.

Kokouksessa äänestettiin. Jukka Karhula (vas) teki ehdotuksen, jonka mukaan laboratoriopalvelut tulee olla kaikille terveysasemilla, ja että isojen terveysasemien kohdalla tulee tavoitella ajanvarausaikoja kello 20 saakka. Lisäksi hän ehdotti, että terveysasematoiminta jatketaan kaupungin omana toimintana niin, että ne kaikki tarjoavat lääkäripalveluja. Ostopalveluja käytetään vain täydentämään kaupungin palveluja silloin, kun oman toiminnan avulla ei pystytä vastaamaan palvelujen tarpeeseen.

En voinut tätä kannattaa, koska en ymmärrä miksi labrapalvelut pitäisi olla kaikilla terveysasemilla. Lisäksi aukioloaikojen suhteessa on järkevämpi tavoitella alkuperäisen suunnitelman (klo 20) sijasta klo 18 saakka olevia palveluja, jo henkilökuntapulasta johtuen. Ostopalveluiden kohdalla olen periaatteessa Jukan kanssa samaa mieltä, mutta jos valtuusto on päättänyt, että tulevaisuudessa käytetään kaikkia mahdollisia tapoja toteuttaa palveluita, niin lause on turha. Päädyin siis kannattamaan esittelijän ehdotusta.

Tuntui, että osa valtuustoryhmästä haki syyllistä ikäviin päätöksiin ja vyörytti sitä minun päälleni. Jäi suoraan sanottuna paska maku. Tovereiden soisi muistavan sen, että he ovat itse olleet päättämässä valtuustossa yksimielisesti palvelujen järjestämisen sekä palveluverkon uudistamisen ja tilojen hallinnan tehostamisen periaatteista. Jos silloin ei ole tajunnut, että periaatteiden hyväksymisen seurauksena edessä on myös ikäviä päätöksiä, ei ole kyllä kovinkaan perillä asioista.

Meillä on yhä suuria ongelmia terveyspalveluiden järjestämisessä kuntalaisille. Erityisesti lääkärille pääsy kangertelee pahasti ja ihmiset ovat erilaisessa asemassa asuinpaikkansa suhteen. Tilanne ei tästä parane, jollei ole valmis tekemään mitään muutoksia. Siksi olen kannattanut palveluverkkosuunnitelmaa.

Vaikka Tony Blair ei ole kovassa huudossa nykyisin, olen tässä asiassa hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä: "Edistyksellisten politiikkojen tulisi Blairin mukaan olla yhtä ylpeitä julkisen sektorin tehostamisesta kuin perinteisestä oikeudenmukaisuuspolitiikasta". (HS Anssi Miettinen, 5.9.2010).

Tällä linjalla minä aion jatkaa.

Vanhan kaapin kunnostus

2010-09-03T02:46:00.000-07:00

"Kunnostuksen" jälkeen

Blogia aikoinani perustaessa ajatukseni oli kirjoittaa myös remonttiprojekteista, koska ne ovat sydäntäni lähellä. Mutta politiikkaahan blogini sisältö on pääasiassa ollut. Nyt tulee poikkeus:

Omaisuuteemme - siihen valtavaan - kuuluu kaappi, jonka olemme ostaneet aikoinaan pelastusarmeijan kirpputorilta Helsingin Laajasalosta, jopa sisustuslehdissä mainitusta hyvien löytöjen paikasta.

Kyseinen kaappi on toimiva ja sopii kuin naula seinään sille tarkoitettuun paikkaan. Säilytämme siinä omaisuutemme arvokkainta osaa, mummon perintöastioita. Ehtaa Arabiaa. Kaapin lakkaus ei ollut enää uuden veroinen, joten päätin jo vuosia sitten, että sehän vielä kunnostetaan. Ostin aikoinaan köyhien stockalta purkin sellakkaa, jolla ajattelin kaapin lakata. Aika kului ja lakka muistutti olemassaolostaan kaapin hyllyllä. Viime viikolla sain vimman, jollaisia minulle välillä tulee. Nyt kaappi laitetaan kuntoon. Surfasin puhelimella nopeasti netissä ja etsin vinkkejä. Jotain löytyi ja ajattelin, että eiköhän tällä pärjätä. Tuumasta toimeen.

Tavoite oli siis kunnostaa kaappi kunnioittaen sen vanhaa henkeä. Suurin kosmeettinen haitta kaapissa oli, että sen ylätason pinnalla oli maljakkojen jättämiä valkoisia rinkuloita. Halusin saada ne häivytettyä. Epäilin, että lakka oli sellakkaa, joka ei kestä vettä hyvin, vaan vesi jättää pintaan jälkensä. Luin jostain, että rinkulat voi onnistua saamaan piiloon kevyesti teräsvillalla hiomalla. Kokeilin tätä. Ei auttanut. Tuumasin, että lakka on otettava pois ja yritettävä tehdä lakkaus uudelleen. Siklasin lakan pois ja havaitsin, etteivät rinkulat ota häipyäkseen.

Päätin hioa koko pinnan. Aloitin hienolla hiekkapaperilla, siirryin nopeasti karkeampaan ja vähän ajan päästä ajattelin hionnan riittävän. Virhe.

Huomasin samalla, että pinta on petsattava, muuten lopputuloksesta tulee hirvittävä. Kävin rautakaupassa ostamassa vesipetsipussin (tumma mahonki), joka onneksi osoittautui oikeaksi värisävyksi. Petsasin hiotun pinnan ja totesin, että rinkulakohdat vain korostuvat petsauksen ansiosta. Kirosin raskaasti. Päätin olla fiksu ja yritin petsaamalla häivyttää rinkulakohdat. Ei toiminut, vaan yhä kohdat erottautuivat muusta pinnasta.

Pohdin vaihtoehtoja. Joko hion pinnan täysin puunväriseksi tai siedän pinnasta erottuvia kohtia. En tiennyt tässä vaiheessa, miltä pinta näyttää lakkauksen jälkeen. Päätin välttää liikaa hiomista, sillä en ollut varma siitä, oliko pinnassa viilu vanerin päällä ja vaikka ei olisikaan, hiottu pinta saattaisi erottua muusta huonekalusta. Päätin siis lakata pinnan.

Sellakkaa neuvotaan lakkaamaan monta kertaan, jopa viisikin kertaa. Lakkasin pinnan kolmesti ennen lakan loppumista. Aion lakata sen vielä pari kertaa, jotta saan pinnasta kestävän ja tasaisemman. Nyt lakka loppui ja sen huomaa kannesta.
Jälkikäteen katsottuna, minun olisi pitänyt aluksi varmasti selvittää mitä alkuperäinen lakkaus on. Se olisi onnistunut Sinolin avulla. Pieni pisara sinolia kaapin pinnan päälle olisi selvittänyt miten vanha lakkaus reagoi: jos se pehmenee nopeasti, pinta on sellakkaa. Tämän jälkeen valkoisia kohtia olisi voinut yrittää häivyttää pehmentämällä hieromalla sellakan ja sinolin sekoitusta pintaan ns. puleeraustekniikalla. Mutta kärsimätön tekee eikä jaksa ottaa tarpeeksi selville.

Puolustukseni täytyy todeta, että lopputulos on silti hieno. Kaappi näyttää paremmalta ja päällyspinta kiiltää. Kyllä nyt mummon perintöastioiden kelpaa kaapissa levätä ja odottaa sitä kerran vuodessa tulevaa hetkeä jolloin ne otetaan käyttöön.

Henkilökohtaisen avun toteuttaminen Espoossa

2010-08-30T00:56:00.000-07:00

Viime lautakunnan kokouksessa ehkä merkittävin asia oli palvelusetelipäätös . Lautakunta päätti äänin 13-2 mahdollistaa palvelusetelillä hankittavan avun yhtenä vammaispalvelulain mukaisena henkilökohtaisena avun toteuttamisena.

Kannatin tätä päätöstä, sillä se tuo osalle vammaisista mahdollisuuksia henkilökohtaisen avun hankkimiseen. Lisäksi palvelusetelimahdollisuus ei ole pääasiallinen henkilökohtaisen avun toteuttamistapa.

Suurempi ongelma on se, että ainakin Espoossa vammaisneuvoston lausunnon mukaan suurin osa vaikeavammaisista henkilöistä jää edelleen ilman henkilökohtaista apua. Jotta avuntarve saadaan toteutettua, Espoon kaupungin pitäisi lisätä itse avustajapalveluita joko omana toimintana, ostopalveluina tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Olin jo ennen kokousta yhteydessä lautakunnan jäseniin ja ilmoitin esittäväni lisäystä päätöstekstiin. Ehdotin, että päätösesitykseen lisätään joko jonkin kohdan yhteyteen tai omaksi kohdakseen seuraavaa:

"Kaupunki selvittää avustajapalveluiden lisäämisen mahdollisuudet ja kustannukset omana toimintana, ostopalveluina tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Selvityksen perusteella tehty esitys tuodaan lautakuntaan keväällä 2011."

Kokouksessa (oikeastaan jo ennen sitä) Espoon perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Marja-Leena Remes lupasi, että tämä tekstinpätkä lisätään pöytäkirjaan, ei päätöstekstiksi vaan esittelytekstin sisälle. Näin toivottavasi kävi, sillä pöytäkirja ei ole vielä valmis.

Kunhan selvitys tuodaan lautakunnalle, niin pystymme etenemään asian kanssa eteenpäin, jos tarvetta on. Sitä odotellessa.

Ulkoistamalla kaupunki menettää ohjausvaltansa

2010-08-28T07:19:00.000-07:00

Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa pe 27.8.2010 (suurin piirtein sama kuin lehdessä ollut teksti, toimitus oli vähän tökerösti muuttanut loppua, jolloin pääajatukseni muuttui)

Lasse Männistö kirjoitti (HS 25.8) niin kauniisti terveyspalveluiden ulkoistamisen mahdollistamasta opista ja kehitysmahdollisuuksista Helsingin kaupungin omalle toiminnalle, että on syytä tuoda esille todellista tietoa naapurikaupungista. Espoossa kaupungin ulkopuolelta ostettujen palveluiden osuus on korkea sosiaali- ja terveyspalveluissa, kaupunki ostaa sadoilla miljoonilla euroilla ulkoisia palveluja. Taantuman iskiessä Espoossa päätettiin hidastaa menokehitystä ja kehittää tuottavuutta, jotta verotulojen vähentyminen ei johda velkamäärän kovaan kasvuun. Tavoitteena oli myös neuvotella yksityisten palveluntuottajien kanssa ja pyrkiä alentamaan kalliiden ostopalveluiden kustannuksia.

Seurauksena on ollut, että sosiaali- ja terveystoimessa tuottavuus on lisääntynyt useimmissa palveluissa. Huomionarvoista on se, että tuottavuutta on pystytty lisäämään erityisesti kaupungin itse tuottamissa palveluissa. Ostettujen palvelujen tuottavuus ei ole lisääntynyt, koska kaupungin ohjausmahdollisuudet ovat olennaisesti vähäisemmät ja palveluista maksettavat hinnat määräytyvät kilpailutuksen pohjalta muodostunein hinnoin. Espoon kokoinenkaan kaupunki ei näytä pystyvän käyttämään neuvotteluvoimaansa siten, että solmittujen sopimusten hintoja voitaisiin tarkistaa.

Oppi Espoosta helsinkiläisille päättäjille on se, että kaupungin oman toiminnan sopeuttaminen ja joustavuus on ulkoa ostettuja palveluita paljon helpompaa. Ohjausvaltaa ei pidä päästää liikaa muiden käsiin, kuten Espoossa on käynyt.

Antti Aarnio

sos.- ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

Espoo

Ideologian riemuvoitto

2010-08-19T08:40:00.000-07:00

Meillä Espoossa, kaupungissa jossa ulkoa ostettujen palveluiden osuus sosiaali- ja terveystoimessa on ehkä Suomen korkein, on osoitettu kunnallisen palvelutuotannon ylistyshuuto.

Espoon sosiaali- ja terveystoimen seurantaraportissa I/2010 todetaan

” Sosiaali- ja terveystoimessa tuottavuus lisääntyi useimmissa palveluissa. Erityisesti tuottavuutta
lisättiin kaupungin itse tuottamissa palveluissa. Ostetussa palvelutuotannossa ohjausmahdollisuudet olivat olennaisesti vähäisemmät ja palveluista maksettavat hinnat määräytyivät kilpailutuksen pohjalta ja perustuivat sopimuksiin. Osa hinnoista sidottiin lisäksi tuotantopanosten hintakehitykseen. Tuotantopanosten hinnat jatkoivat nousua odotusten vastaisesti.”

Toivottavasti markkinauskovaiset porvarit painavat tämän mieleensä ja tutkistelevat sitä sisimmässään, jotta kuntalaisten rahoja käytetään viisaasti ja heidän edukseen.

Lupasin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa, että pistän tämän kirjauksen seinälleni, jotten unohtaisi käyttää sitä tilanteissa kun joku jälleen kerran puhuu ulkoa ostettujen palveluiden puolesta. Jos ja kun pääsen valtuustoon, tulen tästä asiasta muistuttamaan.

Syksy käyntiin - kaupunginjohtajan ja teknisen toimen johtajan asema tarkastelussa

2010-08-10T02:43:00.000-07:00

Valtuustoryhmämme kokoontui eilen käsittelemään ensi viikon valtuuston kokouksen listaa. Suurimman mielenkiinnon otti kuitenkin kaupunginjohtaja Kokkosen ja teknisen toimen johtajan Loukon mahdollinen virasta pidättäminen.

Espoon väistyvä kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ja teknisen toimen johtaja Olavi Louko ovat saaneet syytteet. Loukoa vastaan on nostettu syyte lahjusrikkomuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kokkosta puolestaan syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kaupunginhallitus pohti eilen pitääkö kyseiset henkilöt pidättää virasta oikeideudenkäynnin ajaksi. Kaupunginhallitus päätti kuitenkin, että syytteiden saaminen ei estä henkilöiden viranhoitoa, joten he jatkavat tehtävissään.

Valtuustoryhmässämme kävimme keskustelua ennen kaupunginhallituksen kokousta. Itse syytteisiin oli valtuustoryhmäläisten vaikea ottaa kantaa, koska syytekirjelmät ovat salaisia, eikä niitä nähneet kuin kaupunginhallituksen jäsenet. Enemmistö valtuustoryhmästämme oli sitä mieltä, että kaupaunginjohtajaa tai teknisen toimen johtajaa ei pidä pidättää virastaan oikeidenkäynnin ajaksi. Itse olin ennen kokousta sitä mieltä, että välttämättä toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, mutta keskustelua kuunnellessani pohdin, että teknisen toimen johtajan virastapidättäminen voisi olla jopa perusteltua. Kyse on ennen kaikkea moraalisista näkökulmista. Kaupungin korkeimpien virkamiesten saama syyte, jo pelkkä syytteen saaminen, on melkoisen iso asia. Minusta hyvään hallintotapa edellyttäisi sitä, että tällöin ylin virkamies siirtyisi toisiin tehtäviin tai pidätettäisiin tehtävästään. Näin menetellään valtion virkamiesten kohdalla ja sama käytäntö pitäisi toimia myös kuntasektorilla. Virasta pidättäminenhän ei tarkoita sitä, että kyseiset henkilöt ovat syyllisiä johonkin, sen ratkaisee oikeuslaitos aikanaan.

Kaikkein hienoin ja rehdin ratkaisu olisi se, että teknisen toimen johtaja itse ilmoittaisi siirtyvänsä toisiin tehtäviin (vaikka kaupungin sisällä) siihen asti kuin oikeus on sanansa sanonut. Vaikka hän itse katsookin toimineensa täysin oikein ja jopa veronmaksajien edun mukaisesti. Se olisi todella esimerkillistä toimintaa ylimmältä virkamieheltä, jos hän katsoisi että kaupungin etu ja maine edellyttyvät että hän toimii toisissa tehtävissä oikeudenkäynnin ajan. Tuntematta Loukoa sen kummemmin, näin tuskin käy. Näin ei ole Suomessa tapana tehdä. Valitettavasti.

Miten Espoon sairaala toteutetaan?

2010-06-17T23:58:00.000-07:00

Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 14.6, jossa olin valtuutettuna paikalla, käsiteltiin yhtenä asiana Espoon sairaalan ja seniorikeskuksen hankesuunnitelman sekä hankkeen toteutus- ja rahoitussuunnitelman hyväksymistä.

Espoon sairaalan rakentaminen on suuri hanke Espoossa. Kyseessä on 220 milj.euron hanke, jonka tarkoituksena on rakentaa Espooseen moderni sairaala ja seniorikeskus.

Valtuuston neuvotteluryhmän enemmistö oli sopinut, että valtuuston esityslistalla olevaa päätösehdotusta muutetaan siten, että pyydetään ulkopuolinen arvio tarjouspyyntöjen jälkeen hankkeesta. Näin pyritään tekemään mahdollisimman oikea päätös siitä, rakennetaanko sairaala Espoon kaupungin yhtiönä vai elinkaari- eli kumppanuushankemallina ulkopuolisten yhtiöiden kanssa.

Valtuustolle esitettävän päätöstekstissä todettiin, että kahden mallin taloudellinen vertailu on vaikeaa, sillä kustannusarviot ovat suurin piirtein samat.
Eroa hankkeiden välillä syntyy siitä, miten arvioidaan toteuttamistapoihin liittyviä riskejä. Kaupungin omana yhtiönä toteutettava hanke sisältää laajoja riskejä – ainakin valmistelutekstin perustella - verrattuna kumppanuusmalliin.

Päättäjät joutuvat tekemään päätöksiä pääasiassa sen perusteella miten riskeihin suhtaudutaan. Jos riskejä halutaan karttaa, otetaan ikään kuin vakuutus ja toteutetaan hanke kumppanuusmallilla. Jos taas uskotaan että kaupungin omaan yhtiöön liittyvät riskit on arvioitu liian suuriksi, toteutetaan hanke ilman vakuutusta eli kaupungin omana yhtiönä. Tästä on periaatteessa kysymys kun kahta vaihtoehtoa vertaillaan.

Valtuustossa puhuttiin paljon siitä millä perusteilla päätöksiä tehdään. Vasemmistoa syytetään Ideologian perusteella tehtävien päätösten tekemisestä, kun taas oikeisto korostaa tekevänsä päätöksiä kuntalaisten etujen perusteella.

Veikkaan vain, että ongelma on se, että näiden kahden hankkeen vertailu on taloudellisesti mahdotonta. Päätös joudutaan tekemään sen perusteella halutaanko välttää riskiä vai ei. Tai sen perusteella uskotaanko kaupungin kykyyn hoitaa koko projekti itse.

Kaiken kaikkiaan valtuutetut joutuvat tekemään päätöksen ideologian perusteella.

Oman kantani on hieman epäselvä. Toisaalta minua risoo se, ettei kaupungin uskota pystyvän toteuttamaan hanketta itse, hankkeen pelätään olevan liian iso kaupungin itse järjestettäväksi. Varsinkin kokoomuslaiset (Espoossa ehkä eniten kuitenkin keskustan) valtuutetut tuntuvan ajattelevan, että jos kaupunki toteuttaa hankkeen omistamansa yhtiön kautta, niin tuloksena ei voi olla moderni, innovatiivinen ja kumppanuuksia kehittävä hanke. Itse uskon, että kaupunki pystyy toteuttamaan tavoitteet myös itse, mutta se toki edellyttää toiminnan kehittämistä myös kaupungin taholta.

Toisaalta elinkaarihankkeilla pystytään melko hyvin varmistamaan se, että kaupunki voi keskittyä keskittymään ydintehtävään eli hoitopalvelujen tarjoamiseen (kaupunki tulee hoitamaan itse hoitopalvelut, niitä ei tulla hoitamaan ulkoisen tahon toimesta).

Päätöksen tekeminen on vaikeaa, mutta toivottavasti ulkopuolisen toimijan arvio, jonka siis valtuusto päätti tilata, helpottaa päätöksentekoa.

Miksi tein näin: Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi palveluverkkouudistukset

2010-06-11T12:54:00.000-07:00

Torstaina 10.6 lautakuntamme teki isoja päätöksiä. Lähdin erittäin ristiriitaisissa tunnelmissa lautakunnan kokoukseen, koska en ollut varma keneen luotan ja uskon päätöksiä tehtäessä. Tein kokouksessa kuitenkin päätökset itsenäisesti, perustaen ne järkeeni ja omiin pohdintaani. Kaikkia toimintani ei ehkä miellytä.

Päätöstemme mukaisesti Espoon neuvoloita ja hammashoitoloita yhdistetään seuraavan kymmenen vuoden aikana suuremmiksi yksiköiksi, joissa tarjotaan monipuolisempia palveluja. Terveysasemilla otetaan käyttöön tiimimalli vuoden 2011 aikana ja kuntalainen voi valita terveysasemansa. Suurimmat toimipisteet ovat auki iltaisinkin, aluksi tavoitellaan klo 18 asti ulottuvia aukioloaikoja. Lautakunnassa käytiin keskustelua erityisesti laboratorioiden näytteenottopisteistä ja kuvantamispisteistä eli röntgenpisteistä.

Labrapisteiden kohdalta päätettiin, että tulevaisuudessa näytteenottopisteitä on viidellä suurella terveysasemalla. Lisäksi kuntalaiset voivat käyttää HUS-labin pisteitä Jorvissa, Kauniaisissa, Vantaalla ja Helsingissä. Lautakunnan jäsenen Jukka Karhulan (vas) vastaesitys oli, että laboratiopisteet löytyisivät kaikilta terveysasemilta tulevaisuudessa.

Pidin kuitenkin esittelijän esitystä parempana, sillä jo nyt osa labrapisteistä toimii vajaakäytöllä ja uskon keskittämisen tarjoavan paremmat mahdollisuudet kehittää näytteenottoa niin että kuntalaiset saavat palvelua silloin kun sitä tarvitsevat. Keskiverto espoolainen tarvitsee labrapalveluja kahden-kolmen vuoden välein, ei sen useammin. Kaikilla terveysasemilla tullaan myös käyttämään tarpeen mukaan pikatestejä ja/tai jalkautuvaa näytteenottoa usein laboratorioita tarvitseville potilaille. Lisäksi ehdotin, että valmistelussa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten palvelulinjoja voidaan paremmin kehittää helpottamaan kulkemista terveysasemille.

Myös röntgenpalveluiden osalta käytiin tiukkaa keskustelua. Espoolainen käyttää keskimäärin kerran viidessä vuodessa röntgenpalveluita. Keskustelua käytiin erityisesti siitä, kuinka monessa paikassa kuvantamispalveluita pitäisi olla. Eräissä puheenvuoroissa toivottiin, että Espoonlahdessa säilyisivät kuvantamispalvelut. Oman mieleni sitä vastaan käänsi se, että jo nykyiset laitteet Espoonlahteen ovat olleet jatkuvasti rikki. Uusien laitteiden hankkiminen maksaisi 1-1,5 milj.€.

Palvelurakennetta tosiasiassa supistetaan ja karsitaan vaikka se juhlapuheissa nimetäänkin tehostamiseksi ja keskittämiseksi. Tästä voi lautakunnan jäsenenä olla eri mieltä, mutta kaupungin ylin päättävä elin kaupunginvaltuusto on jo linjannut periaatteet tuottavuusohjelmassaan sekä palveluverkon uudistamisen linjauksissaan ne periaatteet joilla palveluverkkoa muutetaan. Myös me demarit olemme olleet niitä kaupunginvaltuustossa hyväksymässä. Nyt lautakunta toteutti valtuuston päätökset. Näin toimii demokratia.

Lautakunta hyväksyi nyt periaatteet joilla uudistuksia lähdetään viemään. Tavoitevuosi on 2020. Mutkia on varmasti matkassa ja voi olla, että suunnitelmat eivät toteudu kuten on päätetty. Silloin tehdään uusia päätöksiä.

Kokouksessa päätettiin muitakin merkittäviä asioita. Muun muassa aikuissosiaalityöstä. Tiedote päätöksistä löytyy täältä.

Pieni muutos, iso vaikutus

2010-05-30T12:25:00.000-07:00

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta teki toukokuun kokouksessaan päätöksen, joka ei vaikuta isolta päätökseltä, mutta on kuitenkin vaikutukseltaan merkittävä.

Hoivakotiasumisen päätöksentekomenettelyä muutettiin siten, että ylilääkärin tekemistä hoidollisista ratkaisuista siirrytään sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain edellyttämään päätöksentekoon. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kun espoolainen vanhus alkaa olla siinä kunnossa, että ei pärjää tai halua asua enää omassa kodissaa, hän päättää hakea hoivakotipaikkaa. Tällöin käynnistetään palveluntarpeenarviointiprosessi, jossa arvioidaan asiakkaan kunto ja se onko hän oikeutettu saamaan hoivakotipaikan välittämästi, myöhemmin tai ei ollenkaan.

Tässä ei vielä ole mitään uutta, näin prosessi on mennyt aikaisemminkin. Uudessa, hyväksytyssä ohjeessa vanhus saa muutoksenhakukelpoisen päätöksen saadessaan paikan hoitokodista tai saadessaan kielteisen päätöksen. Asiakkaalla on näin oikeus valittaa saamastaan päätöksestään jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Tämä on uusi käytäntö ja on mielestäni merkittävämpi juttu kuin lautakunnan kokouksessa moni käsittikään.

On tietenkin hyvä, että asiakkaan (vanhuksen) asema ja oikeusturva paranee ja päätöksenteon avoimuus lisääntyy, kun saamastaan päätöksestä voi valittaa aivan kuten monista muistakin päätöksistä, kuten omaishoidon tuesta ja sosiaalihuoltolain mukaisista kuljetustuista. Tai vaikkapa toimeentulotukipäätöksistä.

Epäselvien tilanteiden mahdollisuus tietenkin lisää. Kun vahus saa osittain kielteisen päätöksen (hän jää odottomaan hoitopaikkaa jonoon, eikä hänelle voida kertoa kuinka kauan hän joutuu jonossa olemaan), niin milloin hänellä on oikeus valittaa saamastaan päätöksestä? Kuinka kauan jonossa joutuu lusimaan, ennen oikeutta valittaa?

Minua tämä asia kiinnostaa erityisesti, koska olen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen yksilöasiainjaoston puheenjohtaja. Tässä jaostossa tullaan käsittelemään mahdolliset valitukset. Jo nyt päätösten tekeminen on välillä hankalaa, eikä hoivakotipaikkapäätösvalitusten tuominen jaostoon helpota tehtäväkentää todellakaan. Yksilöasiainjaostosta tulee kaupungin superjaosto tehtäviensä puolesta.

Yksi mielenkiintoinen asia vielä. Kaikki tietävät, että varakkaat ihmisillä on paremmat mahdollisuudet ja valinnanvapaudet saada terveys- ja sosiaalipalveluja Suomessa. Kun Espoossa kuntalainen, jolla on itse hankittu ja maksettu paikka yksityisessä hoivakodissa, hakee maksusitoumusta kaupungilta omaan hoitopaikkaansa (eli että kaupunki maksaisi laskun), hakemus käsitellään PÄÄOSIN samoilla periaatteilla kuin niiden vanhusten tapaukset, joilla ei ole itse hankittu ja maksettua hoitopaikkaa. Maksusitoumuksia myönnetään PÄÄOSIN vain niihin hoivakoteihin, joiden kanssa kaupungilla on sopimus tehtynä. Mutta maksusitoumuksia on myönnetty myös muihin koteihin. Ja tullaan myös tulevaisuudessa myöntämään.

Sillä joka itse maksaa aluksi hoivakotipaikkansa on tasan tarkkaan paremmat mahdollisuudet valita oma hoivakotipaikkansa ja saada kaupungi se myös maksamaan. Ja se ei ole oikeudenmukaista se.

Tällaisia tapauksia ei ehkä ole monta vuodessa, mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten rahalla saa ja hevosella pääsee sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Söderskogin pelloille asuntoja

2010-05-10T05:05:00.000-07:00

Söderskogin pellot sijaitsevat Finnoontien varressa noin 1,5 km Espoon keskuksesta Suomenojalle päin. Keskellä peltomaisemaa on yksi Espoon vanhimmista rakennuksista, Söderskogin kartano. Peltomaisema kartanoineen on kaunis maalaismaisema, sitä ei voi kiistää, mutta onko ison peltomaiseman paikka keskellä kaupunkia?

Olen tätä monet kerrat miettinyt liikkuessani kulkiessani Finnoontiellä ja ympäröivillä lenkkipoluilla. Peltomaisema on kaunis, mutta alueen hyödyllisempi käyttäminen on perusteltua. Pelloille pitäisi rakentaa asuntoja. Kaupunkirakenteellisesti näin pystyttäisiin yhdistämään Espoon keskuksen alue Latokaski- Malminmäkeen. Nyt kahden alueen välillä on reilun kilometrin tyhjä kaistale. Yleiskaavassa peltojen alue on merkitty pientaloalueeksi, joten pelloille rakentamista on suunniteltu aikaisemmin. Miksi se ei ole edennyt? Peltomaisema on ilmeisesti kulttuurihistoriallisesti arvokas, mutta sitä ei ole suojeltu.

Espoonväylän eli uuden Finnoontien yleissuunnitelma on tehty. Tarkoituksena on siirtää Finnoontie lähemmäs keskuspuistoa peltojen keskelle. Tämä siirto ei estä asuntojen rakentamista. Kun väylää aletaan aikanaan rakentaa, samalla olisi mahdollisuus tehdä aivan uusi asuinalue. Peltoalueen rakentaminen voisi jopa mahdollistaa Suomenoja-Espoon keskus pikaraitiotien rakentamisen tulevaisuudessa. Näin saataisiin raiteilla liikkuva joukkoliikenneyhteys yhdistämään Espoon keskus ja Suomenojan tuleva metroasema.

Miksi pitäisi rakentaa kauniiseen peltomaisemaan? Miksi minä ehdotan lisää rakentamista omille lähialueilleni?

Ainoastaan riittävä rakentamismäärä takaa sen, että asuntojen hinnat pysyvät tulevaisuudessa kohtuudessa. Haluan olla edesauttamassa lapsieni mahdollisuutta asua kohtuuhintaisesti Espoossa. Ei ole mitään järkeä rakentaa uusia asuinalueita peltojen keskelle kauas muusta asutuksesta (esimerkiksi Histaan), kun peltojen keskelle voi rakentaa lähialueillekin. Uskon, että hyvällä suunnittelulla Söderskogin peltoalueesta tulisi myös rakennettuna maiseman, jossa silmä lepää.

Espoonkruunun panostukset asukasneuvontaan ovat liian vähäiset

2010-04-28T06:56:00.000-07:00

Espoon sosiaalitoimeen yhteyttä ottavien ihmisten ongelmat liittyvät hyvin usein asumiseen. Vuokranmaksuun ei riitä rahaa tai esimerkiksi vesi- ja energiamaksut ovat kohtuuttoman suuria. Taloudellisten vaikeuksien lisäksi asukkaita voivat vaivata eri kulttuurien yhteistoimintaan liittyvät ongelmat. Usein apua hakevat ovat Espoonkruunun asukkaita.
Espoolaisten vuokrataloyhtiön Espoonkruunun tulisi panostaa asumisneuvontaan huomattavasti nykyistä enemmän. Toiminnan pitäisi olla enemmän ennaltaehkäisevää, jolloin ongelmiin voitaisiin puuttua jo ennen kuin vuokrat ovat jääneet maksamatta. Asumisneuvonnan roolia voisi myös laajentaa käsittämään laajemmin asumiseen liittyviä ongelmia. Näin vältyttäisiin monelta turhalta riidalta.
Espoonkruunun suuressa asukasjoukossa on joukko asukkaita, joilla on ongelmia asumisessaan tai vuokranmaksussaan. Päihdeongelmat ja muut elämänhallintaan liittyvät ongelmat asettavat haasteita asukkaiden viihtyvyydelle. Asukkailla saattaa syystä tai toisesta tulla eteen tilanteita, jolloin heillä on vaikeuksia vuokranmaksussaan. He voivat saada apua Espoonkruunun asumisneuvonnasta, mutta asukkaita auttaa vain kolme asukasneuvojaa. He keskittyvät taloudellisten vaikeuksissa olevien asukkaiden ihmisten ongelmien selvittämiseen.
Asumisneuvonnasta on ollut Espoonkruunussa kova pula monta vuotta. Vuonna 2008 yhtiössä aloitti kolme asukasneuvojaa, joiden palkasta puolet maksoi Espoon kaupunki. Asumisneuvonta oli myös tehokasta, sillä neuvonnan avulla yhtiölle maksettiin asukkaiden toimesta 250 000 euroa. Avun kysyntä jatkui kovana myös vuonna 2009.
Asumisneuvonnan lisäämisestä hyötyisivät niin asukkaat, Espoonkruunu ja yhtiön omistava Espoon kaupunki. Asukkaat kokisivat heillä olevan mahdollisuus saada apua ongelmatilanteissa ja avun onnistuessa vältyttäisiin turhilta irtisanomisilta ja ulostoton toimilta. Kannattavinta toiminta olisi kuitenkin itse Espoonkruunulle, joka pystyisi asumisneuvonnan lisäämisellä vähentämään asukkaiden vuokravelkoja ja irtisanomisia. Näin myös Espoon kaupungin sosiaalitoimeen kohdistuisi vähemmän painetta Espoonkruunun asukkaiden toimesta ja kaupungin toimeentulomenot vähenisivät. Eikö siis kannattaisi lisätä Espookruunun omaa asumisneuvontaa?

Länsiväylä- lehti, mielipidekirjoitus 28.4.2010

Lisää asuntoja ja heti!

2010-04-09T05:26:00.000-07:00

Esson baarissa pari rakennusyrittäjää puhui naapuripöydässä, että ne jotka pystyivät viime vuonna aloittamaan rakennustoimintaa pääkaupunkiseudulla, tekevät nyt kovaa tiliä. Toden totta, sillä asuntojen kysyntä on tällä hetkellä kovaa. Viime vuosien vähäinen asuntotuotanto ei riitä tyydyttämään kuumana käyvää asuntojen kysyntää. Markkinoilla on pulaa kohtuuhintaisista asunnoista tai oikeastaan hinnasta viis: pulaa on asunnoista. Pääkaupunkiseudulla on kyllä ollut lähes aina pula kohtuuhintaisista asunnoista, niin omistus- kuin vuokra-asunnoista. Eikä tilanne näytä paljon valoisammalta, sillä nykyisellä asuntotuotannolla kohtuuhintaisiin asumistarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Niukkuus jatkunee myös tulevaisuudessa.

Pääkaupunkiseudun – sillä muualla Suomessa ei ole niukkuutta asunnoista - ongelmana on ollut asuntotuotannon painottuminen omistusasuntotuotantoon 2000-luvulla. Vasta viime vuonna vuokra-asumistuotanto kasvoi pitkästä aikaa valtion toimenpiteiden vauhdittaessa tuotantoa. Kohtuuhintaisen asumistarpeen onnistuminen edellyttäisi, että vuokra-asuntotuotanto pysyisi vuoden 2009 korkealla tasolla. Mutta kun kovan rahan asuntotuotanto kiinnostaa rakennuttajia vuokra-asuntotuotantoa enemmän. Markkinat ohjaavat tuotantoa kohti kovan rahan asuntotuotantoa. Jokin on pielessä, kun rakennuttajia ei kiinnosta vuokra-asuntotuotanto ilman valtion kannustimia.

Asuntopolitiikan ongelmat tiivistyvät metropolialueen maanhankinnan ja kaavoituspolitiikan toimivuuteen. Tänne ei kaavoiteta, eikä rakenneta riittävästi asuntoja. Tähän asti alueen kunnat ovat tehneet liian itsenäisesti maanhankinta- ja kaavoituspolitiikkaa, kiinnittämättä riittävästi huomiota kokonaisuuteen. Riittävä asuntotuotanto metropolialueelle saavutetaan vain yhtenäisellä kaavoituspolitiikalla, johon kunnat sitoutuvat. Riittävä asuntotuotanto edellyttää erityisesti hyvien kulkuyhteyksien varrella olevien kokonaisten kaupunginosien rakentamista. Mutta sopiminen on tunnetusti vaikeaa, myös kuntapäättäjien kesken. Espoonkin kaupunginhallitus teki muutama viikko sitten päätöksen, ettei pääkaupunkiseuden yhteiselle yleiskaavalle ole nyt tarvetta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..

Lähivuosina kaikki mikä rakennetaan menee myös kaupaksi ja kovin hinnoin. Ja se ei ole pienen ihmisen etu.

Hätäilystä ei ole hyötyä

2010-04-04T14:13:00.000-07:00

Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksistä minua ovat jääneet risomaan erityisesti omaishoidontukeen ja sosiaalipalvelulain mukaiseen kuljetuspalvelutukeen liittyneet säästöpäätökset. Ne tehtiin aivan liian kiireellä, kun valtuusto edellytti säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalta. Silloin hätäiltiin ja siitähän syntyy vain sotkua.

Törmäsin muutama viikko sitten tapaukseen, jossa äidin sairastuttua vakavasti, poika jäi pois töistään hoitamaan äitiään ja haki kaupungilta omaishoidontukea. Kaupungin virkamiehet arvioivat, että äidin kunto on niin heikko, että kriteerit ensimmäisen luokan omaishoidontukeen ylittyvät kirkkaasti. Vaihtoehtona oli laitoshoito. Mutta koska omaishoidontukeen varatut määrärahat olivat loppu, omaishoidontukea ei myönnetty. Seurauksena oli, että poika hoiti äitiään muutaman kuukauden, jonka jälkeen hän palasi töihin ja äiti siirrettiin laitoshoitoon. Poika ihmetteli, että eihän kaupungin päätöksessä ole järjen häivääkään. Ei ollutkaan!

Tässä on esimerkki tapauksesta, jossa kaupungin säästö (ei myönnetä omaishoidontukea) tuottaa julmetut kustannukset (kallis laitoshoito). Veikkaan, että kustannukset kaupungille ovat lähes kymmenkertaiset verrattuna siihen, mitä omaishoidontukeen olisi mennyt. Todella typerää toimintaa.

Toinen esimerkki: ihminen täyttää kuljetuspalvelun saamiseksi vaadittavat kriteerit, mutta tukea ei myönnetä, koska määrärahat ovat loppu. Viime vuonna olisit saanut, mutta et tänä vuonna, sillä rahat ovat loppu. Ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta ja toimivalta järjestelmältä.

Kun Espoon vuoden 2009 tilinpäätös valmistuu, tulemme huomaamaan, että viime vuoden tulos on ennakoitua parempi. Päättäjien itseään siitä kiitellessä, täytyy myös muistaa, että jotkut ihan oikeasti kärsivät tehdyistä säästöpäätöksistä. Ja se on ihan päättäjien - myös minun - oma moka.

Lähikirjasto, aluekirjasto – vai mikä se nyt on?

2010-03-13T06:10:00.001-08:00

Kaikki rakastavat lähikirjastoja, ainakin demarit. Lähikirjastoille löytyy aina puolustajia, niiden sanotaan olevan yksi tärkeimmistä palveluista kuntalaisille. Kukaan ei halua lakkauttaa lähikirjastoja, koska ne tarjoavat lapsille, työttömille ja vanhuksille mahdollisuuden nauttia kirjastojen palveluista. Näin ainakin yleinen mantra menee.
Mutta, mutta. Onko Espoossa lähikirjastoja kaikille? Espoossa on 14-15 kirjastoa eri puolilla kaupunkia. Aluekirjastoja on Leppävaarassa Sellossa, Matinkylä-Olarissa Isossa-Omenassa ja Espoon keskuksessa Entressessä. Aluekirjastot sijaitsevat kauppakeskuksissa. Loput kirjastoista ovat lähikirjastoa, jotka sijaitsevat eri puolilla kaupunkia.
Osassa Espoota ei ole enää lähikirjastoja. Espoon keskuksen alueella tai Keski-Epoon (Ymmersta, Tuomarila, Suvela, Suna, jne) on vain yksi kirjasto: aluekirjasto. Samoin Leppävaaran alueella on vain yksi iso kirjasto Sellossa. Muut kirjastot on sijoiteltu eri alueille vähän miten sattuu.
Espoolaiset ovat sillä lailla erilaisessa asemassa asuinalueensa suhteen, että joissain alueilla on lähikirjasto, toisille ei. Kaupunginvaltuusto on linjannut, että toimintoja yhdistetään isommiksi kokonaisuuksiksi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että myös lähikirjastoja yhdistellään. Jos tähän ryhdytään, niin meteli on varmaan kauhea. Mutta asukkaille voi olla vähän vaikeaa selittää, että kyllä esimerkiksi Karhusuon lähikirjasto pitää säilyttää, vaikka esimerkiksi Leppävaarassa ei ole lähikirjastoja ollenkaan.
Toisaalta jos jossain on hyvin tilanne, niin paraneeko muiden tilanne huonontamalla yhden alueen tilannetta? Ei, mutta miten turvataan samalla tasapuolisuus eri alueilla asuville. Kahden kerroksen väkeä ei saa olla.

Mitä järkeä on oppilaiden siirtämisessä?

2010-02-20T03:44:00.000-08:00

Espoon opetuksen ja varhaiskasvatuksen lautakunta päätti viime viikolla lukuvuoden 2010-2011 oppilaspaikoista vuosiluokillla 7-10. Tai ainakin sen piti päättää, sillä lautakunta palautti asian valmisteltavaksi (pöytäkirja ei ole vielä netissä, joten en voi tarkistaa asiaa). Media uutisoi, että lautakunta oli äänestänyt siitä, siirretäänkö Keski-Epoon koulusta osa oppilaista muihin alueen yläkouluihin. Ilmeisesti lautakunta oli hyväksynyt puheenjohtajan ehdotuksen, että näin meneteltäisiin.

Keski-Espoon koulussa maahanmuuttajien osuus on korkea, mutta oppimistuloksista minulla ei ole mitään tietoa. Fakta lienee, että osa vanhemmista ei haluaisi laittaa omia lapsiaan tähän kouluun. Sitäkään on turha unohtaa. Koulun imago on huono, mutta perustuuko se faktaan vai mielikuviin? Mutta onko oppilaiden siirtämisessä järkeä? Mitä sillä haetaan?

Jos oppilaiden siirtäminen tarkoittaa sitä, että Keski-Espoon koulun resurssit paranevat, niin siirtäminen voi olla hyvä ratkaisu. Koulu pystyy lisäresursseillaan toivottavasti parantamaan koulun imagoa ja oloja koulun toimivuutta.

Vai pyritäänkö oppilaiden siirtämisellä vain lakaisemaan roskat maton alle? Puututaanko sillä itse ongelmaan ollenkaan? Saadaanko sillä koulun maine paremmaksi ja oppilasjakauma tasaisemmaksi? Minulla on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, koska en tunne koulun tilannetta kovin tarkkaan, enkä myöskään tiedä mitä lautakunta oikeastaan päätti.

Pelkään vain, että oppilaiden siirtäminen ei ole mikään kestävä ratkaisu. Jos oppilasrakennetta halutaan tasapainottaa, niin siirrettävien oppilaiden pitää olla maahanmuuttajataustaisia. Ja se, että oppilaiden valintaan vaikuttaa etninen tausta saattaa olla perustuslain vastaista.

Joten toivottavasti asiassa tehdään oikeasti järkeviä päätöksiä.

Espoon palvelut 2020

2010-02-04T12:17:00.000-08:00

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta piti eilen suunnitteluseminaarin, jossa pohdittiin Espoon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta vuonna 2020. Pidän pitkän aikavälin suunnitelmista, joten tilaisuus oli ainakin minulle antoisa. Kaupunginvaltuuston pitäisi toukokuussa 2010 päättää millaisia muutoksia tapahtuu vuoteen 2015 mennessä ja millainen tavoitetila on kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2020. Tiivistetysti, miten ja missä espoolaisten palvelut tulevaisuudessa tarjotaan vuonna 2020.

Seminaarissa keskusteltiin virkamiesten pohjaesityksen pohjalta. Keskityimme erityisesti ns. kauppakassimalliin. Tälle mallille ei ole vielä keksitty osuvaa nimeä, eikä keksitty seminaarissamme. Kauppakeskusmalli tarkoittaisi, että Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne muuttuisi. Suunta olisi kohti keskittämistä. Perustan muodostaisivat suuret supermarketit, joissa olisi nykyisiä terveyskeskuksia laajempi palveluvalikoima tietyistä erikoislääkäripalveluista aina sosiaalipalveluihin. Supermarkettien aukioloaika olisi nykyistä laajempi, ulottuen ilmaan ja lauantaihin. Kuntalaisille olisi tarjolla enemmän palveluita yhdessä pisteessä, mutta näitä supermarketteja ei olisi montaa Espoossa. Lähikauppa olisi nimensä mukaisesti kuntalaisia lähempänä, mutta tarjoaisi suppeamman palveluvalikoiman. Kyseessä olisi pienen terveysaseman tapainen matalan kynnyksen asema. Näitä tukisi nk. kioski, joka olisi säädettävissä tarpeen ja kysynnän mukaan. Tämä kioski voisi olla liikkuva tai vaikka osa-aikainen. Näitä kaikkia palveluita tukisi verkkokauppa, jonka kautta hoidettaisiin ajanvaraus palveluihin, omahoito ja On-line neuvonta.

Miksi pitäisi muuttaa jotakin? Eikö nykyinen Espoon palvelurakenne voisi olla entisellään tulevaisuudessa? Ehkä, mutta järjestelmämme ei ole oikein toimiva nykyisin. Jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, eikä alueellinen tasapaino toteudu. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä rakenteella se onnistuukaan. Osa terveysasemista on liian pieniä, muutaman lääkärin varassa toimivia asemia. Lisäksi asukasmäärä Espoossa kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa. Espoon palvelurakenne on välillä ollut kuin haulikolla ammuttu, pieniä yksiköitä on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Vaikka lähipalvelut tuntuvat ideana mukavalta, niiden toimivuudessa on puutteita. Esimerkkinä ovat terveysasemien lisäksi tietyt neuvolat, jotka eivät tahdo oikein nykyisin toimia, koska jo muutama sairausloma sotkee koko neuvolan toiminnan. Kokemusta on.

On järkevää pohtia ja suunnitella tulevaisuuden palvelurakennetta jo ajoissa, sillä isot laivat kääntyvät helposti. Minusta on tärkeää ottaa kuntalaiset mukaan valmisteluun varhaisessa vaiheessa, siksi ehdotinkin, että valmistelussa ollaan mahdollisimman avoimia alusta alkaen, vaikka mitään virallisia päätöksiä ei ole tehty. Kuunnellaan kansaa mahdollisimman aikaisin.

Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille

2010-01-18T04:19:00.001-08:00

Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.

Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.

Kaupungilla tulisi olla yhden numeron neuvontapuhelin, johon kuntalainen voisi soittaa ja kysyä apua sosiaali-, vammais- ja vanhustukiin liittyen. Nyt erilaisia tukia hallinnoivat eri yksiköt ja kuntalainen joutuu etsimään tietoa eri paikoista, sen sijaan että saisi sen yhdestä paikasta.

Toimeentulotuen perusosan maksaminen tulisi myös siirtää Kelan maksettavaksi. Erityisesti kokoomus on tätä vastustanut, mutta duubioita on työmarkkinajärjestöissä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toimeentulotukea voi hakea internetin kautta ja saada päätöksen tapaamatta ketään henkilökohtaisesti. Myönteinen päätös perustuu laskelmiin ja tuloihin, jotka Kela pystyisi omien tietojärjestelmiensä avulla tekemään kuntia paremmin. Näin kansalainen pystyisi saamaan mahdollisimman monet päätökset yhdeltä luukulta ja ihmisten turha hyppyyttäminen vähentyisi.

Toimeentulotukipäätökset ovat rutiinitavaraa sosiaalityöntekijöille, mutta täydentävän toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä sosiaalityöntekijöillä on enemmän harkintavaltaa ja ehkä mahdollisuuksia auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti.

Kuvaavaa on se, että yrittäjäpolitiikassa vannotaan yhden luukun periaatteeseen lähes kaikkialla yhteiskunnassa, mutta sosiaaliturvan osalta mielipiteet eroavat melkoisesti. Varsinkin kokoomuslaiset vaikuttavat yhä ajattelevan, että sosiaaliturvan varassa elävistä suurempi osa on hyväksikäyttäjiä kuin apua todella tarvitsevia. Itse ajattelen päinvastoin

Siskot tulevat

2010-01-08T00:36:00.000-08:00

Tilastokeskus uutisoi ennen joulua, että suomalaisilla työmarkkinoilla on tapahtunut uusi käänne. Naisten työllisyysaste oli marraskuussa korkeampi kuin miesten vastaava. Naisista 67 prosenttia oli töissä, miehistä hieman vähemmän 66,9 prosenttia. Ensimmäistä kertaa naiset peittosivat miehet tässä vertailussa. Muutos selittyy pitkälti siitä, että taantuma on kohdistunut erityisesti miesvaltaisiin työpaikkoihin ja heikentänyt miesten työllisyyttä naisia enemmän. Miesten työttömyysaste on nyt korkeampi kuin naisten. Kansainvälisestikin naisten miehiä korkeampi työllisyysaste taitaa olla harvinaisuus. Ainakin vuonna 2008 esimerkkimaina pidetyissä Ruotsissa ja Tanskassa miesten työllisyysaste oli naisten vastaavaa lukua reilut viisi prosenttia korkeampi.

Naiset etenevät nyt työmarkkinoilla ryminällä. Eikä ainoastaan Suomessa. Yhdysvalloissa naiset muodostavat enemmistön työvoiman määrästä. Suoritetuista korkeakoulututkinnoista enemmistö on jo naisten suorittamia. EU-maissa on laskettu syntyneen 8 milj. uutta työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Niistä naiset ovat täyttäneet kuusi miljoonaa. Hyvä talouskasvu loi työpaikkoja erityisesti naisille.

Rakkaat siskot tuskin hurraavat saavutuksistaan tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. Ainakaan Suomessa. Työuraansa aloittavien naisten ja miesten on erittäin vaikea löytää työpaikkaa tällä hetkellä. Sekä miesten ja naisten työllisyysasteet laskenevat myös tänä vuonna. Kokonaisuuden kannalta tilanne näyttää huonolta, sillä molempien sukupuoltemme työllisyysaste on aivan liian matala, jotta selviäisimme tulevista julkisen talouden haasteista. Työllisyysasteemme on eri kymmenluvulla kuin muiden pohjoismaiden ja talousromahduksemme suurempi. Ei hyvältä näytä.

Kun taloudessa meni hyvin, keskityttiin löytämään keinoja joilla naisten työllisyysastetta nostetaan. Pitääkö nyt alkaa keskittyä miesten työllisyysasteen nostamiseen?
Sen olettaisi olevan helpompaa, koska työllisyysasteen nostamista eivät hankaloita perhevapaat – valitettavasti - samassa määrin kuin naisilla. Toisaalta miesten työllisyysasteen nostamisen tekee vaikeammaksi se, että ainakin nuoremmat miehet työskentelevät, mutta naiset opiskelevat. Kun nuorempia miehiä ei huvita opiskella yhtä innokkaasti kuin naisia, niin veikkaanpa, että vanhempia miehiä opiskelu kiinnostaa vielä vähemmän. Liian moni teollisuudesta irtisanottu mies vieroksuu opiskelemista vanhoilla päivillään. Karu fakta taitaa kuitenkin olla, että tämän taantuman seurauksena elinkeinorakenteemme ei ole enää sama kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Yksilön kannalta se tarkoittaa sitä, että halusi tai ei, uutta on opiskeltava, jotta työmahdollisuudet paranisivat.

Tasa-arvokeskustelumme painottuu pitkälti siihen kuuluisaan sanontaan, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Tulevaisuudessa tasa-arvokeskustelua on alettava laajentamaan voimakkaammin koulutuspuolen asioihin. Sekä nuoret että vanhat miehet on saatava opiskelemaan ja innostumaan siitä. Muuten meidät miehet perii hukka.

Joulurauhaa

2009-12-21T05:40:00.000-08:00

Nyt on aika levätä ja nauttia lumesta. Blogissa palaillaan asiaan taas ensi vuoden puolella.

Ensi vuonna vanhustenhoito tulee olemaan entistä enemmän esillä. Myös Espoossa. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa vanhustenhoidon ongelmiin. Espoossa vanhustenhoidon johtajan Jaakko Valvanteen ratkaisu siirtyä osa-aikaeläkkeelle osittain vanhustenhoidon liian pienten resurssien takia on herättänyt keskustelua. Sanoin Jaakolle hänen ratkaisunsa olleen rohkea ja toivoin, että se herättäisi myös poliittiset päättäjäjät Espoossa. Ilman lisärahaa ei vanhustenhoitoon saada tarvittavia pitkäaikaishoitopaikkoja. Olkoon se joulutoiveeni.

Hyvää joulua!

Sosiaali- ja terveyslautakunta to 14.12

2009-12-14T12:55:00.000-08:00

Ensi torstain listalla on pääasiassa erilaisia asiakasmaksuihin liittyviä päätöksiä.

Esimerkiksi kotihoidon, terveyskeskusmaksujen, pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen asiakasmaksujen korotuksia.

Näiden asiakasmaksujen korottaminen on hankala asia. Käytännössä lautakuntamme kädet ovat sidotut, sillä suurin osa maksujen korotuksista on jo päätetty eduskunnan asetuksella. Nyt lautakuntamme joutuu siunaamaan eduskunnan päätökset ilman mahdollisuutta muuttaa maksuja.

Osa korotuksista ei ole sidottu eduskunnan päätöksiin. Virkamiehet esittävät esimerkiksi kotiin tuodun aterian uudeksi kuljetusmaksuksi 2,5 € per ateria. Itse ateria maksaa 5,9 €. Kuljetusmaksu on aika iso suhteessa aterian hintaan. Pitää miettiä, voisiko maksu olla vähän pienempi.

Kokouksen esityslista löytyy
Täältä

Turhautunut?

2009-12-07T12:53:00.000-08:00

Viime perjantaina istuin jälleen kerran Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa, vain viimeisen tunnin. Kuuntelin jäljellä olevat puheet ja osallistuin yhteen äänestykseen. Käsiteltävänä oli vain ja ainoastaan ensi vuoden talousarvio, josta puolueet olivat saavuttaneet jo ennalta neuvottelujen kautta sovun. Kokouksessa kiiteltiin sopua, tehtiin toivumuksia ja nostettiin epäkohtia esille.

Tai näin minä ainakin luulen, sillä enhän osallistunut koko kokoukseen. On todella turhauttavaa mennä kesken valtuuston kokoukseen ja lukea seuraavana päivänä Hesarista, miten kaupunginjohtaja on esitellyt talousarvioehdotuksen. Valtuuston kesken tullut on aivan pihalla siitä, mitä on kokouksessa on aikaisemmin puhuttu. Neljäntenä varavaltuutettuna minulla ei riitä motivaatiota valmistella puheenvuoroja vain koska saatan päästä valtuuston kokoukseen.

Miksi sitten menen kesken kokoukseen? Varavaltuutettu saa kokouspalkkion aina osallistuessaan kokoukseen, joten kai sekin on jokin kannuste. Ehkä pääasiallinen syy on kuitenkin se, että kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikitään sitten. Osallistun aina kun vain on mahdollista. Vaikka se välillä tuntuukin veronmaksajien rahojen haaskaukselta lampsia kokoukseen loppuvaiheessa. Mutta ensi vaalikaudella on pakko päästä varsinaiseksi valtuutetuksi, sillä tämä varamiehen rooli on kurja!

Myönnän, pienet ovat murheeni.

Espoossa ja Helsingissä valmistellaan molemmmisssa palveluverkon uudistamista. Ensi maanantaina Espoon kaupunginvaltuusto lyö lukkoon uudistamisperiaatteet, joiden pohjalta palveluverkkoa uudistetaan (tulossa on varmaan pitkä kokous, joten valmistaudun iltavuoroon valtuustossa). Helsingissä palveluverkon uudistamista valmistellaan myös. Kumpikin kaupunkin tekee täysin itsenäisesti suunnitelmia, itsenäisiä kuntia kun ovat. Aion vertailla suunnitelmaperiaatteita lähipäivinä ja katsoa miten ne eroavat toisistaan. Se on kyllä kummallista, etteivät demarit tietääkseni tee mitään yhteistyötä tässä asiassa. Luulisi olevan tarpeen tarkastella edes periaatteita, joilla palveluverkkoa suunnitellaan.

Mutta ei - toisen reviirille ei tulla eikä pyydetä kylään.

Mitä yhteistä on Paavo Lipposella ja Alexander Stubilla?

2009-11-20T08:42:00.000-08:00

Molemmat ovat maanisia urheiluhulluja.

Olen sairastanut kuluvan viikon, ilmeisesti sikainfluenssaa, ja minulla on ollut aikaa lukea kirjoja. Eilen illalla sain luettua Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan. Sen verran suuri mahti oli Paavolla, että uni ei tullut silmään millään viime yönä, sen sijaan Lipposen iso hahmo kummitteli alitajunnassani yön pimeinä hetkinä. Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.

Miustemiensa mukaan Lipponen oli 70-luvun Stubbi, ainkakin liikuntaharrastuksensa perusteella. Hän kertoo treenanneensa joinakin kuukausina 30 kertaan, usein vielä aamuin illoin. Uintia ja punttia. Penkiltä oli muistiinpanojen mukaan noussut esimerkiksi 10 x 100 kg. Ihan hyvä tulos minun ikäiseltäni mieheltä. Pitäisikö ottaa mallia?

Kirjasta tuskin tulee bestselleriä, sen verran paksu ja välillä raskas teos se on, mutta poliittisesta historiasta kiinnostuneille kirja on sopiva joululahja. Oli jännä huomata, että yli kolmekymmentä vuotta sitten demareilla oli samanlaiset haasteet kuin nykypäivänä. Lipponen kirjoittaa, että vuonna 1976 hän ja moni muu olivat tyytymättömiä puolueen johtamiseen, paremmin sanottuna johdon puuttumiseen. Lipponen kaipasi SDP:n talouspoliittisen valmistelun tehostamista ja oman vaihtoehdon kirkastumista. SDP:n nykylinjan kritisoijien korviin kuulostanee tutulta!

Tapasin Lipposen muutamia viikkoja sitten yhdessä SDP:n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin SDP:n talouspoliittisesta linjasta. Kymmenen kohdan ohjelmasta. Tilaisuudessa Lipponen esitti kommenttejaan, jotka minusta olivat erittäin järkeviä, ja jotenkin niistä pystyi huomaamaan puhujan pitkän kokemuksen ja viisauden.

Kirjan luettuani huomasin, että ilman pääministerikokemustakin Lipponen olisi pystynyt kommentoimaan fiksuja, sillä hänhän on näitä ohjelmia laatinut vuosikymmeniä. Esimerkiksi kirjassaan Lipponen esittää esimerkin SDP:n kymmenenkohtaiset talouspoliittisesta ohjelmasta joskun 70-luvun loppupuolella. Se sopisi lähes sellaisenaan myös nykyaikaan. Ettei se vain ollut se sama ohjelma jota me käsittelimmme muutamia viikkoja sitten...

Olinpa oikeassa

2009-11-09T12:17:00.000-08:00

Espoon sos. ja terv.lautakunta päätti elokuussa muuttaa omaishoidontuen toimintaohjeita säästösyistä. Asiasta on noussut omaishoitajien keskuudessa iso meteli, ihan syystäkin. Voimassa olevia sopimuksia on irtisanottu ja ihmisiä on pyydetty allekirjoittamaan uudet sopimukset, joiden mukaan entiset edut heikkenevät.

Jälkikäteen tarkasteltuna oli todella typerää tehdä säästöpäätös keskella vuotta. Virkamiehetkään eivät ehkä arvanneet kuinka iso soppa tästä syntyi. Vaikuttaa siltä, että erityisesti ne perheet, joiden omaishoidettava lapsi on koulussa tai muussa opetuksessa, kärsivät suuresti toimintaohjeen muutoksista.

Kirjoitin alla olevat tekstin heti kokouksen jälkeen elokuussa. Kuinka oikeassa olinkaan. Ainakin itse opin tästä episodista sen, että kun muutoksia tehdään, on pyrittävä paremmin vaatimaan perusteluja ja arvioituja vaikutuksia päätöksille. Tästä päätöksestä ei voi olla ylpeä.

Tällä viikolla käydään Espoossa budjettineuvottelut. Demarit haluavat kaupunginjohtajan esitystä enemmän rahaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetukseen. Saas nähdä miten käy.

"Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunta päättää siitä määrärahojen puitteissa. Minua risoi se, että toimintaohjeen muutos tuotin kokoukseen ilman mitään arvioita siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka monta ihmistä muutos koskee? Kuinka moni tippuu ohjeiden mukaan omaishoidontuen ulkopuolelle? Kokouksessa näitä käytiin jotenkin läpi, mutta minun mielestäni sitä ei oltu mietitty tarpeeksi. Nyt uusien toimintaohjeiden mukaisesti maksuluokkia on entisen neljän sijasta kolme. Palkkioita eri luokissa pienennettiin kautta linjan. Samalla heikensimme palvelusetelin arvoja, jotka on mahdollista saada lakisääteisten vapaiden sijasta."

Olen ilkeä - haukun vihreitä

2009-11-03T05:15:00.000-08:00

Elämässäni on sattunut vastoinkäymisiä, joten puran kiukkuani ja turhautumistani kirjoittamalla. Terapiaistunnon konhteeksi joutuvat vihreät, nuo kaikkien rakastamat humaanit viherihmiset.

Espoon vihreiden politiikkaa hallitsee realismin puute. Joka valtuuston kokouksessa joku vihreiden valtuutettu kerää nimiä aloitteeseen, jossa halutaan edistää kasvisruuan käyttöönottoa tai vastaavaa. Välillä vaikuttaa, että vihreiden agendalle ei muuta mahdukaan kuin ympäristöasiat. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamon paikasta päätettäessä, vihreille kynnyskysymys näytti olevan se, miten lintukosteikolle käy. Ei se, mihin puhdistamo olisi järkevintä sijoittaa, kaupunkirakenteen tai ympäristön kannalta.

Äh, ei tämä toimi, en osaa olla ilkeä, enkä saa ilkeilystä terapeuttista tyydytystä. Myönnän symppaavani vihreitä, koska koen itsekin ympäristöasiat tärkeiksi, ja vihreisiin liittyy tietty nuorekkuus, joka meiltä demareilta puuttuu.

Mutta miksi vihreiden maine vaikuttaa niin hyvältä? Ovatko he puolue, johon ei paska tartu. Jari Tervon kirjassa "Koljatti" Väyrynen miettii miksi ulkoministeri Stubbiin ei tunnu paska tarttuvan. Pekkarinen toteaa lakonisesti: "Ei paska muoviin tartu". Taitaa sama päteä vihreisiin.

Espoossa vihreiden pitäisi löytää demarit ja puolustaa yhdessä peruspalveluita. Mutta kovin vähäistä yhteistyö tuntuu tovereiden ja viherihmisten välillä olevan. Vierastavatko vihreät demareita vai toisinpäin? Miksi yhteistyö on ollut niin niljakkaan vähäistä?

Uikkarit jalasta vai ei?

2009-10-27T05:32:00.000-07:00

Suomen muuttuessa vähä vähältä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi tapahtuu väistämättä törmäyksiä. Kenen ehdoilla asiat pitää tehdä? Noudatetaanko vanhaa ”hyvää” tapaa vai joustetaanko?

Esimerkki arjesta. Käyn säännöllisesti uimassa lasteni kanssa Keski-Espoon uimahallissa. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että osa maahanmuuttajataustaisista uimahallista kävijöistä ei sitten millään ole pesutiloissa tai saunassa ilman uimahousuja. Aasialaistaustaiset ovat kelteisillään siinä missä minäkin, osa islaminuskoisista (oletan heidän olevan islaminuskoisia) pitää simmarit jalassa niin saunassa kuin pesuhuoneessa. Vaikka ohjeet toteavat toisin.

Pikaisella nettisurffauksella huomasin, että alastomuus ei ole ihan helppoa osalle islaminuskoisista. Kysyin tästä yhdeltä Iranista muuttaneelta mieheltä. Hän totesi, että alastomuus on hankala asia joillekin islaminuskoisille. Hänelle itselleen se ei ole ongelma muuten kuin tiettyjen tuttujen kanssa uidessa. Tällöin he käyttävät kietaistavaa pyydettä peittämään strategiset paikat.

Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua? Uskon, että osaa uimahalleissa käyvistä poikkeava käyttäytyminen ärsyttää. Kaikkien pitäisi olla munasillaan, säännöt ovat sääntöjä. Osalle on varmaan ihan sama. Mutta eikö kaikilta pitäisi vaatia samanlaista käytöstä uskonnosta ja rodusta piittaamatta? Vai pitäisikö uimahousut kieltää, mutta sallia jonkinlaiset kietaisupyyhkeet.

Olen periaatteessa sitä mieltä, että maassa maan tavalla, mutta onko se kanta liian ehdoton? Mitenkähän Ruotsissa menetellään? Heillä kun on kokemusta tästä monikulttuurisuudesta vähän meitä pidempään.

Kauklahti ja terveyskeskus - ketä uskoa?

2009-10-20T22:53:00.000-07:00

Kauklahdessa kerätään nimi adressiin, jossa vaaditaan terveysaseman saneraamisesta ennalta suunnitellusti.

Viime sos. ja terv.lautakunnan kokouksessa tämä asia oli esillä. Teknisen toimen virkamiesten arvion mukaan nykyinen rakennus on niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata korjata. On taloudellisempaa rakentaa uusi.

Asukkaat näyttävät väittävän toisin. Ketä tässä uskoa?

Varo jäätä!

2009-10-18T10:09:00.000-07:00

Perjantaiaamulla Tuomarilan aseman alikulkukäytävä oli petollisen liukas. Pyöräilin normaalin tapaan, enkä huomannut liukkautta ennen käännöstä vasemmmalle. Pyörä lähti alta ja lensin katuun. Löin rytäkässä otsani ja poskeni katuun. Taisin olla kaatumiseni jälkeen vähän sekaisin, muistaakseni jokin mies tuli minua auttamaan, mutta pääsin kuitenkin itse ylös ja nousin vielä junaankin. Siellä totesin ikkunasta, että naamani on ihan veressä. Olo oli valmiiksi huono, joten hyppäsin parin pysäkin jälkeen pois ja suuntasin kodin kautta työterveysasemmalle paikattavaksi. Silmäkulmaan pistettiin kolme tikkiä, poski ja leuka ovat ruhjeille.Onneksi ei sattunut kuitenkaan pahemmin. Mahdoin olla näky junassa, puku päällä ja naama veressä.

Eli varovasti siellä syysliikenteessä ja pitäkää kypärät päässä. Nastarengas on syytä pistää pyörään jo nyt. Nolosti tunnustan, että minulla ei ollut kypärä päässä, vaikka sitä yleensä käytänkin.

Espoo-lisään tulorajat?

2009-10-12T03:41:00.000-07:00

Puoluetoverini Maria Guzenina-Rickharson aikoo jättää Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa tänään aloitteen, jossa hän ehdottaa, että Espoo-lisää maksettaisiin vanhempainrahakauden jälkeen puoleentoista ikävuoteen saakka ilman tulorajaa, mutta puolentoista ikävuoden jälkeen kolmeen vuoteen saakka kuntalisä olisi tulosidonnainen. Jos perheen tulot olisivat yli 5000 euroa, Espoo-lisää ei tippuisi.

Mitä mieltä minä olen?

Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan kotihoitoa päivähoidon sijasta. Jos vanhemmat jostain syystä haluavat hoitaa lastaan kotona kolmevuotiaaksi, kaupunki tukee perhettä maksamalla Espoo-lisää. Olen pitänyt tätä hyvänä mallina, jo siitä hyvästä, että oma perheeni on hyötynyt tästä ratkaisusta. Kaupungin tuki on tullut tarpeeseen ja olemme sitä arvostaneet.

En ole ajatuksen kannattaja ainakaan tällä hetkellä. Kela tukee lasten kotihoitoa hoitorahalla ja -lisällä, jonka saanti riippuu perheen tuloista. Keskituloinen perhe tippuu useimmiten hoitolisän ulkopuolelle, koska tulorajat tulevat vastaan. Jos Espoo-lisä muutetaan myös tulosidonnaiseksi, niin luomme myös kunnan oman avustukseen tuloista riippuvan portaan. Espoo-lisää on maksettu siksi, että se osaltaan motivoisi perheitä hoitamaan lapsia kotona, koska kodinhoidon tuki on kuitenkin pieni summa päivähoidosta aiheutuviin kustannuksiin verrattuna.

Marian esittämä ajatus on minusta iso muutos, jota tulisi pohtia tarkemmin. Onko linjamme yleisesti se, että kaupungin tuet muutetaan tulosidonnaiseksi? Tätä ehdotusta ei ole pohdittu Espoon demarien päättävissä elimissä, vaikka syytä olisi ollut.

Omaisten rooli vanhustenhoidossa

2009-10-06T00:16:00.000-07:00

Nyt vietetään vanhustenviikkoa. Uutiset vanhustenhoidosta ovat pääsääntöisesti huonoja. Muutama viikko sitten uutisoitiin lääninhallituksen tekemistä tarkastuksista vanhustenhuollon laitoksissa. Tarkastuksissa oli ilmennyt paljon epäkohtia ja julkisuudessa vanhustenhoidosta keskusteltiin kiivaasti. Vanhusten määrä Suomessa kasvaa niin paljon, että tämä keskustelu on vasta alkusoittoa siihen, millaista keskustelua käydään vaikkapa kymmenen vuoden kulututtua.

Turussa on kuulemma pohdittu sitä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajien haluun osallistua omaistensa hoitoon muita aktiivisemmin. He haluavat pestä ja syöttää omaisiaan käsittääkseni normisuomalaisia enemmän. Hoitohenkilökunta on pohtinut – suomalaiseen tapaan – miten vastuukysymysten kanssa on. Kenen vastuulla hoito on ja mitä jos virheitä sattuu? Toisarvoisia seikkoja, kommentoi vanhustenhuollon asiantuntija professori Sirkka-Liisa Kivelä.

Omaisten ja varsinkin lasten rooli vanhustenhoidossa on Suomessa tabu. Ketään ei saa syyllistää siitä, että omat omaiset unohdetaan, eikä heidän luonaan vierailla tai osallistuta heidän hoitoonsa. Samaan aikaan vaaditaan voimakkaasti, että vanhuksista on huolehdittava ja kunnan on huolehdittava vanhusten ihmisarvoisesta elämän toteuttamisesta. Vastuuta sysätään yhteiskunnalle.

Kriittinen lukijani ajattelee heti, että halajanko paluuta maatalousyhteiskuntaan, jossa vanhukset hoidettiin kotona kuolemaan saakka. Yhteiskunta on muuttunut ja lapset ja vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Kaikilla vanhuksilla ei ole myöskään omaisia Plääh, plääh. Tekosyitä aina keksitään.

Omaisten aktiivisempi rooli vanhustenhoidossa ei tarkoita sitä, että kaikista tulee omaistensa omaishoitajia. Mutta se tarkoittaisi sitä, että vanhusten luona vierailtaisiin, kotona ja hoitopaikoissa, nykyistä enemmän. Vanhusten yksinäisyys vähenisi ja sukupolvien välinen kuilu ei ainakaan kasvaisi nykyisestä.

Tosi Vihreä

2009-09-28T22:42:00.000-07:00

Innokkaat blogilukijani kommentoivat taannoin, että kirjoita välillä niistä remonttiprojekteista, kun polittisia juttuja ei jaksa lukea. Mitä? Eikö kaikkia ihmisiä kiinnosta mitä Espoon sos. ja terveyslautakunta päättää? Ymmärrän yskän ja pyrin parantamaan tapani. Olen päättänyt, että yritän jotenkin raportoida mitä lautakunnassa tapahtuu, että jokin innokas kuntalainen voisi halutessaan lukea lautakunnan asioista tai ottaa yhteyttä. En aio sitä lopettaa, vaan jatkan katkeraan (?) loppuun saakka. Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen, että politiikka olisi avointa.

Kaunopuheisuus sivuun ja asiaan. Remonttiasioista on tosiaan tullut kirjoitettua aiottua vähemmän. Se ei meinaa sitä, etten olisi mitään tehnyt, sillä pientä projektia on totta kai ollut meneillään. Toukokuussa kyllästyin pienen vajaan 20 neliön nurmikkoon takapihallamme. Olin sitä kolme vuotta yrittänyt kasvattaa, aika huonolla menestyksellä. Kärsimättömyyttäni en aikoinaan tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Kuulostanee tutulta. Päätin keväällä, että nyt riittää, tämä poika pistää pihalle siirtonurmikon.

Ratkaisuni oli täydellinen. Ensin käänsin lapiolla vanhan nurmikon retaleen, ja poistin isommat juuret ja tupsut. Sitten haimme naapurin Teemun kanssa Toyota-pickupillla kunnonkuorman hyvää multaa. Levitin sen pihalle, heitin sekaan vähän kanankakkaa ja sitten tasoitin sen. Seuraavaksi hain ennalta tilatut 19 neliötä siirtonurmea Siuntiosta. Uskomaton tilaihmeemme, Suzuki Baleno, osoitti jälleen kerran muuntautumiskykynsä, kun lastasin kaikki 19 rullaa auton sisälle. Kuin maajussi ikään, ajelin jouset pohjassa kotiin.

Multa oli kasteltu valmiiksi, joten nurmirullat vain leviteltiin pihalle. Jyrän virkaa toimittivat omat jalkani. Tämän jälkeen nurmea kasteltiin muutama päivä ja VOLAA: pihamme oli kuin elokuvista. Nurmi oli hieno.

Ratkaisu on osoittautunut hyväksi, nurmi vihertää hyvin ja on kiinnittynyt maahan oikein mainiosti. Ensi kevät tietenkin näyttää, onko meillä ensi kesänä myös vihreä nurmi, mutta olen todella tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun.

Hintaa nurmikolle tuli muistaakseni noin 90 €. Halpaa kuin sipuli.

ps. Meillä oli tänä kesänä ensi kertaa pieni viljelyspalsta. Se jäi aivan liian vähälle hoidolle. Sadonkorjuun saalis oli noin 20 sipulia ja 20 perunaa. Porkkanat eivät kasvaneet mihinkään, valkosipulit katosivat maan uumeniin ja palstan edellisen omistajan maa-artisokat valloittivat kaikki paikat. Ensi kesänä uudelleen?

Taas säästettiin

2009-09-23T01:15:00.000-07:00

Eilinen sos. ja terveyslautakunnan kokous sujui odotetusti. Lautakunta hyväksyi kaikki esitykset äänestyksittä. Teknisiä muutoksia tehtiin talousarvioehdotukseen, mutta sisältö jäi ennalleen. Ensi vuonna Espoon sosiaali- ja terveystoimen toimintamenot ovat hieman yli puoli miljardia euroa ja vähenevät vajaat kolme miljoonaa vuoden 2009 tasosta. Tosin Espoossa toteutettavan väliaikaisen (sic!) veronkorotuksen tuotot, vajaat 13 milj. euroa, on tarkoitus suunnata osin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialueelle, joten ensi vuoden toimintamenot ylittänevät hieman tämän vuoden tason. Tiukilla ollaan silti.

Minua jäi kokouksen jälkeen askarruttamaan erityisesti se, miten vanhusten kotihoito tulee pärjäämään ensi vuonna, kun tuottavuutta pyritään nostamaan. Kotihoitoa suunnataan eniten apua tarvitseville, mutta palvelutalojen käyntejä pyritään lisäämään aika runsaasti samaan aikaan. Saas nähdä miten siinä onnistutaan.

Vuoden 2010 talousarvion päätöksen yhteyteen lautakunta päätti yksimielisesti lisätä lausekkeen, jossa viitattiin Haukikotiin ja Ruusukotiin. Minulle ei ole lopullista sanamuotoa lausekkeesta – sitä muuten hinkattiin aika lailla – mutta idea siinä oli todeta, että Ruusukodin ja Haukikodin toiminnan jatkamisesta tai lopettamisesta ei päätetty tässä yhteydessä, vaan päätös tehdään myöhemmin. Lautakunta katsoi, että tässä tilanteessa ei voida ajatella näiden hoitopaikkojen lopettamista, kun paikoista on kova pula.

Sinällään tämän meidän päättämämme lauseke on ehkä turha ja saattaa taas aiheuttaa keskustelua siitä, mitä on päätetty ja mitä ei. Kun talousarviossa ei suoraa viitattu näihin yksittäisiin hoitokoteihin, niin lautakunta olisi voinut olla lisäämättä tämänkin lausekkeen. Asioista pitäisi päättää, silloin kun päätöksenteon aika on, eikä pyrkiä tekemään varmistelevia lausekkeita etukäteen. Tästä voi joku toinen lautakuntalainen olla eri mieltäkin, mutta näin minä sen koin. Yritin kertoa tämän myös lautakunnan kokouksessa, mutta olin toki hyväksymässä yksimielisesti lautakunnan päättämän lausekkeen.

Lautakunta päätti, että ensi vuoden alusta kotihoidontuen Espoo-lisää saa vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Lisäksi tätä tavoitetta tukemaan valmistellaan vielä tänä vuonna lautakunnan päätettäväksi hoitopaikkatakuun käyttöönotto. Ei tietenkään ole kivaa tehdä tällaisia päätöksiä, mutta se on minusta oikeansuuntainen päätös. Espoo-lisä on tarkoitettu tukemaan lasten hoitamista kotona. Mielestäni pääsääntö tulisi olla, että jos vanhempi hoitaa yhtä lasta kotona, niin myös sisarusten tulisi olla kotihoidossa, eikä päivähoidossa. Espoo-lisän rajoittaminen tukee tätä ajattelua ja tässä taloudellisessa tilanteessa se on oikea – muttei mukava – päätös.

Sos- ja terv.lautakunnan lista tiistaina 22.9

2009-09-21T02:48:00.000-07:00

Ohessa huomisen kokouksen lista. Ennakkon keskustelua aiheuttanee eniten kohta kolme.

3. Vuoden 2010 talousarvio ja taloussuunnitelma vuosille 2010-2012 (KH/KV)
Lautakunnan päätettäväksi tuodaan esitys talousarvioksi ja taloussuunnitelmaksi, vastaukset raha-asia-aloitteisiin, vammais- ja vanhusneuvoston esityksiin sekä toimialan tavoitteet.

Sosiaali- ja terveystoimen toimintamenot vähenevät 2,6 milj. eurolla vuoden 2009 tasosta ja ne ovat noin 558 milj. euroa vuonna 2010. Vuonna 2011 menoja vähennetään 5,6 milj. euroa ja vuonna 2012 vastaavasti edellisestä vuodesta 2,8 milj. euroa. Strategiakauden keskeisin tavoite on parantaa kaupungin rahoitustasapainoa ja toteuttaa tuottavuusohjelma.

• Palvelut kohdistetaan niitä eniten tarvitseville, palvelutarve arvioidaan
• Palvelurakennetta uudistetaan: sähköistä asiointia lisätään, painopiste laitoshoidosta avohoitoon
• Palveluja keskitetään isompiin yksiköihin
• Puhelintavoitettavuus paranee
• Välittömän asiakastyön osuus työajasta kasvaa
• Henkilökunnan määrän pitää vähentyä 2 % vuonna 2010, jotta talouden tasapainotustavoite saavutetaan.
• Sosiaali- ja terveystoimesta siirtyy suomenkielinen päivähoito vuoden 2010 alussa sivistystoimeen.

4. Vuosien 2010 - 2014 investointiosan koneiden ja kaluston sekä aineettomien
hyödykkeiden esitykset (KH)
Lautakunta esittää kaupunginhallitukselle varattavaksi vuoden 2010 talousarvioon koneita ja kulustoa varten 1 476 000 € ja aineettomia hyödykkeitä varten 467 000 € määrärahaa.

5. Lausunto sosiaali- ja terveystoimen vuosien 2010 - 2014 investointiohjelmasta
Esitetään, että lautakunta antaa lausuntonsa kaupunginhallitukselle. Tilakeskuksen johtokunnan esittämä investointisuunnitelma sisältää kaikki sosiaali- ja terveyslautakunnan esittämät hankkeet. Muutokset koskevat lähinnä hankkeiden ajoitusta.

Lausunnossa esitetään eräiden hankkeen ajoituksen muuttamista sosiaali- ja
terveyslautakunnan aiemman esityksen mukaiseksi (Riilahden toimintakeskus, Auroran vastaanottokoti, Suviniityn ja Nepperinportin päiväkodit, Nuumäen hammashoitola ja päiväkoti). Käyttömenojen hillitsemiseksi esitetään Viherkodin laajennuksen siirtämistä vuoden 2014 jälkeen toteutettavaksi. Viherkodin peruskorjaus tulee toteuttaa vuosina 2011-2012.

Vuosina 2010 - 2014 esitetään toteutettavaksi Kauklahden, Soukan ja Tapiolan sekä
Leppävaaran alueille elä ja asu seniorikeskukset (vuokratilat). Espoon sairaala -hankkeen valmistelua varten on esitetty vuosille 2010 -2012 yhteensä 10,5 milj €. Hankkeen rahoituksesta päätetään tämän vuoden aikana.

Keväällä tilakeskuksesta saadun tiedon mukaan Kauklahden lähipalvelukeskuksen kunto on siinä määrin huono, ettei kiinteistö ole peruskorjattavissa. Lähipalvelukeskuksen terveyspalvelut annetaan nyt Samarian terveysasemalta. Palvelujen järjestäminen jatkossa sisältyy joulukuussa lautakuntaan tuotavaan palveluverkkosuunnitelmaan. Samoin Nuumäen päiväkodin ja hammashoitolan sijoittuminen arvioidaan osana palveluverkkosuunnitelmaa, päivähoidolle saattaa vapautua muita tiloja, jolloin ei tarvittaisi uudisrakentamista.

Nyt esitettävistä hankkeista Matinkylän terveysaseman laajennus ja Samarian laajennus perheiden taloksi tukevat merkittävästi palvelujen keskittämistä koskevia tavoitteita, samoin kuin vanhusten palvelujen Elä ja asu -seniorikeskusten toteuttaminen.

6. Lasten kotihoidon tuen harkinnanvaraisen Espoo-lisän maksuperusteiden
muuttaminen
Lautakunnalle esitetään kotihoidontuen Espoo-lisän ehtojen tiukentamista niin, että 1.1.2010 alkaen Espoo-lisää voi saada vain jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Esiopetusikäinen lapsi voi osallistua samaan aikaan esiopetukseen. Jos kotihoidon tuella olevan lapsen sisaruksella on erityisen tuen tarve ja hänelle suositellaan päivähoitoa, voidaan perheelle maksaa Espoo-lisää, vaikka erityistä tukea tarvitseva sisarus olisi päivähoidossa.

Espoossa on lakisääteiseen kotihoidontukeen oikeutettuja lapsia vuosittain keskimäärin noin 5 300, joista perheen nuorimpia alle 3-vuotiaita lapsia noin 3 700 ja sisaruksia yhteensä 1 600. Helmikuussa 2009 kunnallisessa päivähoidossa oli noin 720 lasta, joiden toinen vanhempi oli kotona. Jos nämä lapset jäisivät kotihoitoon, Espoon päivähoitokustannukset alenisivat
vuodessa lähes 7,5 milj. euroa.

Esityksen mukaan Espoo-lisän suuruus ei muutu, kuntalisää maksettaisiin ensi vuonnakin 218,64 euroa kuukaudessa. Tällä hetkellä kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan noin 20 prosentissa Suomen kunnista.

7. Lastensuojelun palvelurakenteiden kehittäminen 2009-2011
Lautakunnalle esitetään palvelurakenneuudistuksen hyväksymistä. Lisäksi esitetään, että Espoonlahden ja Honkamäen kiinteistöissä suunniteltuja lasten-/nuorisokotipalveluja toteutetaan ns. julkisena palveluvelvoitteena eli ilman kilpailutusta.

Espoon lastensuojelun palvelurakennetta halutaan uudistaa siten, että vähennetään huostaanottoja ja sijoituksia laitokseen. Sen sijaan lisätään tukea nuorille ja perheille heidän omassa ympäristössään. Avohuollon palveluja monipuolistetaan ja erityisesti nuorille kehitetään nykyistä intensiivisempiä ns. välimaaston palveluja. Pienet huostaan otetut lapset sijoitetaan ensisijaisesti perhehoitoon.

Espoossa noin puolet kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista on 13-15-vuotiaita. Tämänikäisten nuorten huostaanotto on todettu melko tehottomaksi keinoksi parantaa perheiden ja nuorten elämäntilannetta. Uutena ns. välimaaston palveluna aloitettiin viime keväänä 12-17-vuotiaille nuorille suunnattu päiväosasto, jota ylläpitää Kalliolan vastaanottokoti.

Esitetään, että vuonna 2010 Espoonlahden lastenkoti ja Honkamäen vastaanottokoti yhdistetään samoihin tiloihin Kivenlahteen palvelukeskukseksi, jossa tarjotaan vastaanottotoimintaa ja välimaaston palveluja. Tähän uuteen yksikköön tulee vastaanottokodin lisäksi päiväosasto ja tehostetun perhetyön ryhmä. Lisäksi keskus tarjoaa kriisi- ja kotiuttamispalveluja sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten psykiatrista konsultaatiota. Ensi vuonna perustetaan myös 4 työntekijän muodostama intensiivistä kuntouttavaa työtä tekevä työryhmä, joka tarjoaa nuorille ja heidän perheilleen tiivistä tukea huostaanoton ehkäisemikseksi.

Pienille lapsille kehitetään vastaanottoperhe-toimintamallia, jotta vauvat ja pienet lapset voidaan sijoittaa pääsääntöisesti perheisiin.

Espoonlahden lastenkodilta vapautuviin tiloihin perustetaan 12-paikkainen lasten- ja nuorisokoti ja Honkamäen vastaanottokodin tiloihin seitsemänpaikkainen nuorisokoti yksityisen palveluntuottajan kanssa. Hankinta toteutetaan ensimmäistä kertaa julkisena palveluvelvoitteena. Tämä tarkoittaa, että hankintaa ei ole välttämätöntä kilpailuttaa tilanteissa, joissa tosiasiallisia palveluntarjoajia on rajoitettu määrä tai vain yksi.

8. Viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevan säännön muuttaminen
Sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijoiden päätösvallan käyttämistä yksilöasioissa koskevaa sääntöä (delegointisääntö) esitetään muutettavaksi lapsiperheiden kotipalvelun ja tukipalvelun asiakasmaksupäätösten osalta 1.9.2009 lukien siten, että asiakasmaksujen päätöksenteko tapahtuu taloushallinnossa.
Valmistelijat/lisätietoja: lakimies Eila Mustonen, puh. (09) 816 23006

9. Etelä-Suomen lääninhallituksen auditointiraportti Espoon seudun elintarvikevalvonnasta
Esitetään, että lautakunta merkitsee tiedoksi. Lääninhallituksen mukaan auditoinnin perusteella henkilöstövoimavarat eivät riitä Espoon seudun elintarvikevalvonnan hoitamiseksi. Tarkastustavoitteista toteutui viime vuonna puolet. Lääninhallituksen mukaan Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan on tarpeen päättää, miten velvoitteet aiotaan hoitaa ja esittää tarvittaessa toimenpiteet lisähenkilöstön saamiseksi.

10. Sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisten jaostojen sekä sosiaali- ja terveystoimen
toimialaan kuuluvien päätösten laillisuus
Lautakunta valvoo päätösten laillisuuden.

11. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle tiedoksi saapuneet asiat, päätökset ja kirjelmät
Lautakunta merkinnee tiedoksi.

12. Valtuustoaloite Kaski ryhmä ry:n toiminnan jatkamisesta (KH/KV)
17 valtuutettua esittää että Espoon kaupunki selvittää kiireellisesti, miten se voisi turvata Kaski- ryhmä ry:n toiminnan jatkumisen. Kaski-ryhmä on espoolainen yhdistys jonka tavoitteena on toimintakyvyn palautuminen talousongelmaisille järjestämällä tukea ja vertaisryhmätoimintaa. Vastauksen mukaan kaupunki pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edistämään, että yhdistys saisi rahoitusta RAY:lta ja TE-keskukselta. Lautakunta päättää vuosittain avustusmäärärahojen jaosta.

Esityslista ja päätökset:
http://www.espoo.fi/asianhallinta.asp?path=1;28;11866;11869;549;689;787;892

Hieno reissu

2009-09-18T04:50:00.000-07:00

Vaellusreissumme Utsjoelle, Paistuntureille ja Kevon kanjoniin oli hieno. Säät suosivat, maisemat olivat kauniita ja vaihtelevia ja vaelluskaverikin oli ok. Tässä yksi kuva, yritän kirjoittaa pienen matkakertomuksen hieman myöhemmin.

Kyllä Lapissa on mukavaa...

Kohti Lappia

2009-09-11T02:39:00.000-07:00

Lähden tänään pitkästä aikaa vaellusreissulle. Ennen lasten syntymää kävin säännöllisesti 1-2 vuodessa vaeltamassa Lapissa ja vähän myös Norjassa sekä Ruotsissa, mutta nyt aikaa pidemmille reissuille ei enää tahdo löytyä.

Mutta nyt löytyi. Täältä tullaan Utsjoki ja Paistuntureiden erämaa. Ihan sama vaikka sataisi vettä, kyllä muutama päivä kestetään. Pois työhuolet ja politiikka, nyt nautitaan luonnosta.

Katsotaan, jospa saisin jonkinlaisen vaelluskertomuksen tehtyä.

Juttua piisaa

2009-09-01T04:14:00.000-07:00

Maanantai-iltana kokoontui demareiden valtuustoryhmä käsittelemään seuraavan viikon kokouksen esityslistaa. Olen siis valtuustoryhmän jäsen varavaltuutettuna, minulla on puheoikeus kokouksissa. Keskustelua piisasi, minusta ihan liikaa. Myönnän, olen vähän kärsimätön ihminen ja pidän tehokkaista kokouksista, joissa ei turhia löpistä. Kun lisäksi lähtee aamulla puoli kahdeksalta liikkeelle, on työssä vähän pidempään ja siirtyy sitten suoraan töistä istumaan illaksi valtuustoryhmän kokoukseen, kokoustaminen ei nappaa enää yhdeksän jälkeen. Fyysiset rajoitteet alkavat tulla vastaan.

Eilen meidän piti käsitellä kahta isoa asiaa: Histan rakentamista ja jäteavedenpuhdistamoa. Aikaa en vain oikein jäänyt tähän keskusteluun, koska valtuustosopimus-luonnoksen perinpohjainen penkominen vei aivan liikaa aikaa. Olen ylipäätään sitä mieltä, että jos ryhmän neuvottelijoiksi on valittu tietyt henkilöt, heille on silloin annettu myös vastuuta ja valtaa ja sitä pitäisi myös kunnioittaa.

Näytti siltä, että valtuustoryhmän enemmistö on valmis viemään Histan osayleiskaavaa eteenpäin. Kukaan demareista ei varmasti halua rakentaa Histan aluetta ilman raideliikenneyhteyttä, mutta osayleiskaavan eteenpäinviemisellä on luultavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että Espoo-Lohja-raideyhteys saataisiin Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan. Tämän suunnitelman pitäisi valmistua ensi vuonna. Jos ratayhteyttä ei tule Histaan, demarit eivät ole valmiita rakentamaan Histan alluetta. Piste.

Minulle niin rakkaan jätevedenpuhdistamo-asian kimppuun ei siis ehditty käydä. Oma kantani on ollut jo kauan aikaa selvä, jätevedenpuhdistamo pitää saada pois Suomenojalta kallion sisään. Olin alun perin Sammalvuoren kannalla, mutta sinne puhdistamoa ei taideta saada sinne, koska vastustajia on liikaa. Blominmäki ei ole ideaali ratkaisu, mutta vaikuttaa toiseksi parhaalta vaihtoehdolta, joten kannatan puhdistamon siirtoa Blominmäkeen.

Kaikki pelissä

2009-08-21T04:32:00.000-07:00

Eilisessä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa heikensimme taas espoolaisten etuja. Olin kahdessa asiassa kohtuu paljon äänessä, nimittäin omaishoidontuen toimintaohjeen tarkistamisessa ja sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun toimintaohjeen muuttamisessa.

Pyrin yhdessä Jukka Karhulan (vas) ja Arja Juvosen (ps) palauttamaan omaishoidontuen toimintaohjeen takaisin valmisteluun, mutta hävisimme äänestyksen.

Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunta päättää siitä määrärahojen puitteissa. Minua risoi se, että toimintaohjeen muutos tuotin kokoukseen ilman mitään arvioita siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Kuinka monta ihmistä muutos koskee? Kuinka moni tippuu ohjeiden mukaan omaishoidontuen ulkopuolelle? Kokouksessa näitä käytiin jotenkin läpi, mutta minun mielestäni sitä ei oltu mietitty tarpeeksi. Nyt uusien toimintaohjeiden mukaisesti maksuluokkia on entisen neljän sijasta kolme. Palkkioita eri luokissa pienennettiin kautta linjan. Samalla heikensimme palvelusetelin arvoja, jotka on mahdollista saada lakisääteisten vapaiden sijasta.

Säästöpäätöksiä perustellaan sillä, että nyt mennään lain tasolla tai "että menemme Vantaan tasolle". Jokainen joka vähän taloudesta jotain ymmärtää, tajuaa, että Espoo ja Vantaa painivat ihan eri sarjassa taloustilanteen johdosta. Espoolla on yhä varaa Vantaata parempaan palvelutasoon tai omaishoidontuen tasoon.

Toinen asia mikä minua kokouksessa risoi, oli sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun toimintaohjeen muuttaminen. Kuljetuspalvelu on kotona selviytymistä tukeva palvelumuoto, jonka tavoitteena on edistää ja ylläpitää tukea hakevan henkilön toimintamahdollisuuksia. Palveluun liittyy tulorajat, joten palvelua käyttävät erityisesti matalatuloiset vanhukset.

Nyt kuljetuspalvelun toimintaohjeita kiristettiin ja saatavien matkojen määriä vähennettiin. Olisi tietenkin pitänyt ehdottaa kokouksessa asian hylkäämistä, mutta se ei olisi muuttanut päätöstä.

Kumpikaan näistä asioista ei ole suuri asia: ne eivät kosketa kovin suurta osaa espoolaisista. Se ei maailmaa kaada, vaikka noita etuuksia heikensimme. Mutta periaattena se on iso asia, nyt leikkasimme etuuksia juuri niiltä heikommilta, mistä pyrimme juhlapuheissa pitämään huolta.

Vähempikin riittäisi

2009-08-16T22:27:00.000-07:00

Oheisessa kuvassa on paperinippu, joka tuli minulle perjantaina kahta tämän viikon kokousta varten. Saa olla melkoinen ihmemies, jos joka sivun ehtii lukea. Välillä tuntuu, että kunnalliset luottamustoimet ovat eläkeläisiä varten, heillä kun tuntuu olevan aikaa istua kokouksissa.

Jos joku miettii, että eihän tuo ole mitään, tai että tuostahan syystä niitä kokouspalkkioita maksetaan, niin näin on. Mutta kyllä se silti kurmaisee, varsinkin kun yrittää oikeasti perehtyä esiteltäviin asioihin.

Näin suuren paperipinon saaminen yksilöasiainjaoston ja lautakunnan kokouksia varten on poikkeuksellista. Onneksi.

Ostin uuden pyörän . Törkeen kallis, mutta kyllä kulkee. Ajoin työmatkani 10 min nopeammin. Ei kaduttanut ostos. Vähän nitisee ja natisee, mutta huolto kiristää nippelit ja nappelit viikon lopulla.

Vastuullisen politiikan vaikeus

2009-08-11T22:52:00.000-07:00

Tiistai-iltana sosiaali- ja terveyslautakunta piti iltakoulua terveyspalveluista ja vanhustenhuollosta. Ilta oi hyvin kaksijakoinen: terveyspalveluiden suunnitelmat vaikuttavat hyviltä, mutta vanhustenhuollon esittelyn jälkeen koko paikalla ollut yleisö oli kyllä lievästi sanottuna hämmentynyt ja järkyttynytkin.

Vanhusten palvelujen tulosyksiköllä on todella vaikeuksia pysyä budjetissaan tänä vuonna. Kun samaan aikaan joudutaan toteuttamaan säästöjä, vanhustenpalvelut ovat todella lirissä. Ylitysennuste on 7,9 milj. €. Virkamiehiä tästä on turha syyttää, arvostan espoolaisten virkamiesten osaamista.

Koska ylitysennusteet ovat niin korkeat, virkamiehet ovat alkaneet etsiä talouden lisätasapainotustoimenpiteitä vanhusten palveluissa. Minusta, ja arvioni mukaan valtaosasta lautakunnan jäsenistä, ne tuntuvat liian kovilta.

Kotihoidon osalta suunnitellaan kotihoidon asiakkaiden määrän vähentämistä, omaishoidon tuen ja kuljetuspalveluiden toimintaohjeiden kiristämistä eli suomeksi sanottuna sitä, että avustuksia jaetaan vähemmän. Lisäksi asiakasmaksuja tarkistetaan.

Ei käy! Menkööt vanhustenhuollon budjetti ylitse, mutta en suostu leikkaamaan näitä avustuksia.

Espoo maksaa tällä hetkellä HUS:lle suuria ylikäyttömaksuja, sen takia, että erikoissairaanhoidosta kotiutuvia potilaita ei pystytä siirtämään tarpeeksi nopeasti Espoon kaupungin perusterveydenhuollon pitkäaikaishoidon yksikköihin. Meillä ei ole tarpeeksi laitospaikkoja pitkäaikaishoidoissa. HUS:lle maksettavat ylikäyttömaksut ovat tällä hetkellä 3,3 milj.€! Järkyttävän iso summa! Jo tämän takia ei ole mitään järkeä siinä, että Haukikoti tai Ruusukoti lopetetaan. Ymmärrän sen, että pyritään toimimaan isommissa yksiköissä, jotta palveluita voidaan paremmin keskittää ja ne pystytään tuottamaan halvemmalla. Mutta tässä tilanteessa, jossa meidän hoitoketju ei toimi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välissä, koska pitkäaikaishoidon paikkoja ei ole tarpeeksi, yhdenkin paikan lopettaminen ei ole järkevää.

Nyt pitäisi Espoon poliittisten puolueiden neuvotella ja sopia siitä miten vanhustenhuollon palveluiden kanssa menetellään. On ihan turha mennä virkamiesten selän taakse, sillä rahojen määrästä päättävän politiikot. Kokoomuslaiset, ottakaapa isoimpana puolueena aloite!

Otsikkoni viittaa Karakallion eskaripäätökseen,. Karakalliossa ei ollut tarpeeksi tilaa kaikille eskarilaisille, joten hieman yli kymmenelle eskarilaiselle aiottiin järjestää kuljetus Leppävaaraan, muutaman kilometrin päähän. Osa vanhemmista halusi tilat lähempää ja etsi itse aktiivisesti tiloja lähialueelta. Tämä ratkaisu oli kuitenkin kalliimpi kuin virkamiesten esittämä kuljetusratkaisu. Kun lautakunnassa äänestimme asiasta, äänestin virkamiesten esityksen mukaisesti. Ihan sen takia, että ajattelin, että ratkaisu ei vaikuta kohtuuttomalta lasten ja vanhempien kannalta. Lisäksi ajattelin, että ei voi olla oikein, jos leikkaamme vanhustenpalveluista, mutta samalla lisäämme kustannuksia toisaalla erityisratkaisuilla.

Eilisen illan jälkeen tiedän äänestäneeni oikein ja vastuullisesti.

Eikö työ kelpaa?

2009-08-05T00:37:00.000-07:00

Katsoin eilen ajankohtaisen kakkosen telkkarista. Siellä keskusteltiin keskusteltiin nuorten kesätöistä. Ohjelmassa esiteltiin muutamia nuoria, joista muutama oli kesätöissä Punkalaitumen kunnalla vanhustenhuollon apuna. Eräs toinen 17-nuori ei ollut kesätöissä missään ja ilmoitti suorasukaisesti, että tähtää hammaslääkäriksi, eikä koe että kesätyön tapaisista hanttihommista olisi hyötyä hammaslääkärin hommissa. En ole varmasti ainoa, joka ajatteli, että etpä poika voi olla enemmän väärässä. Typerä asenne.

Kaiken kukkuraksi ministeri Sinnemäki ja vas. pj. Arhinmäki eivät edes kommentoineet tätä ilmiötä, että työ ei kelpaa.

Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt rajusti kuluvan vuoden aikana. Vaikea taloustilanne on hankaloittanut nuorten kesätyön saamista. Mieleen nousevat omat kokemukset viime laman ajalta, kun etsin itse tiiviisti kesätöitä kesää 1993 varten. Enpä löytänyt, vaikka soittelin Oulun seudun yrityspuhelinluettelon läpi. Muistan kuinka se turhautti. Omaa rahaa ei liiemmin ollut ja töitä olisi mukava ollut saada. Muistaakseni vietin kesäni kesäyliopistossa ruotsia lukien ja vanhempieni taloa maalaten. Hyödyllistä hommaa oli sekin.

Valtaosa nuorista haluaa tehdä kesätöitä, kuten nuoret ennenkin. Oma raha houkuttelee. Mutta on huolestuttavaa, jos nuoret kokevat, että kesätöistä ei ole hyötyä, vaikka työ ei aina ole niin vaativaa. Itseolen kokenut, että jokaisesta tekemästäni työstä olen oppinut jotain pientä: vaikkapa kalan perkaamista tai siivousta. Enkä minä koeta esiintyä minään työn sankarina.

Mutta nuorten vanhemmilla on oma vastuunsa. Vaikka oma taloudellinen tilanne mahdollistaisi nuorten tukemisen, vanhempien olisi syytä opettaa työn arvostusta omille lapsilleen. On se nyt kumma, jos kotoa saa sen opetuksen, että paskaduunia ei kannata tehdä, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

Kevään tilinpäätös

2009-06-26T05:02:00.000-07:00

Keskiviikkona minulla oli viimeinen luottamustehtäviin liittynyt kokous, sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen yksilöasiainjaoston kokous. Siellä käsitellään valituksia, joita kuntalaiset ovat tehneet saamistaan päätöksistään. Jaoston asiat eivät aina ole helppoja tai mukavia, ja pääsääntöisesti jaosto jakaa vain kurjuutta.

Kokouksen jälkeen pohdimme, että syksystä on tulossa todella hankala. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on syksyllä esillä vaikeita asioita. Lautakunnalle tuodaan päätettäväksi esimerkiksi jo nyt paljon huomiota herättäneet vanhustenhuollon yksiköiden tulevaisuus. Ja muutenkin ensi vuoden talousarvion tekeminen tulee olemaan vaikeaa.

Kuntapolitiikassa toimiminen on kyllä aikaa vievää, joten kesätauko tulee tarpeeseen. Olen osallistunut kevään aikana neljään valtuuston kokokseen, kahdeksaan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen tai seminaariin sekä kymmeneen yksilöasiainjaoston kokoukseen. Se on vähän enemmän kuin syksyllä kuvittelin.

Mutta asiat ovat olleet mielenkiintoisia. Ei siis kaduta.

Hyvää kesää! Blogi jää kesätauolle. Elokuulle...

Vielä jaksaa

2009-06-16T00:58:00.000-07:00

En ole vielä lomafiiliksissä, joten painetaan vielä. Lauantain Hesarissa (13.6)
kaksi Espoon kaupunginhallituksen kokoomuslaista jäsentä, Ari Konttas ja Jarmo Jääskeläinen, totesivat kirjoituksensa otsikossa, että Espoon menoja on sopeutettava hallitusti eli on säästettävä. Valitettavasti heidän kirjoituksessaan ei otettu mitään kantaa siihen, mitä käytännössä tarkoittaa hallittu sopeuttaminen tai mitä se tarkoittaa kuntalaisten kannalta.
Onko se sitä, että kaupungin kuluvan vuoden budjetti avataan mahdollisesti jo toisen kerran tänä vuonna, ja että lautakunnat pistetään leikkaamaan kustannuksia hirveällä kiireellä kesken vuoden? Lautakunnille ei tällöin jää mahdollisuutta heidän kaipaamaan ennakkoluulottomaan ja uuteen ajatteluun, vaan kiireessä leikataan juuri sieltä, mistä säästöt on helpoimmin nyhtäistävissä. Seurauksena on kuntalaisten kärsimys ja valitus.
Nyt pitäisi sen sijaan rakentaa monivuotinen talousohjelma Espoolle, jossa tarkastellaan menojen lisäksi tulopuolta, myös kokoomukselle perinteisesti pyhää Espoon veroäyrin tasoa. Talouslukujen lisäksi ohjelmassa pitäisi arvioida sen vaikutuksia kuntalaisten arkeen. Miten palvelutaso muuttuu ohjelman myötä? Millaiset hyvinvointivaikutukset ohjelmalla on?

Näiltä pohjilta eteenpäin

Vasemmiston alamäki jatkuu

2009-06-08T05:05:00.000-07:00

EU-vaaleissa vasemmiston alamäki jatkui synkkänä. Demareiden vaalitulos oli kehno, eikä vasemmistoliitolla ole yhtään enempää aihetta hurrata. Periaatteessa nyt pitäisi olla vasemmiston elämänsä tilaisuus nostaa kannatusta, kun ollaan lamassa ja oppositiossa. Näinhän politiikkagurut aina opettavat. Eipä näyttänyt vain toteutuvan.

En osaa sanoa, mikä meni pieleen. Kampanja oli minusta ihan freesi ja teemat tulivat hyvin esille. Perussuomalaiset vain tuntuvat porskuttavan Soinin johdolla, vaikka tekoja ei näykään. Mutta nyt on Soinillakin kova paikka näyttää, että hän saa jotain EU-parlamentissa aikaan, sillä media seuraa varmasti entistä tarkemmin meppien tekemistä – kiitos Soinin.

Demareiden pitää miettiä linjojansa tarkasti, jotta kannatus saadaan nousuun. Jotain uutta pitäisi keksiä.

Ihmettelen, miksi demareiden nuoret ehdokkaat pärjäsivät noinkin huonosti? Varsinkin nuorehkot naiset, Paasilinnaa lukuun ottamatta, jäivät alle 10 000 äänen, vaikka osa käytti pätäkkää yhtä paljon kuin Keskustan läpi mennyt Manner.

Toiset sanovat että vaaleja tulee ja menee, mutta välillä olisi mukava olla voittajan joukoissa.

Päätöksenteon erilaisuus Helsingissä ja Espoossa

2009-05-18T04:45:00.000-07:00

Helsingissä poliittiset ryhmittymät päättävät suurista linjoista keskenään, Espoossa virkamiehet vaikuttavat käyttävän suurempaa valtaa kuin Helsingissä. Onko näin?
Havahduin pohtimaan tätä, kun luin Osmo Soininvaaran blogia, jossa hän otti kantaa Espoon jätevesipuhdistamoon

Soininvaara totesi, että kun Helsingissä päätettiin Viikinmäen puhdistamosta, puolueet päättivät
paikasta (vaihtoehtoja oli monia) ja sopivat samalla maankäyttöoikeudesta. Soininvaaran sanoin:” Aikanaan olin tekemässä Helsingissä ryhmien välistä sopimusta Viikin puhdistamosta. Sitouduimme siihen, että avopuhdistamoilta vapautuvat maat osoitetaan asuntotuotantoon ja koko hanke rahoitetaan sillä, kuten myös tapahtui.”

Espoossa sen sijaan virkamiehet vetävät prosessia. Vaihtoehtoja on kartoitettu ja niiden pohjalta teknisen toimen johtaja Louko esittelee viikoittain eri vaihtoehtoja päättäjille. Puolueet eivät näytä pystyvän sopimaan paikasta ja ilmoittamaan sitten virkamiehille, että puhdistamo tulee muuten paikkaan x ja tilalle rakennetaan sellaisia asuntoja, ja maat myydään ja rahat käytetään tarkoituksiin x +y.

Miksi Espoossa puolueet eivät sovi asioista Helsingin malliin? Päätös jätevedenpuhdistamosta on varmasti vaikea puolueille tehtäväksi, mutta ei se nyt niin vaikean luulisi olevan.

En nyt väitä, että Helsingin päätöksenteon malli olisi parempi kuin Espoon, mutta erilaiselta se ainakin vaikuttaa.

Kävin sunnuntaina pyörimässä Suomenojalla ja päädyin jätskille Suomenojan venesatamaan. Veden äärellä mietin, että Espoossa tehdään kyllä uskomattoman typerä päätös, jos vedenpuhdistamo jää Suomenojalle. Siitä alueesta voisi saada todellisen helmi-alueen, jos puhdistamo poistuisi. Nyt alue on ryteikköä, jossa kaiken lisäksi haisee paska.

Aina ei mene niin kuin on suunnitellut

2009-05-12T22:16:00.000-07:00

Äitienpäiväviikonloppumme oli jossain määrin dramaattinen ja surullinen. Voi vain lakonisesti ajatella, että aina elämä ei mene niin kuin on suunnitellut. Valitettavasti.

Jos ikävästä tilanteesta haluaa etsiä jotain huumoria, niin enpä olisi uskonut vuosia sitten kuinka rutiinilla sitä jo suhtautuu sairaalaympäristöön.

Miljoonia lukijoitani rauhoittaakseni, fyysiset vammat ovat jo kunnossa, henkisten vammojen korjaamiseen mennee hetkinen.

Positiivista on se, että kesä tulee ja pääsen ahertamaan pienen pihamme parissa. Mottoni tee ensin – suunnittele sitten, pätee yhä. Aloin myllertämään pienen pihamme nurmikkoa eilen illalla. Tämä poika vetää siihen siirtonurmikon. Sitten nurmi on kuin stadionin nurmi. Toivottavasti.

Romahtavatko Espoon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut säästöjen seurauksena?

2009-05-07T00:15:00.000-07:00

Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi huhtikuun lopulla monenkirjavien vaiheiden jälkeen 13,6 milj.€ säästöt oman toimialansa vuoden 2009 budjettiin. Espoon kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt huhtikuun alussa sitovat säästötavoitteet eri hallintokunnille, ja lautakunta joutui tekemään päätökset valtuuston asettamien rajojen mukaisesti. Romahtavatko kuntalaisten palvelut säästöjen myötä?

Eivät romahda. Toimintamenoja vähennettiin 1,8 %:a kaikista kokonaismenoista. Se ei romuta meidän sosiaali- ja terveyspalveluitamme Espoossa, mutta tänä vuonna tehtävillä säästöillä on vaikutuksia palvelutasoon. Niukkuutta jaetaan niin kuntalaisille kuin kaupunginhenkilöstöllekin.

Vanhustenhuollon säästöistä lautakunta keskusteli eniten. Virkamiesten alkuperäinen esitys olisi johtanut vanhustenhuollon laitoksissa täyttöasteiden yli 100 prosentin tasoon ja tätä emme olleet lautakunnassa valmiita hyväksymään. Lautakunta päättikin palauttaa virkamiesten esityksen uudelleen valmisteltavaksi huhtikuun ensimmäisessä kokouksessaan. Uudessa hyväksytyssä esityksessä painopistettä oli hieman muutettu, jotta täyttöasteet säilyvät edes hieman inhimillisempänä. On kuitenkin selvää, että vanhustenhuollossa – kutein muissakin palveluissa – säästöt näkyvät palvelutasossa. Vanhuksia joudutaan esimerkiksi siirtämään yksiköstä toiseen ja osa yhden hengen huoneista muutetaan kahden hengen huoneiksi. Myös ikääntymispoliittisen ohjelman linjausten toteuttamin etenee viiveellä.

Terveyspalveluissa säästöt näkyvät kuntalaisille ehkä selkeimmin kesäajalla, johon keskitetään henkilökunnan lomia ja pieniä toimipisteitä suljetaan seitsemäksi viikoksi. Terveiden ihmisten terveystarkastuksia pyritään vähentämään ja pitkiin vastaanottoaikoihin varattuja aikoja lyhentämään. Kenties konkreettisin vaikutus kuntalaisille on se, että Puolarmetsän terveyskeskuspäivystys loppuu syyskuussa, jolloin Jorvin terveyskeskustilojen laajennus valmistuu.

Lapsetkaan eivät säästy säästöiltä. Puistoruokailua lapsille ei järjestetä kesällä asukaspuistoissa, tulevien kesien osilta ei päätöksiä ole vielä tehty. Päivähoidossa säästöt näkyvät lisääntyvänä kiireenä, koska sijaisten palkkaamista vältetään, puhumattakaan uusista rekrytoinneista.

Lautakunta joutui tekemään ikäviä säästöpäätöksiä valtuuston jo ennalta melko sitovien reunaehtojen mukaisesti. Olimme huolissamme siitä, miten säästöpäätökset vaikuttavat ihmisiin ja palvelutasoon. Tätä tulemme lautakunnassa seuraaman tarkasti, jotta voimme puuttua epäkohtiin. Nyt on oltava tarkkana, että näinä taloudellisesti huonoina aikoina kaupungimme sosiaali- ja terveyspolitiikka kohtelee ihmisiä tasa-arvoisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Olisinpa norjalainen

2009-04-27T23:41:00.000-07:00

Taloustaantuma kohdistuu kaikkiin pohjoismaihin. Islannissa ajauduttiin lähes konkurssiin, Ruotsissa työttömyys nousee ja Tanskakin on vaikeuksissa. Mutta Norja sen kun porskuttaa öljyrahastonsa avulla. Maan hallitus elvyttää voimakkaasti, mutta lainarahaa ei elvytykseen tarvita – se otetaan öljyrahastosta.

Norjan valtion kulutus nousee tänä vuonna kymmenen prosenttia. Yhteensä valtion budjetti ja ylimääräiset kriisipaketit nostavat bruttokansantuotetta tänä vuonna viisi prosenttia. Aika paljon. Meillä Suomessa lainataan rahaa ulkomailta, mutta Norjan serkut ne vaan pistävät varoja sukanvarresta elvytykseen.

Optimisteja nuo norjalaiset, sillä Norjan keskuspankin pääjohtajan mukaan maan talouskasvu saattaa muuttua positiiviseksi jo vuoden toisella puoliskolla, mikäli öljyn hinta pysyttelee 50-65 dollarin tasolla ja öljy-yhtiöt toteuttavat investointejaan suunnitellusti. Norjan talous on hyvin öljyriippuvainen, ja öljyn hinnan tippuminen saattaa pienentää öljy-yhtiöiden halukkuutta investointeihin. Silloin keskuspankkiiri saa vain haaveilla talouskasvun positiivisuudesta.

Öljyrahasto on myös kärsinyt rahoitusmarkkinoiden turbulenssista, sillä viime vuonna rahasto teki 633 miljardin tappion. Se ei kuitenkaan estänyt maksamasta 43,5 miljoonaa kruunua bonuksia työntekijöille. Tästä on arvatenkin hieman keskusteltu Norjan mediassa.

Kuten aina kriiseissä, isot pelaajat ovat vahvoilla. Norjan öljyrahaston omistamista osakkeista 40 prosenttia on ostettu viime vuonna kurssilaskun jälkeen. Öljyrahasto omistaa nyt noin 0,77 prosenttia globaaleilla markkinoilla olevista osakkeista. Uskomatonta!

Viisi miljoonaa norjalaista omistaa lähes yhden prosentin maailmanmarkkinoilla olevista osakkeista. Kansankapitalismi kunniassaan.

Demokratian rappio

2009-04-16T22:49:00.000-07:00

Espoon sosiaali- ja terveystoimen säästöjä käsittelyssä tapahtui jälleen uusi käänne. HS:n mukaan Espoon kaupunginhallitus käyttää oto-oikeuttaan ja aikoo päättää säästöistä sosiaali- ja terveyslautakunnan sijasta. Ihmeellistä toimintaa!

Tiistaina sosiaali- ja terveyslautakunta päätti hyväksyä vain osan säästöistä ja jätti loppuosan virkamiehille valmisteltavaksi. Lautakunnan kokoomuslaiset jäsenet olisivat hyväksyneet virkamiesten esityksen sellaisenaan, kaikki muut edustajat eli enemmistö lautakunnasta kuitenkin katsoi, että se ei hyväksy osaa virkamiesten esityksistä. Kyse ei ollut siitä, ettei enemmistö ymmärtäisi valtuuston päätösten velvoittavan myös sosiaali- ja terveyslautakuntaa. Lautakunnan enemmistö halusi muuttaa esitystä osittain ja tämän takia osa siitä palautettiin.

Lautakunnan enemmistö olisi siis halunnut käyttää sitä priorisointimahdollisuutta, josta kaupunginhallituksen puheenjohtaja lehdessä puhuu. Mitä järkeä on lautakunnalla päätöksenteossa, jos se vain aina siunaa virkamiesten tekemät esitykset? Jos lautakunta toimii toisin, kaupunginhallitus näyttää ottavan asiankäsittelyyn. Kaupunginhallituksen edustaja olisi edes voinut tulla lautakunnan kokoukseen seuraamaan keskustelua ja kertomaan kaupunginhallituksen kannan. Eipä tullut.

Näyttää, että tässä tapauksessa Espoon kokoomus haluaa vain näyttää kuka kaupungissa oikeasti määrää.

Kaikkeen sitä joutuukin

2009-04-07T05:13:00.000-07:00

Maanantaina 6.4 istuin jälleen Espoon valtuustossa, ja koko kokouspalkkion ( 245 €) edestä. Kokous alkoi klo 17.30 ja loppui 00.45. Itse tulin kokoukseen noin klo 18.15. Puhetta ja tunnelmaa riitti. Yömyöhällä tuli mietittyä, että kaikkeen sitä ryhtyykin kun kuunteli valtuutettujen puhetta. Ehkä vähempikin keskustelu piisaisi ja asiassa tulisi sentään pysyä. Nyt kuulimme puhujapöntöstä sadun, pohdintaa kaupunginjohtaja Kokkosen palkasta ja asuinpaikasta ja monta muuta tarinaa.

Valtuuston keskustelu ensi vuoden säästöistä oli vilkasta. Espoon porvarit syyttivät vasemmistoa vastuuttomuudesta, heidän mukaansa vasemmisto ei ymmärrä taloustilannetta ja pakenee vastuuta. Vasemmisto, etenkin me demarit, puolustimme itseämme toteamalla, että myös me olimme valmiit säästötoimenpiteisiin, mutta emme suostuneet yhtä suuriin säästöihin kuin porvaripuolueet ja vihreät.

Kyse oli kuluvan vuoden talousarvion avaamisesta. Valtuusto hyväksyi nyt lähes 35 milj.€:n säästöt käyttötalouteen ja investointeihin. Meille demareille, vasemmistoliitolle, kristillisille ja perussuomalaisille olisi riittänyt noin 20 milj.euroa pienemmät säästöt. Me olisimme tehneet leikkauksia selkeästi vähemmän kuluvan vuoden budjettiin, sillä emme halua palvelutason heikkenevän merkittävästi tänä vuonna. Valtuusto hyväksyi kuitenkin enemmistön päätöksellä kaupunginhallituksen esittämät säästöt. Näillä pohjilla mennään siis lautakuntiin kurjuutta jakamaan.

Toiseksi eniten keskustelua käytiin Espoonkruunun tilanteesta. Asian tiimoilta käytiin sen tsiljoona äänestystä. Äänestin muutamassa kohdassa tyhjää – vastoin periaatteitani – sillä en esimerkiksi koe, että valtuuston tulisi määrittää, mitä hyvän asiakaspalvelun tasoon kuuluu.

Omasta mielestäni ehkä listain tärkein kohta oli tuottavuusohjelman hyväksyminen neljäksi vuodeksi. Valtuuston neuvotteluryhmä oli asiasta neuvotellut jo valmiin sopimusluonnoksen, mutta valtuusto siunasi tehdyn sopimusluonnoksen. Tavoitteena on parantaa tuottavuutta Espoossa 10 % vuosina 2009-2012, tämä tarkoittaa euroissa150 milj.€. Kipusin asian tiimoilta ensi kertaa puhujapönttöön ja yritin väsyneenä tuoda muutaman asian esille. Ensinnäkin tuottavuusohjelma on hyvä asia. Taloustilanne on niin huono, että Espoossakin on pakko lähteä kehittämään tuottavuuden parantamista voimakkaasti, jotta vältymme isoilta säästöiltä tulevina vuosina. Mutta on huomioitava, että 10 %:n tuottavuuden parantaminen on äärettömän kova tavoite, varsinkin kun valmiita mittareita ei ole olemassa. Jos Espoossa onnistutaan kehittämään tuottavuusmittarit, niin ne käyvät vaikka vientituotteiksi. Kello oli muuten tuohon aikaan noin 0.30, joten voi olettaa, että kovin montaa paikallaolijaa ei valtuutettu Aarnion höpinät kiinnostaneet.

Uusi kirjasto- vihdoinkin

2009-04-02T23:20:00.000-07:00

Espoon keskukseen avattiin uusi kirjasto 1.4. Mahtavaa, olen sitä odotellut jo kauan aikaa. Pidän lukemisesta ja kirjastot ovat hieno kunnallinen palvelu. Vanha Espoon keskuksen kirjasto oli aivan liian pieni alueemme väestömäärän nähden. Nyt kirjasto on moderni ja valoisa.

Uutta kirjastoa oli odoteltu ainakin 20 vuotta ja nyt se on valmis. Kippis sille!

Espoon keskuksen kirjastossa panostetaan lapsiin ja nuoriin. Kirjastossa vaikuttaa olevan työstään innostunutta henkilökuntaa, joka keksii luovia ideoita, joilla nuoret saadaan kirjastoihin ja toivottavasti myös lukemisen pariin. Kippis sillekin!

Uusi kirjasto sijaitsee kauppakeskus Entressen kolmannessa kerroksessa. Käykää tsekkaamassa.

Päivähoitomaksuja muutettava osa-aikaista päivähoitoa suosivaksi

2009-03-25T23:52:00.000-07:00

Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa 26.3, haukkuja tai kehuja odotellessa.

Marjo Ollikainen (HS 25.3) haastoi poliitikot keskustelemaan päivähoito-oikeudesta. Täältä pesee: on järjetöntä, että lapsi viedään päivähoitoon, kun toinen vanhemmista on kotona yhden tai useamman lapsen kanssa. Espoossa on yli 600 sellaista lasta, joiden toinen vanhempi on kotona, kokoaikaisessa päivähoidossa. Uskon, että osa heistä on tavallisista hyvinvoivista perheistä, joiden lapsen päivähoitopaikkaa ei voi perustella sosiaalisian perustein. Lapsi viedään päivähoitoon, koska se helpottaa arkea tai lapsen uskotaan saavan kotiolosuhteita parempia virikkeitä päiväkodissa.
Jos esimerkiksi Espoossa kolmasosa näistä isistä tai äideistä ottaisi lapsensa pois kokoaikaisesta päivähoidosta kotihoitoon, säästöt olisivat yli miljoona euroa. Vanhempia pitäisi kannustaa tähän neuvoloissa ja päivähoidossa. Tämän lisäksi osa-aikaiseen päivähoitoon siirtymistä tulisi kannustaa taloudellisesti alentamalla merkittävästi osa-aikaisen hoidon päivähoitomaksuja. Nyt Espoossa enintään 5 tunnin osapäivähoidosta joutuu maksamaan 60 % kokopäivähoidon maksusta, joten osapäivähoitoa ei suosia maksupolitiikassa. Osapäivähoidon maksu tulisi olla 20-40 % kokoaikaisen päivähoidon maksusta, jotta osa-päivähoitoon siirtyminen todella näkyisi päivähoitomaksuissa.
Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei pidä purkaa, mutta maksupolitiikalla ja ohjeistamalla voidaan nykyistä paremmin ohjata vanhempia osa-aikaisen päivähoidon ja kerho- ja puistotoiminnan piiriin. Myös vanhempien tulee katsoa peiliin ja miettiä onko lapsen paikka päivähoidossa vai kotona muiden omien lasten kanssa.

Antti Aarnio
sos. ja terveyslautakunnan jäsen (sd)

Bye, Bye ilmainen puistoruokailu

2009-03-13T04:51:00.001-07:00

Sosiaali- ja terveyslautakunta keskusteli sosiaali- ja terveystoimen vuotta 2009 koskevista säästösuunnitelmista torstaina 12.3.
Espoon valtuuston enemmistöpuolueet (Kokoomus, Vihreät, Kristilliset) sopivat, että sosiaali- ja terveystoimen menoja vähennetään 13,6 milj.€ kuluvana vuonna. Demarit ja perussuomalaiset eivät olisi näin suuria säästöjä toteuttaa.

Virkamiehet valmistelevat esityksiä, joista lautakuntamme päättää pääsiäisen jälkeen. Luvassa voi olla mielenkiintoinen kokous, sillä säästöesitykset eivät vaikuta kovin hyviltä.

Palvelutaso heikkenee säästöjen seurauksena, mutta virkamiehet eivät eilen vastanneet kysymykseeni siitä, kuinka suuri vaikutus säästöillä on. Suurin osa säästöistä kohdistuu henkilöstömenoihin, kuten aina kuntien säästöissä. Avoimia toimia ja virkoja täytetään rajoitetusti ja tiukkaa rekrytointikieltoa jatketaan.

Asukaspuistoissa järjestetystä maksuttomasta puistoruokailusta luultavasti luovutaan. Tämä on itselleni vähän hankala kysymys. Perheeni on muistaakseni käyttänyt kerran ruokailuja, joten meiltä itseltämme se ei ole pois. Suurin osa Espoon perheistä pärjää vallan hyvin ilman illmaista ruokailua, mutta osalle lapsista se voi olla tarpeen. Mutta pitääkö sen takia olla kaikille ilmainen ruokailu? Pohdinta jatkuu. Säästöt ruokailusta luopumisesta ovat noin 350-450 000 €.

Puistoruokailu ei todellakaan ole merkittävin asia säästölistassa, vaikka se varmaan saa paljon huomiota. Paljon tärkeämpiä asioita ovat esimerkiksi se, pystytäänkö Puolarmetsän päivystystä lopettamaan 1.6 ja siirtämään koko kaupungin päivystys tämän jälkeen Jorviin. Siellä kun on remontti samaan aikaan meneillään. Ei vaikuta kovin fiksulta idealta, kun terveyskeskuspalveluita muutenkin supistetaan kesän ajaksi.

Tai miten käy omaishoidontuelle, kun kriteerejä tarkennetaan? Entä kotihoidolle, kun asiakkuuskriteerit määritellään uudelleen.

Avoimia kysymyksiä on paljon.

Lisää tuloja kaupungille, ei pelkkiä säästöjä

2009-03-07T02:41:00.000-08:00

Lähetin alla olevan kirjotuksen Länsiväylä-lehteen, saa nähdä julkaisevatko.

Kaupunginjohtaja Kokkonen esitti kaupunginhallitukselle kaupungin menojen vähentämistä 41 miljooonalla eurolla. Puolueet pohtivat ehdotusta, eikä säästöjä ole siis päätetty. Kaupungin tulot ovat pienenemässä, se on selvää. Heilahteluille alttiit yhteisöverotuotot näyttävät nyt monien hyvien vuosien jälkeen huonoimman puolensa - ne romahtavat. Ansiotuloverojen väheneminen näkyy kaupungin verotuloissa vuoden-kaksi viiveellä vuosina 2009-2010. Tarkka taloudenpito edellyttää menojen karsimista, mutta myös tulojen lisäämistä. Kun peitto ei enää yllä varpaiden ylle, pitää sitä jatkaa.

Kaupungin verotuloja tulee lisätä seuraavina vuosina. Lyhyellä aikavälillä ainoa keino on verotuksen kiristäminen. Tuloveroprosentin korottamista on vakavasti harkittava vuodelle 2010, mutta sitä ennen pitäisi harkita kiinteistöveroprosentin nostamista. Kun Espoon valtuusto päätti syksyllä 2007 laskea yleistä kiinteistöveroa 0,15 %:lla, kaupunki menetti samalla yli 11 milj. euron verotulon. Tämä on lähes yhtä paljon kuin sosiaali ja terveystoimelle esitetyt säännöt. Viime syksynä muutamat valtuuston vasemmistoa edustavat valtuutetut ehdottivat rakentamattomien rakennuspaikan kiinteistöveron nostamista, mutta tätä ei enemmistö valtuutetuista hyväksynyt. Nyt olisi otettava hattu nöyrästi käteen ja pohdittava eri kiinteistöveroprosenttien nostamista. Kiinteistöveron korotuksella ei talousongelmaan ratkaista, mutta jokainen lisäeuro on palvelujen turvaamiseksi tarpeen.

Pelkästään tällainen katkera ja toisten taskuille hamua demari ei esitä kiinteistöveron tarkistamista. Maamme porvarihallitus aikoo nostaa kuntatalouden tukemiseksi kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosentteja, jotta kunnat voisivat rahoittaa lakisääteisiä palvelujaan verottamalla paikallaan pysyvää maata. Jos idea kelpaa porvarihallitukselle, luulisi sen kelpaavan myös Espoon porvaripuolueille.

Vakava paikka - Espoossakin

2009-03-01T12:23:00.000-08:00

Viime viikko oli minun poliittinen härkäviikkoni. Maanantai-iltana riensin taas valtuustoon yövuoroon noin klo 20.30, kokous kesti vartin yli yhteentoista. Äänesteltiin kaavoista ja puhuttiin Espoonkruunusta. Itse asiassa Espoonkruunukeskustelu oli hyödyksi, sillä kaupunginhallituksen konsernijaosto otti kruunun hallinnon valmistelussa aikalisän. Tähän varmasti vaikutti niin valtuustossa käyty keskustelu kuin valtuuston hyväksymä valtuustokysymyksen vastaukseen liittynyt toive. Ääntä Espoonkruunuasiassa piti erityisesti vasemmisto: demarit ja vasemmistoliitto.

Keskiviikkona oli sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen yksilöjaoston kokous. Kokous meni jouhevasti ja ensimmäinen äänestyspäätöskin tehtiin. Tämä jaosto käsittelee kuntalaisten valitusasioita ja vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta.

Torstaina oli sitten ensimmäinen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous. Listalla
ei sinällään ollut mitään kovin suuria asioita. Korotimme kehitysvammaisten asiakasmaksuja kahdeksan prosenttia, mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta näin lautakunta kuitenkin päätti ilman äänestyksiä. Minua asiakasmaksujen nosto kyllä henkilökohtaisesti kirpaisi, mutta en esittänyt kokouksessa eriävää mielipidettä asiasta. Joten olen päätöksen takana siinä missä muutkin.

Tänä keväänä käydään Espoossakin tiukkaa keskustelua Espoon kaupungin taloudellisesta tilanteesta. Kaupunginhallitus käsittelee tänään 2.3 kaupunginjohtajan esitystä, jonka mukaan vuoden 2009 talousarvioon esitetään 2,5 %:n säästöjä. Sosiaali- ja terveystoimen osuus kuluvan vuoden säästöehdotuksista on 15,5 miljoonaa euroa, mikä on 2,1 prosenttia toimialan menoista. Se on iso summa se.

Palvelutaso heikkenee varmasti, jos kaupunginjohtajan esitys sellaisenaan toteutuu. Kaupunginhallitus jättää asian kuitenkin pöydälle tänään, jonka jälkeen poliittiset ryhmät keskustelevat tarvittavista toimenpiteistä.

Millainen on Espoon demarien linja? Siihen palaan...

Ministerin linjoilla

2009-02-23T03:50:00.000-08:00

Ministeri Vapaavuori kirjoitti kolumnissaan pääkaupunkiseudun yhteistyöselvittelynokittelusta sunnuntaina 22. päivä Länsiväylässä.

Olen asiasta täysin samaa mieltä ministeri Vapaavuoren kanssa. Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut: tää on ihan pelleilyä.

Ohessa kolumni

http://www.vapaavuori.net/?kannanotot&y=2009

Kolumni: Selvitetään ennen kuin yhdistetään, mutta selvitetään nyt ihmeessä 23.02.2009
Länsiväylä uutisoi viime viikolla hallituksen suunnitelmista pakolla yhdistää pääkaupunkiseutu. Juttu oli ns. uutisankka, eikä pitänyt paikkaansa. Harmi sinänsä.

Yhdistämisajatuksesta voi hyvin olla montaa mieltä. Siitä ei kuitenkaan pitäisi olla eri mieltä, että asia kannattaa juurta jaksaen selvittää. Näin ei kuitenkaan ole. Osa seudulla vastustaa henkeen ja vereen asian selvittämistä ja osa jopa siitä puhumista. Se siitä avoimesta suomalaisesta keskustelukulttuurista!

Suomessa selvitetään – pääosin veronmaksajien varoilla – päivittäin kymmeniä, ellei jopa satoja asioita. Näistä ainakin 99 % koskee pienempiä ja vähemmän selvittämistä vaativia asioista kun mistä pääkaupunkiseudun yhdistämisessä on kyse. Olisi kuitenkin väärin ajatella – vai onko joku eri mieltä – että vain pieniä asioita pitää selvittää ja isot asiat tulee ratkaista tunnepohjalta.

Miten ihmeessä voisimme käydä kunnollista kansalaiskeskustelua asiasta, jos sille ei anneta edellytyksiä? Millä perusteella ratkaisut tulisi tehdä, jos edes faktojen keruu kielletään? Ja ennen kaikkea: mitä pelättävää selvittämisessä oikein on?

Vaikea onkin välttyä vaikutelmalta, että selvittämistä vastustetaan sen takia, että sen pelätään johtavan "väärään" lopputulokseen. Kysyä vain sopii kuinka vastuullista on vastustaa selvitystä sillä perusteella, että sen oletetaan paljastavan, että yhdistäminen olisikin järkevää. Eikö oikeille ratkaisuille haluta antaa edes mahdollisuutta? Eikö politiikassa ja kunnallishallinnossa pyritäkään järkeviin päätöksiin?

Yhdistämisestä on käyty vaihtelevaa keskustelua jo vuosia. Sen aikana on esitetty monta hyvää perustetta sekä yhdistämisen puolesta että sitä vastaan. Koko aikana en kuitenkaan ole kuullut yhtään edes puolijärkevää argumenttia sille, ettei asiaa saisi selvittää.

Minulle on toki väitetty, että suur-Helsingistä tulisi niin iso, että se olisi tehoton tai epädemokraattinen. Olen kuullut myös kymmeniä muita vastaväitteitä yhdistämiselle. Niin tai näin, niin selvittämällähän näihin kysymyksiin vastaukset saataisiin. Niin päättäjillä kun kansalaisillakin tulisi olla oikeus tietoon – tietoon joka on arvolatautumatonta ja puolueetonta.

On myös esitetty, että olennaisempaa olisi selvittää koko Helsingin seudun rakenteita. Nämä eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään, vaan kaksi ihan eri asiaa. Ne joilla asialliset argumentit ovat kokonaan hakusessa, ovat jopa väittäneet, että jo selvittämisestä puhuminen vaarantaa pääkaupunkiseudun yhteistyön. No ei kai nyt sentään! Näin lapsellisiin väitteisiin ei törmää enää edes esikoululaisten hiekkalaatikoilla. Ajatelkaa nyt: voiko kukaan vastuullinen päättäjä oikeasti asettaa yhteistyön ehdoksi sen, että joidenkin asioiden järkevyyttä ei saa edes selvittää?

Kohtuullisen suurella varmuudella voin – asiasta kokemusta omaavana – ennustaa, että tämä kolumni saa taas hihat palamaan tietyissä piireissä. Mutta miksi? Minkälaista maailmankäsitystä edustaa sellainen kanta, ettei ministeri saisi vaatia sitä, että maan ainoan metropolialueen kannalta joka tapauksessa ison asian järkevyys tulisi selvittää? Itse asiassa jo pääkaupunkiseudun valtava kansantaloudellinen merkitys, monista muista seudun haasteista puhumattakaan suorastaan velvoittaa hallituksen jäseniä pohtimaan näitä asioita. Huomattavasti älyllisempää olisikin kritisoida ministereitä siitä, etteivät he hoitaisi tehtäviään, jos he eivät tällaista keskustelua kävisi.

Selvityskielto selvityksestäpuhumiskiellosta puhumattakaan ei ole tätä päivää. Se ole minkään hyvän hallinnon oppien eikä minkään demokratiakäsitysten mukaista. Ja kyllä se antaa kovin oudon kuvan seudusta, joka maailmalla markkinoi itseään yhtenä universumin dynaamisimmista ja edistyksellisimmistä alueista.

Jan Vapaavuori
asuntoministeri
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu

Miten elvytetään

2009-02-17T03:40:00.000-08:00

Olen tietoisesti pitänyt työni tämän blogin ulkopuolella, mutta nyt sivuan vähän työasioita.

Eilen pidettiin Espoon demareiden valtuustoryhmän kokous, neljäntenä varavaltuutettuna myös minulla on puheoikeus valtuustoryhmän kokouksissa. Eilen paikalle oli kutsuttu ihmisiä myös kunnallisjärjestön piiristä sekä tähtivieraaksi pitkän linjan demaripolitiikko ja pankinjohtaja Matti Louekoski. Hän piti lyhyen talouskatsauksen ja kommentoi politiikkaa laajemmin. Jostain asioista olin kyllä eri mieltä, mutta se on toinen asia se.

Tilaisuudessa puhuttiin elvyttämisestä. Tai oikeastaan elvyttämisestä rakentamisen avulla. Tovereiden mielestä nyt pitäisi rakentaa niin perkeleesti, jotta talous elpyisi. Ymmärrän, mutta olen miettinyt, että miksi tämä elvyttäminen on niin perinteistä. Näiden tiehankkeiden rakentaminen on kaverini sanoin "sitä samaa asfaltinlevittämistä kuin 70-luvulla". Vaikka meidän pitäisi panostaa tiedonvaltateihin, panostamme perinteisiin teihin ja siltoihin. Toimiiko se enää? Jos tietoyhteiskunta, jollainen Suomi ei vielä ole, alkaisi elvyttää, mihin kohteisiin rahaa laitettaisiin? Mielenkiintoinen kysymys.

Kirjoittelen silloin tällöin myös STTK:n blogiin . Alla oleva kirjoitus on suora kopio siitä blogista.

Hallitus päätti elvytystoimenpiteistä viikko sitten. Määrästä ja vaikuttavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta pääosin elvyttämisellä painottuu perinteisiin aloihin: tuetaan rakennustuotantoa, korjataan yhteiskunnan infraa ja pyritään helpottamaan yritysten rahoituksen saamista.

Siis elvytyspaketti sisältää ihan samoja asioita kuin mitä käytettiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla suuren laman aikaan. Samantyyppisiä ovat myös elvytystoimet muissa EU-maissa, joten ei muuallakaan olla sen innovoivampia.

Ymmärrän kyllä, että perinteisillä elvytystoimilla pyritään saamaan nopeita vaikutuksia, tukemaan työllisyyttä, ja ettei menonlisäyksistä saa tulla pysyviä. Tuttua ekonomistipuhetta. Mutta eikö maailma ole sen vertaa muuttunut, että elvyttämistoimenpiteet modernisoituvat?

Olisiko nyt pitänyt panostaa entistä enemmän tietoyhteiskunnan kehittämiseen? Rakentaa vihdoin se kunnon laajakaistaverkko, jota yrityksen eivät ole lupauksistaan huolimatta rakentaneet, koko maahan.

Panostaa huippunopeiden langattomien yhteyksien levittämiseen, niin että Suomesta todella tulisi tietoyhteiskunta. Tai vaikkapa edistää digitalisointia julkisissa palveluissa? Tällä menolla niitä apteekin reseptejä ei saa sähköisesti edes vuonna 2020.

Palataan asiaan seuraavan taantuman aikana. Ehkä silloin Suomessa keksitään jotain uutta. Jos ei keksitä, niin kaivetaan vanha Sailaksen elvytyslista vuodelta 2009 esille.