Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta piti eilen suunnitteluseminaarin, jossa pohdittiin Espoon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta vuonna 2020. Pidän pitkän aikavälin suunnitelmista, joten tilaisuus oli ainakin minulle antoisa. Kaupunginvaltuuston pitäisi toukokuussa 2010 päättää millaisia muutoksia tapahtuu vuoteen 2015 mennessä ja millainen tavoitetila on kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2020. Tiivistetysti, miten ja missä espoolaisten palvelut tulevaisuudessa tarjotaan vuonna 2020.
Seminaarissa keskusteltiin virkamiesten pohjaesityksen pohjalta. Keskityimme erityisesti ns. kauppakassimalliin. Tälle mallille ei ole vielä keksitty osuvaa nimeä, eikä keksitty seminaarissamme. Kauppakeskusmalli tarkoittaisi, että Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne muuttuisi. Suunta olisi kohti keskittämistä. Perustan muodostaisivat suuret supermarketit, joissa olisi nykyisiä terveyskeskuksia laajempi palveluvalikoima tietyistä erikoislääkäripalveluista aina sosiaalipalveluihin. Supermarkettien aukioloaika olisi nykyistä laajempi, ulottuen ilmaan ja lauantaihin. Kuntalaisille olisi tarjolla enemmän palveluita yhdessä pisteessä, mutta näitä supermarketteja ei olisi montaa Espoossa. Lähikauppa olisi nimensä mukaisesti kuntalaisia lähempänä, mutta tarjoaisi suppeamman palveluvalikoiman. Kyseessä olisi pienen terveysaseman tapainen matalan kynnyksen asema. Näitä tukisi nk. kioski, joka olisi säädettävissä tarpeen ja kysynnän mukaan. Tämä kioski voisi olla liikkuva tai vaikka osa-aikainen. Näitä kaikkia palveluita tukisi verkkokauppa, jonka kautta hoidettaisiin ajanvaraus palveluihin, omahoito ja On-line neuvonta.
Miksi pitäisi muuttaa jotakin? Eikö nykyinen Espoon palvelurakenne voisi olla entisellään tulevaisuudessa? Ehkä, mutta järjestelmämme ei ole oikein toimiva nykyisin. Jonotusajat lääkärille ovat yhä liian pitkät, eikä alueellinen tasapaino toteudu. Odotusaikaa lääkärille ei ole juuri saatu lyhennettyä viimeiseen neljään vuoteen, enkä usko, että nykyisellä rakenteella se onnistuukaan. Osa terveysasemista on liian pieniä, muutaman lääkärin varassa toimivia asemia. Lisäksi asukasmäärä Espoossa kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa. Espoon palvelurakenne on välillä ollut kuin haulikolla ammuttu, pieniä yksiköitä on sijoitettu eri puolille kaupunkia. Vaikka lähipalvelut tuntuvat ideana mukavalta, niiden toimivuudessa on puutteita. Esimerkkinä ovat terveysasemien lisäksi tietyt neuvolat, jotka eivät tahdo oikein nykyisin toimia, koska jo muutama sairausloma sotkee koko neuvolan toiminnan. Kokemusta on.
On järkevää pohtia ja suunnitella tulevaisuuden palvelurakennetta jo ajoissa, sillä isot laivat kääntyvät helposti. Minusta on tärkeää ottaa kuntalaiset mukaan valmisteluun varhaisessa vaiheessa, siksi ehdotinkin, että valmistelussa ollaan mahdollisimman avoimia alusta alkaen, vaikka mitään virallisia päätöksiä ei ole tehty. Kuunnellaan kansaa mahdollisimman aikaisin.
Thursday, February 04, 2010
Monday, January 18, 2010
Yhden luukun periaatteella kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ihmisille
Yksi luottamustehtävistäni Espoossa on yksilöasiainjaoston puheenjohtajuus. Jaostossa käsittelemme parin viikon välein kuntalaisten tekemiä valituksia saamiinsa etuus- tai palvelupäätöksiin. Pääasiassa asiat liittyvät kuljetustukiin, omaishoidon tukiin ja toimeentulotukeen.
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.
Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.
Kaupungilla tulisi olla yhden numeron neuvontapuhelin, johon kuntalainen voisi soittaa ja kysyä apua sosiaali-, vammais- ja vanhustukiin liittyen. Nyt erilaisia tukia hallinnoivat eri yksiköt ja kuntalainen joutuu etsimään tietoa eri paikoista, sen sijaan että saisi sen yhdestä paikasta.
Toimeentulotuen perusosan maksaminen tulisi myös siirtää Kelan maksettavaksi. Erityisesti kokoomus on tätä vastustanut, mutta duubioita on työmarkkinajärjestöissä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toimeentulotukea voi hakea internetin kautta ja saada päätöksen tapaamatta ketään henkilökohtaisesti. Myönteinen päätös perustuu laskelmiin ja tuloihin, jotka Kela pystyisi omien tietojärjestelmiensä avulla tekemään kuntia paremmin. Näin kansalainen pystyisi saamaan mahdollisimman monet päätökset yhdeltä luukulta ja ihmisten turha hyppyyttäminen vähentyisi.
Toimeentulotukipäätökset ovat rutiinitavaraa sosiaalityöntekijöille, mutta täydentävän toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä sosiaalityöntekijöillä on enemmän harkintavaltaa ja ehkä mahdollisuuksia auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti.
Kuvaavaa on se, että yrittäjäpolitiikassa vannotaan yhden luukun periaatteeseen lähes kaikkialla yhteiskunnassa, mutta sosiaaliturvan osalta mielipiteet eroavat melkoisesti. Varsinkin kokoomuslaiset vaikuttavat yhä ajattelevan, että sosiaaliturvan varassa elävistä suurempi osa on hyväksikäyttäjiä kuin apua todella tarvitsevia. Itse ajattelen päinvastoin
Tämä tehtävä tuli minulle – kuten politiikassa usein – pyytämättä ja yllätyksenä, mutta on osoittautunut yllättävän opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Käsiteltävät asiat ovat toivottavasti opettaneet myös nöyryyttä, sillä niin vaikeita tilanteita ihmisillä on verrattuna omaan tilanteeseeni.
Toimeentulotukea koskevissa päätöksissä jaostomme on harvoin muuttanut virkamiesten päätöksiä. Suuri osa valituksista on tehty siksi, että valittaja ei ole ymmärtänyt, miten hänen toimeentulotukensa on laskettu ja mitkä tulot miltäkin ajalta on otettu huomioon. Näppituntumalla eniten valituksia aiheuttaa se, että ihmiset eivät hahmota minkä kuukauden tuloksia omat tulot lasketaan. Tarvetta neuvonnalle ja opastukselle on.
Kaupungilla tulisi olla yhden numeron neuvontapuhelin, johon kuntalainen voisi soittaa ja kysyä apua sosiaali-, vammais- ja vanhustukiin liittyen. Nyt erilaisia tukia hallinnoivat eri yksiköt ja kuntalainen joutuu etsimään tietoa eri paikoista, sen sijaan että saisi sen yhdestä paikasta.
Toimeentulotuen perusosan maksaminen tulisi myös siirtää Kelan maksettavaksi. Erityisesti kokoomus on tätä vastustanut, mutta duubioita on työmarkkinajärjestöissä. Ainakin suurimmissa kaupungeissa toimeentulotukea voi hakea internetin kautta ja saada päätöksen tapaamatta ketään henkilökohtaisesti. Myönteinen päätös perustuu laskelmiin ja tuloihin, jotka Kela pystyisi omien tietojärjestelmiensä avulla tekemään kuntia paremmin. Näin kansalainen pystyisi saamaan mahdollisimman monet päätökset yhdeltä luukulta ja ihmisten turha hyppyyttäminen vähentyisi.
Toimeentulotukipäätökset ovat rutiinitavaraa sosiaalityöntekijöille, mutta täydentävän toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä sosiaalityöntekijöillä on enemmän harkintavaltaa ja ehkä mahdollisuuksia auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti.
Kuvaavaa on se, että yrittäjäpolitiikassa vannotaan yhden luukun periaatteeseen lähes kaikkialla yhteiskunnassa, mutta sosiaaliturvan osalta mielipiteet eroavat melkoisesti. Varsinkin kokoomuslaiset vaikuttavat yhä ajattelevan, että sosiaaliturvan varassa elävistä suurempi osa on hyväksikäyttäjiä kuin apua todella tarvitsevia. Itse ajattelen päinvastoin
Friday, January 08, 2010
Siskot tulevat
Tilastokeskus uutisoi ennen joulua, että suomalaisilla työmarkkinoilla on tapahtunut uusi käänne. Naisten työllisyysaste oli marraskuussa korkeampi kuin miesten vastaava. Naisista 67 prosenttia oli töissä, miehistä hieman vähemmän 66,9 prosenttia. Ensimmäistä kertaa naiset peittosivat miehet tässä vertailussa. Muutos selittyy pitkälti siitä, että taantuma on kohdistunut erityisesti miesvaltaisiin työpaikkoihin ja heikentänyt miesten työllisyyttä naisia enemmän. Miesten työttömyysaste on nyt korkeampi kuin naisten. Kansainvälisestikin naisten miehiä korkeampi työllisyysaste taitaa olla harvinaisuus. Ainakin vuonna 2008 esimerkkimaina pidetyissä Ruotsissa ja Tanskassa miesten työllisyysaste oli naisten vastaavaa lukua reilut viisi prosenttia korkeampi.
Naiset etenevät nyt työmarkkinoilla ryminällä. Eikä ainoastaan Suomessa. Yhdysvalloissa naiset muodostavat enemmistön työvoiman määrästä. Suoritetuista korkeakoulututkinnoista enemmistö on jo naisten suorittamia. EU-maissa on laskettu syntyneen 8 milj. uutta työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Niistä naiset ovat täyttäneet kuusi miljoonaa. Hyvä talouskasvu loi työpaikkoja erityisesti naisille.
Rakkaat siskot tuskin hurraavat saavutuksistaan tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. Ainakaan Suomessa. Työuraansa aloittavien naisten ja miesten on erittäin vaikea löytää työpaikkaa tällä hetkellä. Sekä miesten ja naisten työllisyysasteet laskenevat myös tänä vuonna. Kokonaisuuden kannalta tilanne näyttää huonolta, sillä molempien sukupuoltemme työllisyysaste on aivan liian matala, jotta selviäisimme tulevista julkisen talouden haasteista. Työllisyysasteemme on eri kymmenluvulla kuin muiden pohjoismaiden ja talousromahduksemme suurempi. Ei hyvältä näytä.
Kun taloudessa meni hyvin, keskityttiin löytämään keinoja joilla naisten työllisyysastetta nostetaan. Pitääkö nyt alkaa keskittyä miesten työllisyysasteen nostamiseen?
Sen olettaisi olevan helpompaa, koska työllisyysasteen nostamista eivät hankaloita perhevapaat – valitettavasti - samassa määrin kuin naisilla. Toisaalta miesten työllisyysasteen nostamisen tekee vaikeammaksi se, että ainakin nuoremmat miehet työskentelevät, mutta naiset opiskelevat. Kun nuorempia miehiä ei huvita opiskella yhtä innokkaasti kuin naisia, niin veikkaanpa, että vanhempia miehiä opiskelu kiinnostaa vielä vähemmän. Liian moni teollisuudesta irtisanottu mies vieroksuu opiskelemista vanhoilla päivillään. Karu fakta taitaa kuitenkin olla, että tämän taantuman seurauksena elinkeinorakenteemme ei ole enää sama kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Yksilön kannalta se tarkoittaa sitä, että halusi tai ei, uutta on opiskeltava, jotta työmahdollisuudet paranisivat.
Tasa-arvokeskustelumme painottuu pitkälti siihen kuuluisaan sanontaan, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Tulevaisuudessa tasa-arvokeskustelua on alettava laajentamaan voimakkaammin koulutuspuolen asioihin. Sekä nuoret että vanhat miehet on saatava opiskelemaan ja innostumaan siitä. Muuten meidät miehet perii hukka.
Naiset etenevät nyt työmarkkinoilla ryminällä. Eikä ainoastaan Suomessa. Yhdysvalloissa naiset muodostavat enemmistön työvoiman määrästä. Suoritetuista korkeakoulututkinnoista enemmistö on jo naisten suorittamia. EU-maissa on laskettu syntyneen 8 milj. uutta työpaikkaa vuoden 2000 jälkeen. Niistä naiset ovat täyttäneet kuusi miljoonaa. Hyvä talouskasvu loi työpaikkoja erityisesti naisille.
Rakkaat siskot tuskin hurraavat saavutuksistaan tässä vaikeassa työllisyystilanteessa. Ainakaan Suomessa. Työuraansa aloittavien naisten ja miesten on erittäin vaikea löytää työpaikkaa tällä hetkellä. Sekä miesten ja naisten työllisyysasteet laskenevat myös tänä vuonna. Kokonaisuuden kannalta tilanne näyttää huonolta, sillä molempien sukupuoltemme työllisyysaste on aivan liian matala, jotta selviäisimme tulevista julkisen talouden haasteista. Työllisyysasteemme on eri kymmenluvulla kuin muiden pohjoismaiden ja talousromahduksemme suurempi. Ei hyvältä näytä.
Kun taloudessa meni hyvin, keskityttiin löytämään keinoja joilla naisten työllisyysastetta nostetaan. Pitääkö nyt alkaa keskittyä miesten työllisyysasteen nostamiseen?
Sen olettaisi olevan helpompaa, koska työllisyysasteen nostamista eivät hankaloita perhevapaat – valitettavasti - samassa määrin kuin naisilla. Toisaalta miesten työllisyysasteen nostamisen tekee vaikeammaksi se, että ainakin nuoremmat miehet työskentelevät, mutta naiset opiskelevat. Kun nuorempia miehiä ei huvita opiskella yhtä innokkaasti kuin naisia, niin veikkaanpa, että vanhempia miehiä opiskelu kiinnostaa vielä vähemmän. Liian moni teollisuudesta irtisanottu mies vieroksuu opiskelemista vanhoilla päivillään. Karu fakta taitaa kuitenkin olla, että tämän taantuman seurauksena elinkeinorakenteemme ei ole enää sama kuin se oli vielä muutama vuosi sitten. Yksilön kannalta se tarkoittaa sitä, että halusi tai ei, uutta on opiskeltava, jotta työmahdollisuudet paranisivat.
Tasa-arvokeskustelumme painottuu pitkälti siihen kuuluisaan sanontaan, että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Tulevaisuudessa tasa-arvokeskustelua on alettava laajentamaan voimakkaammin koulutuspuolen asioihin. Sekä nuoret että vanhat miehet on saatava opiskelemaan ja innostumaan siitä. Muuten meidät miehet perii hukka.
Monday, December 21, 2009
Joulurauhaa
Nyt on aika levätä ja nauttia lumesta. Blogissa palaillaan asiaan taas ensi vuoden puolella.
Ensi vuonna vanhustenhoito tulee olemaan entistä enemmän esillä. Myös Espoossa. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa vanhustenhoidon ongelmiin. Espoossa vanhustenhoidon johtajan Jaakko Valvanteen ratkaisu siirtyä osa-aikaeläkkeelle osittain vanhustenhoidon liian pienten resurssien takia on herättänyt keskustelua. Sanoin Jaakolle hänen ratkaisunsa olleen rohkea ja toivoin, että se herättäisi myös poliittiset päättäjäjät Espoossa. Ilman lisärahaa ei vanhustenhoitoon saada tarvittavia pitkäaikaishoitopaikkoja. Olkoon se joulutoiveeni.
Hyvää joulua!
Ensi vuonna vanhustenhoito tulee olemaan entistä enemmän esillä. Myös Espoossa. Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut jälleen kantaa vanhustenhoidon ongelmiin. Espoossa vanhustenhoidon johtajan Jaakko Valvanteen ratkaisu siirtyä osa-aikaeläkkeelle osittain vanhustenhoidon liian pienten resurssien takia on herättänyt keskustelua. Sanoin Jaakolle hänen ratkaisunsa olleen rohkea ja toivoin, että se herättäisi myös poliittiset päättäjäjät Espoossa. Ilman lisärahaa ei vanhustenhoitoon saada tarvittavia pitkäaikaishoitopaikkoja. Olkoon se joulutoiveeni.
Hyvää joulua!
Monday, December 14, 2009
Sosiaali- ja terveyslautakunta to 14.12
Ensi torstain listalla on pääasiassa erilaisia asiakasmaksuihin liittyviä päätöksiä.
Esimerkiksi kotihoidon, terveyskeskusmaksujen, pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen asiakasmaksujen korotuksia.
Näiden asiakasmaksujen korottaminen on hankala asia. Käytännössä lautakuntamme kädet ovat sidotut, sillä suurin osa maksujen korotuksista on jo päätetty eduskunnan asetuksella. Nyt lautakuntamme joutuu siunaamaan eduskunnan päätökset ilman mahdollisuutta muuttaa maksuja.
Osa korotuksista ei ole sidottu eduskunnan päätöksiin. Virkamiehet esittävät esimerkiksi kotiin tuodun aterian uudeksi kuljetusmaksuksi 2,5 € per ateria. Itse ateria maksaa 5,9 €. Kuljetusmaksu on aika iso suhteessa aterian hintaan. Pitää miettiä, voisiko maksu olla vähän pienempi.
Kokouksen esityslista löytyy
Täältä
Esimerkiksi kotihoidon, terveyskeskusmaksujen, pitkäaikaisen laitoshoidon ja asumispalvelujen asiakasmaksujen korotuksia.
Näiden asiakasmaksujen korottaminen on hankala asia. Käytännössä lautakuntamme kädet ovat sidotut, sillä suurin osa maksujen korotuksista on jo päätetty eduskunnan asetuksella. Nyt lautakuntamme joutuu siunaamaan eduskunnan päätökset ilman mahdollisuutta muuttaa maksuja.
Osa korotuksista ei ole sidottu eduskunnan päätöksiin. Virkamiehet esittävät esimerkiksi kotiin tuodun aterian uudeksi kuljetusmaksuksi 2,5 € per ateria. Itse ateria maksaa 5,9 €. Kuljetusmaksu on aika iso suhteessa aterian hintaan. Pitää miettiä, voisiko maksu olla vähän pienempi.
Kokouksen esityslista löytyy
Täältä
Monday, December 07, 2009
Turhautunut?
Viime perjantaina istuin jälleen kerran Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa, vain viimeisen tunnin. Kuuntelin jäljellä olevat puheet ja osallistuin yhteen äänestykseen. Käsiteltävänä oli vain ja ainoastaan ensi vuoden talousarvio, josta puolueet olivat saavuttaneet jo ennalta neuvottelujen kautta sovun. Kokouksessa kiiteltiin sopua, tehtiin toivumuksia ja nostettiin epäkohtia esille.
Tai näin minä ainakin luulen, sillä enhän osallistunut koko kokoukseen. On todella turhauttavaa mennä kesken valtuuston kokoukseen ja lukea seuraavana päivänä Hesarista, miten kaupunginjohtaja on esitellyt talousarvioehdotuksen. Valtuuston kesken tullut on aivan pihalla siitä, mitä on kokouksessa on aikaisemmin puhuttu. Neljäntenä varavaltuutettuna minulla ei riitä motivaatiota valmistella puheenvuoroja vain koska saatan päästä valtuuston kokoukseen.
Miksi sitten menen kesken kokoukseen? Varavaltuutettu saa kokouspalkkion aina osallistuessaan kokoukseen, joten kai sekin on jokin kannuste. Ehkä pääasiallinen syy on kuitenkin se, että kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikitään sitten. Osallistun aina kun vain on mahdollista. Vaikka se välillä tuntuukin veronmaksajien rahojen haaskaukselta lampsia kokoukseen loppuvaiheessa. Mutta ensi vaalikaudella on pakko päästä varsinaiseksi valtuutetuksi, sillä tämä varamiehen rooli on kurja!
Myönnän, pienet ovat murheeni.
Espoossa ja Helsingissä valmistellaan molemmmisssa palveluverkon uudistamista. Ensi maanantaina Espoon kaupunginvaltuusto lyö lukkoon uudistamisperiaatteet, joiden pohjalta palveluverkkoa uudistetaan (tulossa on varmaan pitkä kokous, joten valmistaudun iltavuoroon valtuustossa). Helsingissä palveluverkon uudistamista valmistellaan myös. Kumpikin kaupunkin tekee täysin itsenäisesti suunnitelmia, itsenäisiä kuntia kun ovat. Aion vertailla suunnitelmaperiaatteita lähipäivinä ja katsoa miten ne eroavat toisistaan. Se on kyllä kummallista, etteivät demarit tietääkseni tee mitään yhteistyötä tässä asiassa. Luulisi olevan tarpeen tarkastella edes periaatteita, joilla palveluverkkoa suunnitellaan.
Mutta ei - toisen reviirille ei tulla eikä pyydetä kylään.
Tai näin minä ainakin luulen, sillä enhän osallistunut koko kokoukseen. On todella turhauttavaa mennä kesken valtuuston kokoukseen ja lukea seuraavana päivänä Hesarista, miten kaupunginjohtaja on esitellyt talousarvioehdotuksen. Valtuuston kesken tullut on aivan pihalla siitä, mitä on kokouksessa on aikaisemmin puhuttu. Neljäntenä varavaltuutettuna minulla ei riitä motivaatiota valmistella puheenvuoroja vain koska saatan päästä valtuuston kokoukseen.
Miksi sitten menen kesken kokoukseen? Varavaltuutettu saa kokouspalkkion aina osallistuessaan kokoukseen, joten kai sekin on jokin kannuste. Ehkä pääasiallinen syy on kuitenkin se, että kun olen leikkiin ryhtynyt, niin leikitään sitten. Osallistun aina kun vain on mahdollista. Vaikka se välillä tuntuukin veronmaksajien rahojen haaskaukselta lampsia kokoukseen loppuvaiheessa. Mutta ensi vaalikaudella on pakko päästä varsinaiseksi valtuutetuksi, sillä tämä varamiehen rooli on kurja!
Myönnän, pienet ovat murheeni.
Espoossa ja Helsingissä valmistellaan molemmmisssa palveluverkon uudistamista. Ensi maanantaina Espoon kaupunginvaltuusto lyö lukkoon uudistamisperiaatteet, joiden pohjalta palveluverkkoa uudistetaan (tulossa on varmaan pitkä kokous, joten valmistaudun iltavuoroon valtuustossa). Helsingissä palveluverkon uudistamista valmistellaan myös. Kumpikin kaupunkin tekee täysin itsenäisesti suunnitelmia, itsenäisiä kuntia kun ovat. Aion vertailla suunnitelmaperiaatteita lähipäivinä ja katsoa miten ne eroavat toisistaan. Se on kyllä kummallista, etteivät demarit tietääkseni tee mitään yhteistyötä tässä asiassa. Luulisi olevan tarpeen tarkastella edes periaatteita, joilla palveluverkkoa suunnitellaan.
Mutta ei - toisen reviirille ei tulla eikä pyydetä kylään.
Friday, November 20, 2009
Mitä yhteistä on Paavo Lipposella ja Alexander Stubilla?
Molemmat ovat maanisia urheiluhulluja.
Olen sairastanut kuluvan viikon, ilmeisesti sikainfluenssaa, ja minulla on ollut aikaa lukea kirjoja. Eilen illalla sain luettua Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan. Sen verran suuri mahti oli Paavolla, että uni ei tullut silmään millään viime yönä, sen sijaan Lipposen iso hahmo kummitteli alitajunnassani yön pimeinä hetkinä. Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.
Miustemiensa mukaan Lipponen oli 70-luvun Stubbi, ainkakin liikuntaharrastuksensa perusteella. Hän kertoo treenanneensa joinakin kuukausina 30 kertaan, usein vielä aamuin illoin. Uintia ja punttia. Penkiltä oli muistiinpanojen mukaan noussut esimerkiksi 10 x 100 kg. Ihan hyvä tulos minun ikäiseltäni mieheltä. Pitäisikö ottaa mallia?
Kirjasta tuskin tulee bestselleriä, sen verran paksu ja välillä raskas teos se on, mutta poliittisesta historiasta kiinnostuneille kirja on sopiva joululahja. Oli jännä huomata, että yli kolmekymmentä vuotta sitten demareilla oli samanlaiset haasteet kuin nykypäivänä. Lipponen kirjoittaa, että vuonna 1976 hän ja moni muu olivat tyytymättömiä puolueen johtamiseen, paremmin sanottuna johdon puuttumiseen. Lipponen kaipasi SDP:n talouspoliittisen valmistelun tehostamista ja oman vaihtoehdon kirkastumista. SDP:n nykylinjan kritisoijien korviin kuulostanee tutulta!
Tapasin Lipposen muutamia viikkoja sitten yhdessä SDP:n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin SDP:n talouspoliittisesta linjasta. Kymmenen kohdan ohjelmasta. Tilaisuudessa Lipponen esitti kommenttejaan, jotka minusta olivat erittäin järkeviä, ja jotenkin niistä pystyi huomaamaan puhujan pitkän kokemuksen ja viisauden.
Kirjan luettuani huomasin, että ilman pääministerikokemustakin Lipponen olisi pystynyt kommentoimaan fiksuja, sillä hänhän on näitä ohjelmia laatinut vuosikymmeniä. Esimerkiksi kirjassaan Lipponen esittää esimerkin SDP:n kymmenenkohtaiset talouspoliittisesta ohjelmasta joskun 70-luvun loppupuolella. Se sopisi lähes sellaisenaan myös nykyaikaan. Ettei se vain ollut se sama ohjelma jota me käsittelimmme muutamia viikkoja sitten...
Olen sairastanut kuluvan viikon, ilmeisesti sikainfluenssaa, ja minulla on ollut aikaa lukea kirjoja. Eilen illalla sain luettua Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan. Sen verran suuri mahti oli Paavolla, että uni ei tullut silmään millään viime yönä, sen sijaan Lipposen iso hahmo kummitteli alitajunnassani yön pimeinä hetkinä. Kaikkea sitä joutuukin kokemaan.
Miustemiensa mukaan Lipponen oli 70-luvun Stubbi, ainkakin liikuntaharrastuksensa perusteella. Hän kertoo treenanneensa joinakin kuukausina 30 kertaan, usein vielä aamuin illoin. Uintia ja punttia. Penkiltä oli muistiinpanojen mukaan noussut esimerkiksi 10 x 100 kg. Ihan hyvä tulos minun ikäiseltäni mieheltä. Pitäisikö ottaa mallia?
Kirjasta tuskin tulee bestselleriä, sen verran paksu ja välillä raskas teos se on, mutta poliittisesta historiasta kiinnostuneille kirja on sopiva joululahja. Oli jännä huomata, että yli kolmekymmentä vuotta sitten demareilla oli samanlaiset haasteet kuin nykypäivänä. Lipponen kirjoittaa, että vuonna 1976 hän ja moni muu olivat tyytymättömiä puolueen johtamiseen, paremmin sanottuna johdon puuttumiseen. Lipponen kaipasi SDP:n talouspoliittisen valmistelun tehostamista ja oman vaihtoehdon kirkastumista. SDP:n nykylinjan kritisoijien korviin kuulostanee tutulta!
Tapasin Lipposen muutamia viikkoja sitten yhdessä SDP:n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin SDP:n talouspoliittisesta linjasta. Kymmenen kohdan ohjelmasta. Tilaisuudessa Lipponen esitti kommenttejaan, jotka minusta olivat erittäin järkeviä, ja jotenkin niistä pystyi huomaamaan puhujan pitkän kokemuksen ja viisauden.
Kirjan luettuani huomasin, että ilman pääministerikokemustakin Lipponen olisi pystynyt kommentoimaan fiksuja, sillä hänhän on näitä ohjelmia laatinut vuosikymmeniä. Esimerkiksi kirjassaan Lipponen esittää esimerkin SDP:n kymmenenkohtaiset talouspoliittisesta ohjelmasta joskun 70-luvun loppupuolella. Se sopisi lähes sellaisenaan myös nykyaikaan. Ettei se vain ollut se sama ohjelma jota me käsittelimmme muutamia viikkoja sitten...
Subscribe to:
Posts (Atom)
